Twitter-kirjan blogin historian ensimmäinen haastateltava on Jani Mesikämmen eli @Karhuherra, omien sanojensa mukaan “turkulainen urheilutoimittaja, elämäntapakirjoittaja ja blogofiili”. Lehtijuttujen lisäksi hän kirjoittaa blogia Suomen suurimmalle jääkiekkosivustolle.

Miten Twitter voi hyödyttää urheilutoimittajaa ja miksi se soveltuu erityisen hyvin urheilun seuraamiseen tai siitä keskustelemiseen?

Twitter on loistava uutislähde kansainvälisten tapahtumien ja lajien seurantaan, koska maailmalla sen käyttö on media-alalla varsin kattavaa. Siinä yhdistyvät mukavasti tiedonkulun nopeus, tiiviys ja lähteiden monipuolisuus – toisaalta myös suodattaminen. Etenkin Pohjois-Amerikassa monilla ammattitoimittajilla on oma tili, jolla visertävät työasioita. Siinä uutisseurantaa yhdistyy se mukava puoli, että pystyy helposti seuraamaan arvostamiaan nimiä ja mielenkiintoisia persoonia. Ja lähteitä on tietysti monia muitakin kuin pelkät mediatyypit ja uutispalvelut, se auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa.

Käytätkö jotain asiakasohjelmaa tai työkalua, joka mielestäsi helpottaa seuraamista?

Työläppärillä on Tweetdeck, joka pyörii kivasti taustalla vaikka töitä tehdessä, päivitykset loikkivat ruudun kulmaan pelejäkin katsoessa. Toisinaan harjoitan väljää live-seurantaa tapahtumissa, jossa olen paikan päällä. Pohjois-Amerikassa sekin on huomattavasti yleisempää. Perustwitteriä käyttäessä aihekohtaiset listat ovat käteviä, joskin olen liian laiska päivittämään niitä.

Ketkä ovat mielenkiintoisimpia tweettaavia urheilijoita, joita seuraat?

Suomessa on valitettavasti minimaalisen vähän visertäviä atleetteja, olympiakisojen ajalta jäi mieleen positiivisena poikkeuksena naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaaja Terhi Mertanen. Muutoin seuraan vain muutamaa NHL-jääkiekkoilijaa, maailmantähdillä on harvoin mitään kiehtovaa sanomista 140 merkillä.

Millaisia/mitä muita urheiluaiheisia tunnuksia seuraat?

Kaikkea mahdollista, esimerkiksi NHL-jääkiekon osalta kattaus on laaja: iso joukko toimittajia ja uutispalveluita, lehtiä ja tv-kanavia, vähintään yhtä iso joukko yksittäisiä bloggaajia ja jopa faneja. Valmentajiin en juuri muista törmänneeni, mutta seuroilla on virallisia tiedotustilejä ja oman hauskan mausteensa tuovat ammattilaispelaajien agentit, joiden joukossa on muutama asiakkaidensa puolta tarmokkaasti pitävä värikäs persoona. (P-Amerikassa tältä saralta on jo noussut pari kohuakin erään tietyn agentin twiittien perusteella).

Suomessa esimerkiksi urheiluseurat ovat vasta hitaasti heräilemässä Twitterin ja vastaavien välineiden mahdollisuuksiin, mielellään seuraisi useampiakin.

Mistä urheilulajeista Twitterissä puhutaan eniten? Onko sellaisia, joista mielestäsi puhutaan yllättävän paljon tai yllättävän vähän?

Oma näppituntuma on se, että Twitter on vielä sillä tavalla pohjoismerikkalaisesti painottunut ilmiö, että sikäläiset isot ammattilaislajit ovat vahvasti esillä. Siitä johtuen ainakin globaalista pieneksi lajiksi mieltyvä jääkiekko on ylikorostetusti esillä. Jenkkien isot lajit – jenkkifutis, baseball ja koripallo – ovat niin isoja sirkuksia, että se näkyy tietysti Twitterissäkin. Ja toki jalkapallo on maailman suosituimpana lajina paljon esillä.

Twitterin hienous on lopulta siinä, että kaiken turhan kuonan voi oman mielensä mukaan suodattaa pois. En seuraa kaikkea urheilua niin kattavasti, että voisin sanoa, millainen on twitter-skene esim. rugbyn tai kriketin suhteen (jotka suosioltaan ovat globaalia kärkeä).

