Sosiaalisen median addiktoivuudesta on viime aikoina puhuttu paljon. Teinit näpyttelevät jopa satoja tekstiviestejä päivässä. Tutkimukset väittävät, että erityisesti nuorempi polvi tarkistaa usein Twitterin tai Facebookin – tai päivittää niitä – nukkumaan mentyään, aamulla ennen sängystä nousemista, kesken ruokailun tai jopa kesken sänkypuuhien.

Kulttuuri on muuttunut medioiden muuttumisen myötä – on vaikea kuvitella, että aikoinaan olisi rynnätty kesken kaiken vällyjen välistä katsomaan, onko kirjekyyhky tullut tai kurkkaamaan kirjaa, jossa oli just tosi jännä kohta kesken.

Myönnän meneväni usein aamuisin ensimmäiseksi Twitteriin (tosin vasta sängystä noustuani). Toisaalta minulle ei tule sanomalehteä enkä pidä aamutelevisiosta, ja kaipaan kuitenkin jotain rentouttavaa aamurutiinia. Minun ei tulisi mieleenikään keskeyttää muita, muualla kuin tietokoneella tapahtuvia puuhia Twitterin “päivystämistä” varten. En käytä Twitteriä kännykältä lainkaan hyvin satunnaisia tekstiviestipäivityksiä huolimatta

Omassa sosiaalisen median käytössäni olen huomannut, että mitä lähempänä, sitä addiktoivampi. Esimerkiksi ollessani viime kesänä lähes kahden viikon ulkomaanlomalla, en tarkistanut sähköposteja kertaakaan ja Twitteriä vilkaisin vasta viimeisenä iltana, vaikka nettipääte olikin päivittäin käytettävissä ja tarkistimme siltä.esimerkiksi säätiedotusta, karttoja ja aukioloaikoja.

Toisaalta kotona tietokoneella istuessa hyvin usein tulee kiusaus tarkistaa Twitter-viestit. Nykyään kun web-Twitter päivittää viestejä automaattisesti, helposti niitä ehtii tarkistuksen aikana tulla lisää ja sitten voikin klikata näkyviinsä uuden liudan tweettejä. Jos uudet tweetit loppuvat kesken, kauaa ei tarvitse odotella, kun taas tulee uusia.

Twitter-transsissa kyse ei ole siitä, että minun täytyy lähettää päivityksiä, että pelkään menettäväni jotain kallisarvoista tai että saan jonkin tiedon tai viestin myöhässä tai muita myöhemmin. Siihen on vain mukavan helppo jumiutua, etenkin jos pitäisi tehdä töitä, jotka sillä hetkellä eivät ihan niin nappaisi. (Tietysti on niitäkin ihmisiä, joille sosiaalinen media on osa työtä – tai jopa koko työ – mutta useimmille meistä se muodostaa korkeintaan pienen osan siitä.)

Jos töitä kuitenkin saa vielä tehtyä ja muistaa tavata kavereitakin, pitäisikö asialle tehdä jotain? Asettaa itselleen aikalaskuri, oman kiireisyyden mukaan 15-60 minuuttia päivässä, jonka asettaa pyörimään aina kun käyttää Twitteriä (tai Facebookia) ja kun laskurista loppuu aika, loppuu myös tweettaus siltä päivältä? Se kertoisi samalla karun totuuden siitä, kuinka paljon aikaa näihin palveluihin hupenee.

Toisaalta voi ajatella niin, että ihmisen aivot tarvitsevat välillä lepohetkeä. Harva pystyy tekemään ajatustyötä kahdeksan tuntia putkeen, pelkkä ruokatauko välissä. Jos aikaa ei kulu loputtoman paljon sosiaalisen median uumenissa, tarvitseeko siitä huolehtia? Kyse on varmaan siitä, millainen kunkin henkilökohtainen työskentelyflow on.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä dachadesig

Twitter kasvaa Suomessa hurjaa tahtia. Edelleen on kuitenkin monia käyttäjäryhmiä, jotka loistavat poissaolollaan. Tässä puhtaasti kirjoittajan omiin havaintoihin perustuva katsaus erilaisten suomalaisten käyttäjäryhmien Twitter-läsnäoloon. Listaa saa toki täydentää ja kommentoida.

Miten saisimme esimerkiksi urheilijat ja kirjailijat mukaan Twitteriin?

