Alkuun täytyy tunnustaa, mitä sanoin puolisolleni viime lauantain SoMeTime2010-tapahtumasta etukäteen: “Menen sinne lähinnä kun siellä ‘kuuluu olla’. Verkostoitumaan ja tapaamaan netistä tuttuja ihmisiä [jota olen harrastanut aktiivisesti vuodesta 1997). En mä nyt sinne hauskaa pitämään mene.”

Höpö höpö. Pakko myöntää, että hauskaa oli. En pahemmin perustanut yrityksille tarkoitetuista osuuksista, ROI:n, Vennin diagrammien ja alennuskuponkien hokemisesta, mutta eiväthän ne olleet minulle tarkoitettujakaan, koska en koe itseäni yrittäjäksi (vaikka freelancer olenkin). Toisaalta ne olivat niin lyhyitä, etten myöskään tylsistynyt ja niissä oli paljon mielenkiintoistakin sisältöä. Myös “ohjattua verkostoitumista” pidin hieman väkisin väännettynä, mutta eipä siitä haittaakan ollut.

Mitä sain tapahtumasta irti oli positiivinen energia ja lataus, se mitä Pekka Himanen uudessa Kukoistuksen käsikirjoituksessaan kutsui “rikastavaksi vuorovaikutukseksi”. Kotona työskentelevänä ihmisenä luuhaan kotona liikaa ja vaikka kavereita tapaankin, en ehkä tarpeeksi inspiroivia, idearikkaita ihmisiä.

SoMeTimeä on kritisoitu aika paljon, etenkin henkilöt, jotka eivät olleet tapahtumassa mukana. Sitä kuvailtiin jotakuinkin sisäänpäinlämpiäväksi, inside-henkiseksi selkääntaputteluksi ja se sai samaa kritiikkiä kuin “Suomi-some” yleensä: liikaa metaa, sosiaalisen median käyttöä sosiaalisesta mediasta puhumiseen. Tapahtumalla ei saavutettu maailmanrauhaa, ratkaisua talouskriisiin eikä muitakaan yleviä päämääriä.

Minusta tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty ja siinä oli hyvä tasapaino huvia ja hyötyä. Olisin itse viihtynyt hyvin ilman minkäänlaista ohjelmaakin, pelkkänä “nettimiittinä“, mutta moni olisi silloin karsastanut sinne tulemista. Ei kai sitä nyt hyvää työaikaa voi tuhlata jonninjoutavuuksiin, kuten ihmisten kanssa hengailuun ilman hienoja päämääriä?

Twitterin yrityskäytössä ROI ja hienot kaaviot ja käyrät ovat toki tärkeitä konsepteja ja sosiaalinen media on monille – kuten itsellenikin – tärkeä osa työtä. Minusta ei kannata kuitenkaan juuttua siihen ROI:n hokemiseen vaan muistaa, että sosiaalisessa mediassa saa ja pitää olla myös kivaa. Jos sen ajattelee tylsäksi pakkopullaksi, ei sitä pysty käyttämään hyödyksikään.

SoMeTime2010-tapahtumassa yksi hauskimpia osuuksia oli kuuluisa “facedown” eli päinmakuu. Internetistä levinneessä meemissä mennään makaamaan johonkin paikkaan naama alaspäin ja otetaan siitä valokuva.

Missä on facedownin ROI? Mitä hyötyä siitä on? Mitä järkeä siinä on? Ei mitään! Ja joskus ihmisille tekee ihmeen hyvää tehdä jotain, jossa ei ole mitään järkeä, miettimättä sitä paljonko työaikaa siihen kuluu. Jos joku näkee sen sisäänpäinlämpeävänä selkääntaputteluna, siitä vain. Onneksi elämä ei kuitenkaan aina ole ihan hirveän vakava asia.