Mikä on ollut hauskin/mielenkiintoisin urheiluaiheinen “hetki”/tapahtuma Twitterissä?

Hetkiä tulee niin paljon vuodenkierrossa, etteivät ne oikein jää mieleen. Isojen uutisten kohdalla on kiehtovaa seurata sitä kokonaisuuden vyörymistä, kun ammattimediat puskevat omaa informaatiotaan ja rinnalla tulee bloggareiden tai Twitter-aktiivien teräviä huomioita ja fanien tunnepohjaista reagointia. Tällaista näin ensimmäistä kertaa isommin tänä keväänä olympiakisojen ja NHL:n jääkiekkofinaalien yhteydessä.

Millaista luulet, että olisi ollut seurata Suomen 1995 jääkiekkovoittoa Twitterissä?

Luultavasti aika kiehtovaa. Ainoat kerrat kun olen omassa Twitter-virrassani ja Facebookissa kohdannut todellisia tunnekuohuja ja yllättävänkin vahvoja reaktioita ovat Suomen Leijonien dramaattisia tappioita, ensin olympiakisoissa kuusi maalia omaan päähän yhdessä erässä USA:ta vastaan ja sitten MM-kisoissa tuli tappio Tanskalle. Niiden reaktioiden rinnalla esimerkiksi Euroviisu-floodaus on aika tasapaksua. MM-kullan kohdalla hurma olisi varmaan melkoista visertäjienkin keskuudessa, taatusti löytyisi uusia puolia hillityistäkin hahmoista. (Tästä asiasta sananen lisää blogissa.)

Mikä on Twitterin huonoin puoli urheilua seuratessa?

Huonoin puoli on ehdottomasti sen aiheuttama addiktio …välillä seurattavaa on niin paljon, että itse urheiluun keskittyminen voi hetkittäin kärsiä, mutta siitä voinee syyttää vain itseään.

Mitä mieltä olet siitä, että esimerkiksi urheilujärjestöt ovat rajoittaneet urheilijoiden osallistumista sosiaaliseen mediaan erilaisilla säännöillä?

Lähinnä se on absurdia, koska urheilijat ovat muutoin nykyään niin täysin tuotteistettuja hahmoja. Mitään oikeaa sanottavaa heillä ei sitten kuitenkaan saisi olla. Olympiakisoissahan on osallistujilla bloggaus- ja kolumnikielto, mikä on jo tympeää. Jalkapallon MM-kisoissa yksittäiset joukkueet ovat kieltäneet pelaajilta sosiaaliseen mediaan kirjoittelun ja vastaavan. Sekin on tylsää, mutta urheilumaailman tuntevalle ymmärrettävää matalaotsaisuutta.

Urheiluyhteisöjen kirjoittamattomat koodistot ovat niin vahvoja, että sitä päivää saataneen vielä odotella, että joku urheilija rohkenisi kyseenalaistaa toden teolla tällaiset sananvapauden rajoitukset. “What happens in the locker room, stays in the locker room” -ajattelu rajoittaa täysin viatontakin osallistumista.

Pitäisikö urheilukisojen katsomoissa olla Twitter-ruudut samaan tapaan kuin esim. joissakin konferensseissa?

En tiedä pitäisikö, mutta olisihan se helppo ja suht vetävä tapa aktivoida yleisöä. Kaikilla isoilla stadioneilla ja isoissa areenoissa on mediakuutiot, jonne dataa olisi helppoa ajaa pyörimään.

Miten yrittäisit houkutella suomalaisia urheilijoita ja urheilutoimittajia Twitteriin?

Kollegoille sitä voi suositella ihan puhtaasti ammatillisen kehittymisen ja ennakkoluulottomuuden nimissä. Urheilijoille ja seuroille voisin pitää inspiroivan pukukoppipuheen siitä, millaisia uusia ulottuvuuksia suhteessa ulkomaailmaan voi saavuttaa visertämällä. Suomessa ehtii vielä mainiosti sporttiväen eturintamaan tässäkin asiassa, on helppoa näyttää fiksulta ja kauniilta.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä MeiTeng

Olin eilen YleX-radiokanavan Surffilauta-ohjelman haastattelussa liittyen Twitteriin. Jos ohjelma jäi kuulematta, se löytyy myös verkosta.

