Jos olet elänyt tynnyrissä viimeisen pari viikkoa, kerrottakoon, että vuvuzelat ovat torvia, joita paikalliset soittavat parhaillaan Etelä-Afrikassa järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa. Ne aiheuttavat TV-lähetykseenkin jatkuvan, ampiaisen surinaa muistuttavan taustametelin.

Olen turkasen kyllästynyt mokomiin torviin, vaikka en edes katso jalkapalloa. Tuntuu, ettei Twitterissä välillä ole juuri muusta puhuttukaan. Ensin jauhettiin siitä, kuinka ärsyttäviä vuvuzelat ovat. Sitten postailtiin linkkejä TV-yhtiöihin, jotka suodattavat äänen pois sekä tee-se-itse -niksejä vuvuzelojen suodatukseen kotikatsomoissa. Toki aiheesta syntyi myös tusinoittain hassunhauskoja kiertovitsejä.

Voi kenties ihmetellä, miksi ihminen, joka ei katso jalkapalloa eikä jaksa enää aiheesta käytävää keskustelua blogaa siitä. Juuri siksi. Mielessä alkoi syntyä varsin mielenkiintoinen analogia, jota maustaa ripaus ehtaa metaa.

Euroviisujen aikoihin moni kyllästyi keskusteluun ja alkoi etsiä tapoja suodattaa aiheeseen liittyvät tweetit. Jalkapallokisojen aikana on herännyt taas sama ilmiö. Onko siitä saamarin potkupallosta pakko puhua aivan lakkaamatta? Huomenna tuskaillaan Ruotsin häähumua.

Puuttuvien hashtagien vuoksi kaikkia pallokeskusteluita on vaikea karsia pois näkyvistä, mutta onneksi monilla Twitter-työkaluilla on helppo suodattaa vuvuzeloja käsittelevä keskustelu – selvästi helpompaa kuin suodattaa itse vuvuzelat pois TV-lähetyksistä.

Jo aiemmin on mainittu TweetDeck ja tuntemattomampi TalkingPuffin hyvinä suodatustyökaluina, mutta ominaisuus on yleistymässä muihinkin asiakasohjelmiin. Samoin seurattavien väliaikainen mykistäminen (ilman unfollowaamista) alkaa löytyä jo monista käyttöliittymistä, lisäosista ja asiakasohjelmista.

Suodattaminen parantaa sosiaalisen median käyttökokemusta, säästää aikaa ja helpottaa jyvien erottelemista akanoista. En yhtään ihmettelisi, vaikka parin vuoden päästä pähkäiltäisiin, miten joskus aikoinaan kukaan jaksoi käyttää Twitteriä ilman mykistys- ja suodatustoimintoja.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä bodgie

En ole Facebookissa. Joskus on tuntunut siltä, että pitäisi olla, mutta lähiaikoina ei tosiaankaan. Facebook on jatkuvasti negatiivisissa uutisotsikoissa, lähinnä heikon yksityisyydensuojan takia.

Viimeksi eilen Facebookista löytyi paha turvallisuusaukko, jonka avulla kuka tahansa pystyi seuraamaan muiden chatteja. Ja “kuka tahansa” tässä aivan kirjaimellisesti, sillä bugia oli todella yksinkertaista hyödyntää.

Heti kun ylläpito sai tiedon tästä aukosta, sitä alettiin korjata. Turvallisuusaukkoja löytyy kaikkialta. Niitä ei saisi olla lainkaan, mutta niitä on lähes mahdotonta välttää kokonaan. Siinä suhteessa Facebook ei ole ainutlaatuinen. Tietynlainen infrastruktuuri ja webbisuunnittelu kuitenkin selvästi lisää riskiä tietoturva-aukkoihin.

Facebook on osoittanut jatkuvaa piittaamattomuutta käyttäjistään – asiakkaistaan. Viis tietoturvasta ja yksityisyydestä, ne ovat epäolennaisia. Tuntuu siltä, että firma tuntee itsensä voittamattomaksi sadoilla miljoonilla asiakkaillaan. Mitä sitten, jos tuhat, tai miljoonakin ihmistä sieltä lähtee, se ei tunnu vielä missään.

