Twitteristä puhutaan usein mikroblogina. “Mikro” viittaa tietysti lyhyisiin, 140 merkin viesteihin. Mikroblogi on toki kätevä sana, lyhyt ja naseva, mutta minusta se ei kuvaa Twitteriä kovinkaan hyvin.

Olen tyypillisesti aloittanut Twitter-koulutukseni kertomalla, miksi Twitter ei mielestäni ole mikroblogi. Tämä kytkeytyy tietysti siihen, mitä Twitter mielestäni sitten on ja mitkä ovat sen vahvuudet ja erot muihin sosiaalisen median sivustoihin. Korostan sitä, miten Twitterissä nousee esiin erityisesti sen demokraattisuus. Twitterissä ei ole “blogiposteja” tai “blogikommentteja”, vaan ainoastaan tweettejä.

Miksi ei sitten pitäisi puhua mikroblogauksesta? Termi on varmasti osaltaan syynä siihen, miksi turhan monet käyttävät Twitteriä pelkästään broadcast-mediana ja toisaalta siihen, miksi se nähdään turhanpäiväisenä sivuna, jossa ihmiset kertovat, mitä ovat syöneet lounaaksi.

Mielestäni Twitter on lähempänä keskustelufoorumia tai reaaliaikaista keskustelua kuin blogia. Käsittämällä sen blogiksi ja käyttämällä sitä tämän käsityksen mukaan, ei Twitteristä saa kaikkea irti.

Moni kysyy tässä vaiheessa, että jos Twitter ei kerran ole mikroblogi, mikä se sitten on? Tämä kysymys vihjaa, että kaikille erityyppisille webbipalveluille pitäisi olla oma “genrensä”. Toisten palveluiden, kuten vaikkapa YouTuben, kohdalla sellainen on helppo määritellä, mutta esimerkiksi Twitteriä on hankala tiivistää yhteen sanaan.

Itse sanoisin, että Twitter on sosiaalisen median sivusto, jossa kommunikoidaan enimmillään 140 merkin mittaisilla viesteillä. Ei nasevaa tai nokkelaa, mutta kertoo hyvin, mistä palvelussa on kyse – niin hyvin kuin sen voi yhdellä lyhyehköllä virkkeellä ilmaista. Hieman toisella tavalla asia ilmaistaan Twitter-kirjan alussa: “[Twitter] on eräänlainen uniikki yhdistelmä blogeja ja keskustelukanavia, sähköpostia ja pikaviestimiä.”

Jos on aivan pakko kutistaa Twitter yhteen sanaan, käyttäisin mieluummin termiä “mikrofoorumi” kuin “mikroblogi”. Toki kuulen mielelläni muitakin näkemyksiä aiheesta. Mitä termiä itse käytät tai käyttäisit? Tarvitseeko kaikille verkkopalveluille olla oma laatikko?

EDIT: Twitterissä on ehdotettu termejä pikafoorumi, pienviestin, (lyhyt)viestiyhteisö ja savolaisittain lyhytviestimuljautin.

Hashtagit ovat siis avainsanoja (jotkut kutsuvat niitä Jaikusta/Qaikusta tuttuun tyyliin kanaviksi), joilla keskustelua voi kerätä kasaan. Twitterin webbikäyttöliittymässä ja useimmissa asiakasohjelmissa ne ovat linkkejä ja niitä voi seurata reaaliajassa. Tässä lista joistakin Suomessa alkunsa saaneista tageista