Lisää kirjoittajan kuvia tapahtumasta

Suomessa alkaa olla jo varsin elävä Twitter-”skene”. Oikeastaan näitä skenejä on mielestäni kaksi, joista toinen on porskuttanut jo pidempään ja toinen aktivoitunut enemmänkin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden aikana. Varoitan jo etukäteen, että tässä blogipostauksessa ei ole mitään suurempaa pointtia, vaan enemmänkin kokoelma havaintoja, joita joku saattaa pitää mielenkiintoisina.

Suomen ensimmäinen, kansainvälisempi Twitter-skene syntyi jo vuoden 2008 aikana ja 2009 alussa. Se koostuu enimmäkseen Suomeen työn perässä muuttaneista ulkomaalaisista ja heidän tuttavistaan. Kansallisuuksia löytyy ainakin neljältä eri mantereelta. Jopa yli puolet työskentelee Nokialla ja loputkin enimmäkseen IT-alalla, osa markkinoinnissa tai mediassa. Käytännössä kaikille some on pelkkä harrastus.

Enemmistö kansainvälisen skenen jäsenistä on noin 25-35-vuotiaita ja asuu Helsinki-Tampere-akselilla. Useimmilla ei ole vielä perhettä. Nämä Twitter-käyttäjät tapailevat paljon toisiaan synttäreillä, tupareilla ja lounailla ja ovat olleet aktiivisia myös Twestival-tapahtumissa. Monet tuntevat toisensa Jaikusta, jotkut vieläkin kauempaa.

Tämä uudempi ja isompi skene, jota voisin kutsua vaikkapa Taskubileet-skeneksi, on hieman heterogeenisempää porukkaa, vaikka heistäkin suuri osa on töissä IT-alalla, PR-alalla tai mediassa. Jotkut muutkin alat ovat hyvin edustettuina, kuten opettajat. Myös opiskelijoita ja startup-yrittäjiä on paljon. Monet Taskubileet-tweettaajista ravaavat ahkerasti sosiaalisen median seminaareissa, sillä useiden työkin liittyy aiheeseen.

Taskubileet-tweettaajia voi bongata ympäri Suomea. Ikähaarukka vaihtelee noin 15 ja 60 vuoden välillä, enemmistö taitaa olla 25-40-vuotiaita perheellisiä. He tweettaavat useimmiten suomeksi ja käyvät usein pitkiäkin keskusteluita keskenään. Tätä porukkaa ei ole näkynyt Twestivaleilla yhtään niin paljon kuin toista “skeneä”, mutta sen sijaan he ovat pitäneet omia Taskulounas-tapaamisiaan ja tällä hetkellä on järjesteillä Somemiitti Helsingissä 22.5.

Mietin tähän loppuun jotain kysymystä, mutta “mitä mieltä olet” tai “oletko samaa mieltä” on vähän turhan kulunut. Ehkä parempi kysymys olisi, pitäisikö näiden “skenejen” välille saada enemmän yhteistyötä?

Viime viikon torstaina oli kansainvälinen Twestival-tapahtuma, joka järjestettiin sadoissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Helsingissä biletettiin ravintola Nudessa jo toista kertaa.

Sekä Twestival että syyskuussa järjestetty Twestival Local ovat hyväntekeväisyystapahtumia. Viimeisimmän tapahtuman kokonaistuotto oli lähes 400 000 taalaa, jolla varmasti parannetaan maailmaa ainakin piirun verran. Helsingin osuuskin keräsi rahaa kunnioitettavat 785 euroa, joka lahjoitettiin Concern-järjestön kautta tukemaan tyttöjen koulutusten. Lahjoitusintoa auttoi varmasti arpajaiset, joissa oli palkintoina Twitter-kirjan lisäksi mm. lippuja Docpoint-festivaaleille ja Nokian sponsoroima N900-puhelin.