Leena alias @lekahe, jonka paikasta kymmenen suosituimman suomalaistwitteröijän joukossa vinkkasin heille, taisi kyllä varastaa show’n. Harvoin kai YleX:n popjuoruissa juoruillaan matikanopettajista!

Suomessa alkaa olla jo varsin elävä Twitter-”skene”. Oikeastaan näitä skenejä on mielestäni kaksi, joista toinen on porskuttanut jo pidempään ja toinen aktivoitunut enemmänkin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden aikana. Varoitan jo etukäteen, että tässä blogipostauksessa ei ole mitään suurempaa pointtia, vaan enemmänkin kokoelma havaintoja, joita joku saattaa pitää mielenkiintoisina.

Suomen ensimmäinen, kansainvälisempi Twitter-skene syntyi jo vuoden 2008 aikana ja 2009 alussa. Se koostuu enimmäkseen Suomeen työn perässä muuttaneista ulkomaalaisista ja heidän tuttavistaan. Kansallisuuksia löytyy ainakin neljältä eri mantereelta. Jopa yli puolet työskentelee Nokialla ja loputkin enimmäkseen IT-alalla, osa markkinoinnissa tai mediassa. Käytännössä kaikille some on pelkkä harrastus.

Enemmistö kansainvälisen skenen jäsenistä on noin 25-35-vuotiaita ja asuu Helsinki-Tampere-akselilla. Useimmilla ei ole vielä perhettä. Nämä Twitter-käyttäjät tapailevat paljon toisiaan synttäreillä, tupareilla ja lounailla ja ovat olleet aktiivisia myös Twestival-tapahtumissa. Monet tuntevat toisensa Jaikusta, jotkut vieläkin kauempaa.

Tämä uudempi ja isompi skene, jota voisin kutsua vaikkapa Taskubileet-skeneksi, on hieman heterogeenisempää porukkaa, vaikka heistäkin suuri osa on töissä IT-alalla, PR-alalla tai mediassa. Jotkut muutkin alat ovat hyvin edustettuina, kuten opettajat. Myös opiskelijoita ja startup-yrittäjiä on paljon. Monet Taskubileet-tweettaajista ravaavat ahkerasti sosiaalisen median seminaareissa, sillä useiden työkin liittyy aiheeseen.

Taskubileet-tweettaajia voi bongata ympäri Suomea. Ikähaarukka vaihtelee noin 15 ja 60 vuoden välillä, enemmistö taitaa olla 25-40-vuotiaita perheellisiä. He tweettaavat useimmiten suomeksi ja käyvät usein pitkiäkin keskusteluita keskenään. Tätä porukkaa ei ole näkynyt Twestivaleilla yhtään niin paljon kuin toista “skeneä”, mutta sen sijaan he ovat pitäneet omia Taskulounas-tapaamisiaan ja tällä hetkellä on järjesteillä Somemiitti Helsingissä 22.5.

Mietin tähän loppuun jotain kysymystä, mutta “mitä mieltä olet” tai “oletko samaa mieltä” on vähän turhan kulunut. Ehkä parempi kysymys olisi, pitäisikö näiden “skenejen” välille saada enemmän yhteistyötä?

Viime viikon torstaina oli kansainvälinen Twestival-tapahtuma, joka järjestettiin sadoissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Helsingissä biletettiin ravintola Nudessa jo toista kertaa.

Sekä Twestival että syyskuussa järjestetty Twestival Local ovat hyväntekeväisyystapahtumia. Viimeisimmän tapahtuman kokonaistuotto oli lähes 400 000 taalaa, jolla varmasti parannetaan maailmaa ainakin piirun verran. Helsingin osuuskin keräsi rahaa kunnioitettavat 785 euroa, joka lahjoitettiin Concern-järjestön kautta tukemaan tyttöjen koulutusten. Lahjoitusintoa auttoi varmasti arpajaiset, joissa oli palkintoina Twitter-kirjan lisäksi mm. lippuja Docpoint-festivaaleille ja Nokian sponsoroima N900-puhelin.