Facebook-tunnuksiahan ei voi edes kunnolla poistaa. Surkuhupaisasti kävi Star Wreck -ohjaaja Timo Vuorensolalle, joka poisti FB-tunnuksensa. Facebook kuitenkin loi hänelle automaattisesti oman sivun, joka sanoo “Timo Vuorensola is on Facebook”, eli sitä voisi kuvitella miehen itse tekemäksi. Nyt hänellä on siis Facebook-presenssi, jota hän ei voi itse hallita.

Onko Twitter Facebookia turvallisempi?

Keskustelin aiheesta puolisoni kanssa, joka ei käytä Twitteriä eikä Facebookia. Yritin inttää, että oli tietoturva-aukkoja sitten missä vain (ja niitä on ollut Twitterissäkin), Twitter on tavallaan Facebookia turvallisempi, koska sinne ei anneta samalla lailla arkaluontoista tietoa. Profiilit ovat pelkistettyjä, kuva-albumeja ei ole, eikä käyttäjien ystävyyssuhteita voi samalla lailla mallintaa.

Puolisoni huomautti, että Twitteriin syydetään silti paljon dataa, jota voi analysoida monin eri tavoin. Tämä on toki totta ja siitä on olemassa jo jossain määrin pysäyttäviä esimerkkejä.

TweetPsych on palvelu, joka analysoi käyttäjän persoonaa tämän tweettien perusteella. Esimerkiksi oma henkilökohtainen tunnukseni on TweetPsychin mielestä keskivertoa ahdistuneempi ja negatiivisempi – mutta tweettaa myös keskivertokäyttäjää rakentavammin ja puhuu enemmän oppimisesta ja ajattelusta.

Konkreettisempi esimerkki Twitter-tietojen analysoinnista on SleepingTime.org, joka osaa kertoa kenen tahansa aktiivisen (ja lähinnä kotimaassaan pysyttelevän) Twitter-käyttäjän nukkuma-ajat ja tiedot pitävät yllättävän hyvin paikkansa.

Tieto ihmisen nukkuma-ajoista ei välttämättä tee kenestäkään haavoittuvaa, mutta lisää kyllä tietoisuutta siitä, että sosiaalisen median sisältö ihan oikeasti on julkista ja kertoo paljon myös rivien välistä. Kukaan perheenjäsenistäni (puolisoani lukuunottamatta) ei tiedä vuorokausirytmiäni, mutta kuka tahansa nettikäyttäjä voi sen ottaa selville. Siinä on ajattelemisen aihetta.

Ei myöskään kannata unohtaa paikannuspalveluita kuten Foursquarea ja Gowallaa. Niistäkin on tehty varoittava esimerkki: Please Rob Me -sivusto listaa kaikki Twitterin käyttäjät, jotka viimeisimpien tweettiensä mukaan eivät ole kotonaan ja sopivat siis hyvin murtovarkauksien kohteeksi. Moni on tweetannut oman kotiosoitteensakin näillä palveluilla, mitä hieman kummastelen.

Foliohatun käyttäminen lienee turhaa, mutta terveen järjen käyttö on aina sallittua ja suotavaa. Muista myös se, että vaikka suojaisit tweettisi tai välittäisit arkaluontoista tietoa vain yksityisviesteillä, ikävä tietoturva-aukko voi pahimmillaan tehdä niistäkin julkisia. Kun tieto muuttuu netissä julkiseksi vaikka vain hetkeksikin, sitä voi olla lähes mahdoton poistaa.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä juliaf

Twitter julkisti eilen SXSW-tapahtumassa uuden @anywhere-alustansa. Tämän alustan tarkoituksena on sulauttaa Twitter osaksi monia muita sivustoja, joukossa useita maailman suosituimmista verkkopalveluista kuten Amazon, The Huffington Post, Digg ja eBay.

En pidä uusien teknologioiden tai keksintöjen hypettämisestä väkisin, mutta @anywherestä on mitä todennäköisimmin tulossa iso juttu. Se on tärkein ase Twitterin matkalla todelliseen maailmanvalloitukseen – vielä enemmän kuin Oprahin tai Obaman tweettailu.

Surffailutottumuksistasi riippumatta Twitter on todennäköisesti pian osana useita suosikkisivustojasi. Koska sen on ottamassa käyttöön moni maailman johtavista verkkopalveluista, tuhannet muut sivustot tulevat varmasti seuraamaan perässä.