• #finnish Suomenkielistä keskustelua
• #some Keskustelua sosiaalisesta mediasta
• #DoSoMething Tämä some-keskustelutagi on tainnut jo kuolla
• #sometu Keskustelua liittyen sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostoon
• #friendtrepreneur Keskustelua ystäväyrittäjyydestä
• #applefi Keskustelua Applen tuotteista, lähinnä uusien tuotteiden julkaisun alla
• #taskubileet Twitter on bileet taskussa – alunperin “virtuaaliset juhlat”, nyt enemmänkin jutustelua
• #taskulounas Keskustelua taskubileiden livetapaamisista
• #myynti Keskustelua myynnistä
• #yle Keskustelua Ylestä
• #aplodit ja #kehu Kiitos niille, joille se kuuluu
• #tilannekuva Hulvattoman hauskoja bongauksia Google Street View’stä
• #mitaopin Mitä opin tänään
• #Olympialaiset Keskustelua talviolympialaisista
• #sauna Keskustelua saunomisesta (ja hienovarainen yritys nostaa Suomi Trending Topicsin maailmankartalle)

Seuraavat tägit eivät ole vielä vakiintuneet käyttöön, mutta toivottavasti niiden suosio jatkossa kasvaa, jotta Twitterin käyttäjien on helpompi löytää etsimänsä:

• #arvostelu
• #asunto
• #myydaan
• #ostetaan
• #annetaan
• #tapahtuma
• #tarjous

Työpaikkailmoitusten tägäys ei ole vielä täysin standardoitunut. #työ-alkuiset tagit ovat ongelmallisia, koska useimmissa Twitter-käyttöliittymissä hashtagi katkeaa erikoismerkiksi parsitun ö:n kohdalta. Siksi tagia #duunit on yritetty saada laajempaan käyttöön.

Ja toki Suomessakin yksi suosituimpia tageja on #fail, jolla voi tägätä niin omat kuin muidenkin epäonnistumiset. Jaettu epäonni on kaksinkertainen, vai kuinka se menikään?

P.S. Yhteen viestiin voi sisällyttää useitakin tägejä, mutta ylenpalttista tägäilyä kannattaa välttää – sillä voi nimittäin joutua suljetuksi ulos Twitterin hausta.

Olemme Twitterissä keskustelleet mm. Olli Sulopuiston ja Eero Leppäsen kanssa suomen kieleen sopivasta Twitter-terminologiasta. Asiaa on käsitellyt myös Kielipoliisi blogissaan.

Näin käytät Twitteriä -kirjassa puhutaan tweettaamisesta, koska mielestäni se sopii hyvin myös suomalaisen suuhun, eksoottisesta kaksoisveestä huolimatta. Kielipoliisi taas suomentaa sanan “tviittaamiseksi”, joka itselleni kuulostaa vähän samalta kuin pizza-sanan karusti suomalaistettu kirjoitusasu “pitsa”.

Rautasilta suosii sanaa “livertää”, joka minulle tuo mieleen juoruilun (kenties yhteys sanaan “lavertelu”?). Jos halutaan kokonaan suomenkielinen sana, pidän enemmän visertämisestä. Kalle Linkama on ehdottanut sanaa “piippaus”, mutta minusta yhteys Twitteriin ei ole tarpeeksi vahva.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskin on ottanut asiaan kantaa. He kannattavat sirkuttamista, livertämistä tai visertämistä – ja itse Twitterkin kääntyy Sirkuttimeksi. Tällaista termiä on hieman vaikea nähdä yleistymässä oikeaan käyttöön.

Sulopuisto uskoo, että myös sana Twitter saa puhekielisen asun. Messengerhän on kaikkien suussa mese, Facebook on vääntynyt mm. naamakirjaksi ja feseksi ja IRC-galleria on useimmille galtsu (nuoremmalle sukupolvelle myös “irkki”, mutta tätä me oikeat irccaajat emme tietysti sulata). Google Wavesta tuli välittömästi “veivi”.

Kun suomalaisnuoret vielä joskus valtaavat Twitterin, tuleeko siitä Twisu? Twitsku? Twiba? Twibaillaanko Negativen keikalta? Siitä voi olla lähes varma, että teinit eivät “viserrä” tai “liverrä”.

Creative Commons -kuva Flickr-käyttäjältä Emuishere Peliculas