Twestival oli oikein mukava tapahtuma ja tällä kertaa saatiin vihdoin paikalle kunnioitettava määrä osallistujia. Twitter-tapaamisista tuttuun tapaan porukka oli hyvin kansainvälistä. Sääli vain, että Twestivalit järjestetään aina torstai-iltaisin – siinä on tietysti omat hyvät puolensa järjestelyjen kannalta, mutta esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisten kannalta se on ongelmallista. En myöskään ole aivan varma, onko tällainen baariympäristö paras paikka tapaamisten järjestämiseen, mutta Suomen talvessa vaihtoehdot ovat tietysti vähissä.

Helsinki Twestivalin järjestäjät ilmeisesti lähettivät aikamoisen kasan lehdistötiedotteitakin, mutta pressi ei silti kiinnostunut tapahtumasta. Kaipa syynä on se, ettei siinä kuitenkaan ollut mitään uutta tai mullistavaa. Ehkä ensi kerralla…

Loput ottamani kuvat Twestivalilta löytyvät täältä.

P.S. Tarkoitukseni on kirjoittaa ensi viikolla lisää Suomen “Twitter-sceneistä” ja vielä lisää Twitter-livetapaamisista.

Hashtagit ovat siis avainsanoja (jotkut kutsuvat niitä Jaikusta/Qaikusta tuttuun tyyliin kanaviksi), joilla keskustelua voi kerätä kasaan. Twitterin webbikäyttöliittymässä ja useimmissa asiakasohjelmissa ne ovat linkkejä ja niitä voi seurata reaaliajassa. Tässä lista joistakin Suomessa alkunsa saaneista tageista

• #finnish Suomenkielistä keskustelua
• #some Keskustelua sosiaalisesta mediasta
• #DoSoMething Tämä some-keskustelutagi on tainnut jo kuolla
• #sometu Keskustelua liittyen sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostoon
• #friendtrepreneur Keskustelua ystäväyrittäjyydestä
• #applefi Keskustelua Applen tuotteista, lähinnä uusien tuotteiden julkaisun alla
• #taskubileet Twitter on bileet taskussa – alunperin “virtuaaliset juhlat”, nyt enemmänkin jutustelua
• #taskulounas Keskustelua taskubileiden livetapaamisista
• #myynti Keskustelua myynnistä
• #yle Keskustelua Ylestä
• #aplodit ja #kehu Kiitos niille, joille se kuuluu
• #tilannekuva Hulvattoman hauskoja bongauksia Google Street View’stä
• #mitaopin Mitä opin tänään
• #Olympialaiset Keskustelua talviolympialaisista
• #sauna Keskustelua saunomisesta (ja hienovarainen yritys nostaa Suomi Trending Topicsin maailmankartalle)

Seuraavat tägit eivät ole vielä vakiintuneet käyttöön, mutta toivottavasti niiden suosio jatkossa kasvaa, jotta Twitterin käyttäjien on helpompi löytää etsimänsä:

• #arvostelu
• #asunto
• #myydaan
• #ostetaan
• #annetaan
• #tapahtuma
• #tarjous

Työpaikkailmoitusten tägäys ei ole vielä täysin standardoitunut. #työ-alkuiset tagit ovat ongelmallisia, koska useimmissa Twitter-käyttöliittymissä hashtagi katkeaa erikoismerkiksi parsitun ö:n kohdalta. Siksi tagia #duunit on yritetty saada laajempaan käyttöön.

Ja toki Suomessakin yksi suosituimpia tageja on #fail, jolla voi tägätä niin omat kuin muidenkin epäonnistumiset. Jaettu epäonni on kaksinkertainen, vai kuinka se menikään?

P.S. Yhteen viestiin voi sisällyttää useitakin tägejä, mutta ylenpalttista tägäilyä kannattaa välttää – sillä voi nimittäin joutua suljetuksi ulos Twitterin hausta.

Osallistuin ensimmäiseen irccimiittiini vuonna 1998. Niille jotka eivät IRC:tä tunne, kerrottakoon, että se ei ole sama asia kuin IRC-galleria, vaan primitiivinen Twitterin esiaste, joka kehitettiin Suomessa (ihanaa, Suomessa!) 1980-luvun lopulla. Se on niin primitiivinen, ettei siellä ole kuvia ollenkaan, ei edes avatareja, vaan kaikki informaatio on – voitteko kuvitella – tekstimuodossa.