Kun Twitter on kaikkialla verkossa, käyttäjämäärän voi arvata kasvavan rajusti, jopa räjähdysmäisesti. Toisaalta tämä integraatio havainnollistaa sitä, että Twitterillä todella on käyttöä ja sitä voi hyödyntää hyvin monilla eri tavoilla, jolloin uusien tunnusten perustajat ehkä todennäköisemmin aktivoituvat käyttämäänkin palvelua. Twitterillähän on perinteisesti ollut huono retentio ja suurin osa tunnuksista lojuu tyhjän panttina.

@anywhere saattaa olla vihdoin se sysäys, joka nostaa Twitterin aidosti Facebookin rinnalle “jokamiehen” palveluna, synonyymina sosiaaliselle medialle. On mielenkiintoista nähdä, voiko Facebook lähteä kilpailemaan vastaavalla palvelulla – tai kokeeko se sitä ylipäänsä tarpeelliseksi. Facebook Connect on toki jo nyt käytössä monella sivustolla, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia, ja harvat aivan suurimmista verkkopalveluista hyödyntävät sitä.

Twitter tuskin pystyy notkauttamaan tai ylittämään Facebookin huikeita käyttäjämääriä, mutta ei sen tarvitsekaan. Kun Twitter jossain vaiheessa ohittaa sadan miljoonan käyttäjän virstapylvään, se on tarpeeksi osoittamaan, ettei kyseessä ole ainakaan hetkessä ohimenevä ilmiö.

Voiko enää mikään estää Twitter-vallankumousta? Ainakin on syytä toivoa, että taustalla todella valmistaudutaan räjähdysmäiseen kasvuun ja palvelun kapasiteetti riittää. Jo tällä hetkellä Twitter nikottelee nykyisen käyttäjämäärän kanssa ja ylikuormituksesta kertovasta failwhalesta on tullut jo käsite.

On useita huippusuosittuja sivustoja, jotka ovat vuosia kärsineet vakavista ongelmista huikeasta kasvusta seuranneen alikapasiteetin takia, esimerkkeinä vaikkapa taideyhteisö DeviantART ja sosiaalisen median palvelu Orkut (jonka ylläpito on ollut aivan ala-arvoista Google-omistuksesta huolimatta), mutta käyttäjät ovat ihme kyllä silti pysyneet uskollisina. Toivoa kuitenkin sopii, että Twitter hoitaisi asian paremmin.

Foursquare ja Gowalla ovat sosiaalisia verkostoja, jotka käyttävät hyväkseen mobiililaitteiden GPS-paikannusta. Niiden avulla voi kertoa muille missä menee ja kerätä erilaisia pisteitä ja merkkejä “kirjautumalla sisään” tiettyihin tosielämän paikkoihin ravintoloista rautatieasemiin. Gowallassa on mukana myös jonkinlainen virtuaalinen geokätköily. Kummankin voi asettaa lähettämään päivityksiä myös Twitteriin.

Näitä palveluita, erityisesti Foursquarea on käytetty Suomessakin jo jonkin aikaa, mutta viimeisen viikon aikana niiden lähettämät tweetit ovat herättäneet selvästi tavallista enemmän keskustelua Twitterissä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat.

Foursquaren ja Gowallan lähettämien tweettien sisältö on luokkaa “Olen nyt Helsingin rautatieasemalla”. Foursquaressa voi nousta myös paikan pormestariksi (mayor). Itseäni ainakin huvittaa, kun joku automaattijulistautuu vaikkapa McDonaldsin pormestariksi tai kun joku toinen syrjäyttää tämän. Näen mielessäni kukkulan kuningas -tyylisen leikin, jossa Mäkkärin kunkku syrjäytetään valtaistuimeltaan.

Ongelma

Monia päivitykset kuitenkin ärsyttävät, sillä kyse on sosiaalisessa mediassa ongelmallisena pidetystä automaatiosta, kohinasta eikä aidosta sisällöstä, ja jos itse on vaikkapa Oulussa, tiedolla tuskin on paljoa käyttöä.

Toiset puolustautuvat sillä, etteivät tweetit ole hyödyttömiä. Eräs palvelun taustalla olevista ideoista on tietenkin se, että voi tavata samassa paikassa olevia ihmisiä myös oikeassa elämässä ja tätä on hyödynnetty Suomessakin. Suurimmalle osalle tieto ei toki ole relevanttia, mutta samaa tuskin voi sanoa kaikista muistakaan tweeteistä.