Twestival oli oikein mukava tapahtuma ja tällä kertaa saatiin vihdoin paikalle kunnioitettava määrä osallistujia. Twitter-tapaamisista tuttuun tapaan porukka oli hyvin kansainvälistä. Sääli vain, että Twestivalit järjestetään aina torstai-iltaisin – siinä on tietysti omat hyvät puolensa järjestelyjen kannalta, mutta esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisten kannalta se on ongelmallista. En myöskään ole aivan varma, onko tällainen baariympäristö paras paikka tapaamisten järjestämiseen, mutta Suomen talvessa vaihtoehdot ovat tietysti vähissä.

Helsinki Twestivalin järjestäjät ilmeisesti lähettivät aikamoisen kasan lehdistötiedotteitakin, mutta pressi ei silti kiinnostunut tapahtumasta. Kaipa syynä on se, ettei siinä kuitenkaan ollut mitään uutta tai mullistavaa. Ehkä ensi kerralla…

Loput ottamani kuvat Twestivalilta löytyvät täältä.

P.S. Tarkoitukseni on kirjoittaa ensi viikolla lisää Suomen “Twitter-sceneistä” ja vielä lisää Twitter-livetapaamisista.

Osallistuin ensimmäiseen irccimiittiini vuonna 1998. Niille jotka eivät IRC:tä tunne, kerrottakoon, että se ei ole sama asia kuin IRC-galleria, vaan primitiivinen Twitterin esiaste, joka kehitettiin Suomessa (ihanaa, Suomessa!) 1980-luvun lopulla. Se on niin primitiivinen, ettei siellä ole kuvia ollenkaan, ei edes avatareja, vaan kaikki informaatio on – voitteko kuvitella – tekstimuodossa.

Koska IRC-galleriakaan ei vielä ollut, en ollut nähnyt kai kenestäkään tapaamastani kuvaa etukäteen. “Melkein kuin sokkotreffit!”, sanoo moni nettitapaamisista edelleen, vaikka nykyään yleensä kuvat onkin nähty ja Twitterin pikkukuvakkeiden perusteellakin on yllättävän helppo tunnistaa ihmisiä.

Twitter-tapaamisia kutsutaan tweetupeiksi. Niistä suurin on maailmanlaajuinen hyväntekeväisyystapahtuma nimeltä Twestival, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa kymmenissä eri kaupungeissa viime vuoden helmikuussa. Helsinki Twestival pidettiin Bar Nollassa ja paikalla oli parikymmentä ihmistä, jotka edustivat ainakin viittä kuutta eri kansallisuutta. Myöhemmin toukokuussa miittailtiin Seurasaaressa ja syyskuussa oli jälleen Twestival, tällä kertaa Nudessa. Nuden ympäristö oli minun makuuni hieman vääränlainen, mutta muissa miiteissä oli oikein hauskaa.

Tällä viikolla pienemmät Twitter-miitit ovat nousseet melkeinpä meemiksi #taskulounas-tapahtuman muodossa. #taskulounas on tietysti jatkoa #taskubileet-hassuttelulle, jota on “biletetty” Twitterissä jo monta viikkoa Spotify-soittolistalla höystettynä (nyt juhlat taitavat olla hiipumassa, mutta eivätköhän ne vielä herää henkiin). Maanantaina lounastettiin Helsingissä ja Tampereella ja tapahtumia on ollut suunnitteilla myös ainakin Jyväskylään (#taskujkl) ja Vaasaan.

Seuraava Twestival järjestetään Helsingissä 25.3., tosin paikka on vielä auki ja tapahtuma kaipaisi järjestäjiä. Toukokuussa on myös suomalainen some-miitti, johon on tarkoitus yhdistää myös risteily.

Nettituttujen tapaaminen reaalimaailmassa ensimmäistä kertaa on tietyllä tapaa mullistava kokemus, joka antaa verkkoviestinnälle uuden ulottuvuuden. Suosittelen miittailua lämpimästi kaikille, jotka eivät vielä ole tähän ilmiöön heittäytyneet mukaan.

Kuva Seurasaaren tweetupista kirjoittajan omista arkistoista