Koska IRC-galleriakaan ei vielä ollut, en ollut nähnyt kai kenestäkään tapaamastani kuvaa etukäteen. “Melkein kuin sokkotreffit!”, sanoo moni nettitapaamisista edelleen, vaikka nykyään yleensä kuvat onkin nähty ja Twitterin pikkukuvakkeiden perusteellakin on yllättävän helppo tunnistaa ihmisiä.

Twitter-tapaamisia kutsutaan tweetupeiksi. Niistä suurin on maailmanlaajuinen hyväntekeväisyystapahtuma nimeltä Twestival, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa kymmenissä eri kaupungeissa viime vuoden helmikuussa. Helsinki Twestival pidettiin Bar Nollassa ja paikalla oli parikymmentä ihmistä, jotka edustivat ainakin viittä kuutta eri kansallisuutta. Myöhemmin toukokuussa miittailtiin Seurasaaressa ja syyskuussa oli jälleen Twestival, tällä kertaa Nudessa. Nuden ympäristö oli minun makuuni hieman vääränlainen, mutta muissa miiteissä oli oikein hauskaa.

Tällä viikolla pienemmät Twitter-miitit ovat nousseet melkeinpä meemiksi #taskulounas-tapahtuman muodossa. #taskulounas on tietysti jatkoa #taskubileet-hassuttelulle, jota on “biletetty” Twitterissä jo monta viikkoa Spotify-soittolistalla höystettynä (nyt juhlat taitavat olla hiipumassa, mutta eivätköhän ne vielä herää henkiin). Maanantaina lounastettiin Helsingissä ja Tampereella ja tapahtumia on ollut suunnitteilla myös ainakin Jyväskylään (#taskujkl) ja Vaasaan.

Seuraava Twestival järjestetään Helsingissä 25.3., tosin paikka on vielä auki ja tapahtuma kaipaisi järjestäjiä. Toukokuussa on myös suomalainen some-miitti, johon on tarkoitus yhdistää myös risteily.

Nettituttujen tapaaminen reaalimaailmassa ensimmäistä kertaa on tietyllä tapaa mullistava kokemus, joka antaa verkkoviestinnälle uuden ulottuvuuden. Suosittelen miittailua lämpimästi kaikille, jotka eivät vielä ole tähän ilmiöön heittäytyneet mukaan.

Kuva Seurasaaren tweetupista kirjoittajan omista arkistoista

Suomalaiset yritykset alkavat vähitellen löytää tiensä Twitteriin. Eräs ala, jonka ehdottomasti kannattaisi olla mukana on kahvilat, ravintolat ja muut ruokapaikat. Mieleen tulee vain kaksi suomalaista, @sunrisecafehki ja @KuninkaanLohet, joista ensinmainittu näyttäisi vain syöttävän Facebook-tilansa Twitteriin.

Miksi ruokapaikkojen sitten erityisesti pitäisi olla Twitterissä? No, ihminen tarvitsee – ja ajattelee – ruokaa joka päivä. Vaikkapa autonkorjaajan palveluita tarvitaan selvästi harvemmin ja siksi kynnys automekaanikon seuraamiseen on suurempi (ja suomalainen vahvasti Murphy-uskovaisena ajattelee, että autokorjaamon seuraaminen väistämättä johtaa auton hajoamiseen).

Ruokaan liittyy myös vahva tunne-elementti, kuten televisiomainoksistakin on helppo havaita. 140 merkilläkin voi herättää houkutuksia – toki vielä paremmin kun mukana on visuaalinen elementti, vaikkapa TwitPicin kautta. Lounassuunnitelmat menevät helposti uusiksi, kun lukee ravintolan tweettejä listan uusista herkuista.

Mainitut ruokapaikat eivät ole luoneet juuri Twitter-pöhinää. Tätä kirjoitettaessa Sunrise Cafélla oli yksi seuraaja. Mitä ravintolat sitten voisivat tehdä saadakseen seuraajia? Näin käytät Twitteriä -kirjassa on paljon vinkkejä, mutta kaikki kiteytyy lopulta yhteen sanaan: lisäarvo. Kilpailut ja Twitter-”tarjouskupongit” ovat helppo tapa saada seuraajia. Toki tarvitaan myös aktiivista läsnäoloa, jotta ihmiset löytävät tunnuksen. Kannattaa seurata oman alueen käyttäjiä, etenkin niitä, jotka vaikuttavat kiinnostuneilta ruoasta.