Itse näkisin asian niin, että joissain paikoissa sijaintinsa tweettaaminen on ihan mielekästä. Esimerkiksi lentokentällä, tavaratalossa tai museossa vierähtää usein tunteja ja siinä on hyvin aikaa muiden ihmisten tapaamiseen. Voi ehkä ajatella myös, että näiden sijaintien tweettaaminen kertoo jotain ihmisestä. Moni tweettaa olevansa tällaisessa paikassa, vaikkei käyttäisikään paikannussovellusta.

Mutta mitä kertoo tai ketä hyödyttää tieto siitä, että joku on ensin Sörnäisen metroasemalla ja hetkeä myöhemmin Kampin metroasemalla, pian kenties jopa Ruoholahdessa? Harva alkaa sellaisissa paikoissa tapailemaan toisia. Harva myöskään kertoisi ilman Foursquarea tai Gowallaa olevansa metroasemalla tai ratikassa, ainakaan ilman mitään lisätietoa, joka voisi tehdä tweetistä mielenkiintoisen tai informatiivisen.

Tähän on helppo todeta, että Twitteriin saa syöttää ihan mitä tahansa sisältöä. Jos muita ei miellytä, voi aina lopettaa tämän ihmisen seuraaminen. Tottahan se onkin, mutta muuten mukavan ihmisen kohdalla tähän on kurja ryhtyä.

Ratkaisu

Jos Foursquare tai Gowalla tai mikä tahansa muu ohjelma automaattisine päivityksineen ärsyttää liikaa, monilla Twitter-asiakasohjelmilla ne voi filtteröidä pois. Vaihtoehtoja ovat esim. TweetDeck, TalkingPuffin, Mixero ja Nambu, jotka tukevat tiettyjä merkkiyhdistelmiä sisältävien tweettien suodatusta.

TalkingPuffin on käsittääkseni ainoa ohjelma, joka osaa suodattaa pois melkein mitä vaan, mukaan lukien tietyn ohjelman lähettämät tweetit. Näin voi FourSquaren (joka TalkingPuffinin sivuilla erityisesti mainitaan esimerkkinä) lisäksi suodattaa pois erilaisia kilpailu- ja äänestyspalveluita – vaikka twitterfeedin kautta tulevat RSS-syötteet, jos niin haluaa. TalkingPuffinissa on jopa mukana roskapostisuodinten kaltainen automaattinen “kohinasuodin”.

Pienempänä luin vuonna 1989 tai 1990 ilmestynyttä Tieteen Kuvalehteä, jossa luvattiin lentävien henkilöautojen olevan muutaman vuoden päässä massatuotannosta. Artikkelissa esitelty, kuvissa muistaakseni raflaavan ferrarinpunainen auto pystyi kulkemaan 500 kilometriä tunnissa ja nousi pystysuoraan ilmaan. Vaikuttava juttu, mutta ko. autoa odottelemme edelleen.

Tulevaisuudenhan piti olla silloin, kun meillä on lentäviä autoja. Ehkä tätä käsitystä pitää korjata: tulevaisuus onkin tweettaava auto. Ford aikoo ympätä autoihinsa Twitterin. Ajoturvallisuuden nimissä se lukee tweetit ääneen ja omatkin tweetit voi sanella. Mikä olisikaan hauskempaa kun ominaisuus menee vahingossa päälle ja vaikkapa hellät hetket työkaverin kanssa päätyvät puolison luettaviksi. Osaakohan auto tweetata automaattisesti kuunneltavan radiokanavan ja bensan loppumisen?

Tweettaava auto (ehdotan Fordille nimeä “Twitt”) ei toki vielä riitä mihinkään. Twitter pitää saada mukaan kaikkiin laitteisiin! Mikrouuneissahan on ollut MP3-soittimia ja ääninauhureita jo vuosien ajan, joten miksei Twitterkin. Leivänpaahdin ja kahvinkeitin pitää nekin päivittää 2.0-versioihin.

Tulevaisuuden televisio jakaa katseltavan ohjelman nimen automaattisesti Twitteriin. Jääkaappi tweettaa sinne laitettavat tai pois otettavat ruoat (toki voit rastia pois kaiken mitä et halua julkisuuteen, niin että sushit ja samppanjat tweettaantuvat, mutta roiskeläppäpizza ei). Miksi ruokkia itusalaatilla vain perhettään, jos sillä voi pakkosyöttää myös seuraajiaan?