Ja edelläkävijän on helppo hymyillä, varsinkin jos hoitaa PR:ää muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa. Kirjoittakaa rohkeasti lehdistötiedotteita! En ihmettelisi yhtään, jos ainakin paikallinen media innostuisi uutisoimaan ravintolasta, joka keräsi kilpailun avulla 200 Twitter-seuraajaa. Optimistista? Se nähdään.

Kuva kirjoittajan omista arkistoista.

Foursquare ja Gowalla ovat sosiaalisia verkostoja, jotka käyttävät hyväkseen mobiililaitteiden GPS-paikannusta. Niiden avulla voi kertoa muille missä menee ja kerätä erilaisia pisteitä ja merkkejä “kirjautumalla sisään” tiettyihin tosielämän paikkoihin ravintoloista rautatieasemiin. Gowallassa on mukana myös jonkinlainen virtuaalinen geokätköily. Kummankin voi asettaa lähettämään päivityksiä myös Twitteriin.

Näitä palveluita, erityisesti Foursquarea on käytetty Suomessakin jo jonkin aikaa, mutta viimeisen viikon aikana niiden lähettämät tweetit ovat herättäneet selvästi tavallista enemmän keskustelua Twitterissä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat.

Foursquaren ja Gowallan lähettämien tweettien sisältö on luokkaa “Olen nyt Helsingin rautatieasemalla”. Foursquaressa voi nousta myös paikan pormestariksi (mayor). Itseäni ainakin huvittaa, kun joku automaattijulistautuu vaikkapa McDonaldsin pormestariksi tai kun joku toinen syrjäyttää tämän. Näen mielessäni kukkulan kuningas -tyylisen leikin, jossa Mäkkärin kunkku syrjäytetään valtaistuimeltaan.

Ongelma

Monia päivitykset kuitenkin ärsyttävät, sillä kyse on sosiaalisessa mediassa ongelmallisena pidetystä automaatiosta, kohinasta eikä aidosta sisällöstä, ja jos itse on vaikkapa Oulussa, tiedolla tuskin on paljoa käyttöä.

Toiset puolustautuvat sillä, etteivät tweetit ole hyödyttömiä. Eräs palvelun taustalla olevista ideoista on tietenkin se, että voi tavata samassa paikassa olevia ihmisiä myös oikeassa elämässä ja tätä on hyödynnetty Suomessakin. Suurimmalle osalle tieto ei toki ole relevanttia, mutta samaa tuskin voi sanoa kaikista muistakaan tweeteistä.

Itse näkisin asian niin, että joissain paikoissa sijaintinsa tweettaaminen on ihan mielekästä. Esimerkiksi lentokentällä, tavaratalossa tai museossa vierähtää usein tunteja ja siinä on hyvin aikaa muiden ihmisten tapaamiseen. Voi ehkä ajatella myös, että näiden sijaintien tweettaaminen kertoo jotain ihmisestä. Moni tweettaa olevansa tällaisessa paikassa, vaikkei käyttäisikään paikannussovellusta.

Mutta mitä kertoo tai ketä hyödyttää tieto siitä, että joku on ensin Sörnäisen metroasemalla ja hetkeä myöhemmin Kampin metroasemalla, pian kenties jopa Ruoholahdessa? Harva alkaa sellaisissa paikoissa tapailemaan toisia. Harva myöskään kertoisi ilman Foursquarea tai Gowallaa olevansa metroasemalla tai ratikassa, ainakaan ilman mitään lisätietoa, joka voisi tehdä tweetistä mielenkiintoisen tai informatiivisen.

Tähän on helppo todeta, että Twitteriin saa syöttää ihan mitä tahansa sisältöä. Jos muita ei miellytä, voi aina lopettaa tämän ihmisen seuraaminen. Tottahan se onkin, mutta muuten mukavan ihmisen kohdalla tähän on kurja ryhtyä.

Ratkaisu

Jos Foursquare tai Gowalla tai mikä tahansa muu ohjelma automaattisine päivityksineen ärsyttää liikaa, monilla Twitter-asiakasohjelmilla ne voi filtteröidä pois. Vaihtoehtoja ovat esim. TweetDeck, TalkingPuffin, Mixero ja Nambu, jotka tukevat tiettyjä merkkiyhdistelmiä sisältävien tweettien suodatusta.

TalkingPuffin on käsittääkseni ainoa ohjelma, joka osaa suodattaa pois melkein mitä vaan, mukaan lukien tietyn ohjelman lähettämät tweetit. Näin voi FourSquaren (joka TalkingPuffinin sivuilla erityisesti mainitaan esimerkkinä) lisäksi suodattaa pois erilaisia kilpailu- ja äänestyspalveluita – vaikka twitterfeedin kautta tulevat RSS-syötteet, jos niin haluaa. TalkingPuffinissa on jopa mukana roskapostisuodinten kaltainen automaattinen “kohinasuodin”.

Twitter kasvaa Suomessa hurjaa tahtia. Edelleen on kuitenkin monia käyttäjäryhmiä, jotka loistavat poissaolollaan. Tässä puhtaasti kirjoittajan omiin havaintoihin perustuva katsaus erilaisten suomalaisten käyttäjäryhmien Twitter-läsnäoloon. Listaa saa toki täydentää ja kommentoida.

Miten saisimme esimerkiksi urheilijat ja kirjailijat mukaan Twitteriin?

• Suuryritykset Automaattisyötteitä näkyy jonkin verran, aitoa läsnäoloa vähän.
• Pienet yritykset Pienet yritykset näkyvät Twitterissä selvästi suuria paremmin. Erityisesti IT- ja PR-alan yritykset ovat panostaneet Twitteriin – vaikka törmää siellä digialaan erikoistuneihin mainostoimistoihinkin, jotka syöttävät pelkkää twitterfeediä tai ovat unohtaneet tunnuksensa kokonaan. Muidenkin alojen yritykset alkavat löytää Twitterin, esimerkkeinä @ParturiKampaamo ja @asunnonvalitys.
• Kirjailijat Tietokirjailijoita löytyy, romaanikirjailijoita ja runoilijoita häviävän vähän. Ei tule juuri muita tunnettuja mieleen kuin Anja Snellman.
• Muusikot Suomalaisten muusikoiden Twitter-läsnäolo on hyvällä mallilla. Vähemmän tunnettuja bändejä, artisteja ja DJ:itä löytyy jonkin verran, tunnetumpiakin kohtuudella. Levykaupat ja pienet levy-yhtiöt tuntuvat hyödyntävän Twitteriä varsin mallikkaasti.
• Viihdetaiteilijat Suomalaisia näyttelijöitä, koomikoita ja juorujulkkiksia on Twiterissä jonkin verran, juontajia vähän enemmän. Monille Twitter tuntuu olevan pienten julkkispiirien keskinäinen kommunikaatioväline, kuten ulkomaisillekin julkuille.
• Poliitikot Useimmilla puolueilla ja monilla niiden sisäisilläkin järjestöillä (nuoriso-, paikallis- jne) on vähintään siedettävä Twitter-läsnäolo, mutta muuten suomalaisessa politiikassa Twitter on vielä marginaalissa. Ministereistä tweettaa muutama (hekin valitettavan yksisuuntaisesti), kansanedustajia parikymmentä ja paikallispolitiikassa mukana olevia vähän enemmän.
• TV ja radio Yle ja Nelonen hyödyntävät Twitteriä aktiivisesti, MTV3:lla on lähinnä syöteläsnäoloa. Radiokanavia on mukana useita, erityisesti nuorison suosimia.
• Lehdet Tällä rintamalla tilanne on hälyttävän huono, erityisesti aikakauslehtien suhteen. Paikallislehtienkin kannattaisi aktivoitua. Moni lehti on alkanut syöttää Twitteriin RSS:ää, mutta harva on keksinyt palvelulle mitään fiksumpaa käyttöä.
• Urheilijat Suomen tiettävästi ensimmäiset “Twitter-potkut” kohdistuivat urheilijaan, tosin hänkin oli ulkomaalaisvahvistus. Jotkut urheilujoukkueet tweettaavat automaattisyötteitä, mutta suomalaisia huippu-urheilijoita löytyy Twitteristä vain muutamia.
• Terveydenhuolto Maailmalla yksi tärkeimpiä käyttäjäryhmiä, mutta käyttö Suomessa on edelleen hyvin vähäistä. Yksi tweettaava suomalaislääkäri on tullut vastaan, mutta esimerkiksi lääkäriasemia tai muita terveydenhuollon palveluita ei ole tullut vastaan.
• Järjestöt Järjestöjen suhteen tilanne tuntuu olevan päinvastainen kuin yrityksillä: isot, erityisesti hyväntekeväisyysjärjestöt, ovat pieniä näkyvämmin mukana.
• Kirkko Kirkon nuorisotyö alkaa näkyä Twitterissäkin, mutta itse organisaation näkyvyys voisi olla parempi.
• Koulut ja opettajat Sometu-verkosto on saanut Twitteriin mukaan melkoisen liudan opettajia. Jonkin verran lukioita, yliopistoja ja ammattikorkeakoulujakin löytyy, mutta vähän suhteessa niiden kokonaismäärään.
• Julkinen sektori Kirjastot ja nuorisootyö ovat aktiivisimmin mukana, mutta määrä ei vielä päätä huimaa. Muutama kaupunki tweettaa, nekin enimmäkseen automaattisyötteillä. Julkisten palveluiden läsnäolo varmasti lisäisi Twitterin suosiota.
• Nuoret Suomalaisnuoret viihtyvät perinteisesti Facebookissa ja IRC-galleriassa, mutta alkavat vähitellen löytää tiensä Twitteriinkin. Erityisesti fanittajien ja julkkisten seuraajien määrä on ollut kasvussa.
• Eläkeläiset Vanhempaan suomalaiseen ikäluokkaan ei Twitterissä juuri törmää – tosin aika vähän on heille suunnattua sisältöäkään.

Sinänsä ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa käyttää Twitteriä, ainoastaan erilaisia tapoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että “sosiaalinen media” tarkoittaa jotain. Automaatio ei ole sosiaalista vaan epäsosiaalista.

Erityisesti suomalaisten yritysten Twitter-tunnuksia selatessa tämän voisi kuitenkin helposti unohtaa. Monilla firmoilla, järjestöillä ja julkisilla tahoilla Twitter-tunnus on pelkästään Twitterfeed-syöte yhdestä tai useammasta RSS:stä tai syötetään suoraan Facebookista (mikä on vielä huonompi ratkaisu, koska tällöin linkatuille sivuille pääsemiseksi pitää kiertää Facebookin kautta!).

On toki parempi olla Twitterissä edes automaattinen syöte kuin ei syötettä ollenkaan, mutta silloin Twitteristä jää se koko palvelun tärkein idea käyttämättä. Minä seuraisin paljon mieluummin yritystä, jos voisin edes kuvitella, että kun lähetän heille Twitterissä viestin, joku myös lukee sen ja ehkä jopa vastaa siihen.

Monet muutkin kuin yritykset sortuvat ylenpalttiseen automaatioon. Facebookia voi syöttää Twitteriin ja Twitteriä LinkedIniin. YouTuben ja SlideSharen saa automaattisesti kertomaan uusista kavereista, suosikeista ja pisteytyksistä Twitter-tutuillesi.

Palveluiden syöttämisessä toisiinsa on kuitenkin useita ongelmia:

• Toisto. Monia ihmisiä ärsyttää lukea samat tiedot sekä Facebookista että Twitteristä, jolloin kaveri helposti tiputetaan toisesta pois
• Konteksti. Nämä palvelut eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi Twitter ja LinkedIn ovat hyvin erityyppisiä sivustoja, eivätkä Twitter-päivityksetkään välttämättä toimi Facebook-tiloina.
• Kohina. Monet tällaiset syötteet lisäävät informaatioähkyä tarjoamatta kuitenkaan varsinaista informaatiota. Hyötyvätkö tuttavasi siitä, että saavat tietää uudesta YouTube-kaveristasi?

Omasta mielestäni kyse on myös kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista. Jos törmäät loistavaan YouTube-videoon ja haluat jakaa sen tuttujesi kanssa, sinulla lienee sen verran aikaa, että voit käsin kopioida videon osoitteen Twitteriin ja kirjoittaa siitä muutaman sanan kuvauksen. Mikäli sinulta ei liikene tähän aikaa, eikö ole epäkohteliasta olettaa, että muilla olisi aikaa katsoa video?

Creative Commons -kuva Flickr-käyttäjältä The Artifex