• Suuryritykset Automaattisyötteitä näkyy jonkin verran, aitoa läsnäoloa vähän.
• Pienet yritykset Pienet yritykset näkyvät Twitterissä selvästi suuria paremmin. Erityisesti IT- ja PR-alan yritykset ovat panostaneet Twitteriin – vaikka törmää siellä digialaan erikoistuneihin mainostoimistoihinkin, jotka syöttävät pelkkää twitterfeediä tai ovat unohtaneet tunnuksensa kokonaan. Muidenkin alojen yritykset alkavat löytää Twitterin, esimerkkeinä @ParturiKampaamo ja @asunnonvalitys.
• Kirjailijat Tietokirjailijoita löytyy, romaanikirjailijoita ja runoilijoita häviävän vähän. Ei tule juuri muita tunnettuja mieleen kuin Anja Snellman.
• Muusikot Suomalaisten muusikoiden Twitter-läsnäolo on hyvällä mallilla. Vähemmän tunnettuja bändejä, artisteja ja DJ:itä löytyy jonkin verran, tunnetumpiakin kohtuudella. Levykaupat ja pienet levy-yhtiöt tuntuvat hyödyntävän Twitteriä varsin mallikkaasti.
• Viihdetaiteilijat Suomalaisia näyttelijöitä, koomikoita ja juorujulkkiksia on Twiterissä jonkin verran, juontajia vähän enemmän. Monille Twitter tuntuu olevan pienten julkkispiirien keskinäinen kommunikaatioväline, kuten ulkomaisillekin julkuille.
• Poliitikot Useimmilla puolueilla ja monilla niiden sisäisilläkin järjestöillä (nuoriso-, paikallis- jne) on vähintään siedettävä Twitter-läsnäolo, mutta muuten suomalaisessa politiikassa Twitter on vielä marginaalissa. Ministereistä tweettaa muutama (hekin valitettavan yksisuuntaisesti), kansanedustajia parikymmentä ja paikallispolitiikassa mukana olevia vähän enemmän.
• TV ja radio Yle ja Nelonen hyödyntävät Twitteriä aktiivisesti, MTV3:lla on lähinnä syöteläsnäoloa. Radiokanavia on mukana useita, erityisesti nuorison suosimia.
• Lehdet Tällä rintamalla tilanne on hälyttävän huono, erityisesti aikakauslehtien suhteen. Paikallislehtienkin kannattaisi aktivoitua. Moni lehti on alkanut syöttää Twitteriin RSS:ää, mutta harva on keksinyt palvelulle mitään fiksumpaa käyttöä.
• Urheilijat Suomen tiettävästi ensimmäiset “Twitter-potkut” kohdistuivat urheilijaan, tosin hänkin oli ulkomaalaisvahvistus. Jotkut urheilujoukkueet tweettaavat automaattisyötteitä, mutta suomalaisia huippu-urheilijoita löytyy Twitteristä vain muutamia.
• Terveydenhuolto Maailmalla yksi tärkeimpiä käyttäjäryhmiä, mutta käyttö Suomessa on edelleen hyvin vähäistä. Yksi tweettaava suomalaislääkäri on tullut vastaan, mutta esimerkiksi lääkäriasemia tai muita terveydenhuollon palveluita ei ole tullut vastaan.
• Järjestöt Järjestöjen suhteen tilanne tuntuu olevan päinvastainen kuin yrityksillä: isot, erityisesti hyväntekeväisyysjärjestöt, ovat pieniä näkyvämmin mukana.
• Kirkko Kirkon nuorisotyö alkaa näkyä Twitterissäkin, mutta itse organisaation näkyvyys voisi olla parempi.
• Koulut ja opettajat Sometu-verkosto on saanut Twitteriin mukaan melkoisen liudan opettajia. Jonkin verran lukioita, yliopistoja ja ammattikorkeakoulujakin löytyy, mutta vähän suhteessa niiden kokonaismäärään.
• Julkinen sektori Kirjastot ja nuorisootyö ovat aktiivisimmin mukana, mutta määrä ei vielä päätä huimaa. Muutama kaupunki tweettaa, nekin enimmäkseen automaattisyötteillä. Julkisten palveluiden läsnäolo varmasti lisäisi Twitterin suosiota.
• Nuoret Suomalaisnuoret viihtyvät perinteisesti Facebookissa ja IRC-galleriassa, mutta alkavat vähitellen löytää tiensä Twitteriinkin. Erityisesti fanittajien ja julkkisten seuraajien määrä on ollut kasvussa.
• Eläkeläiset Vanhempaan suomalaiseen ikäluokkaan ei Twitterissä juuri törmää – tosin aika vähän on heille suunnattua sisältöäkään.

Olemme Twitterissä keskustelleet mm. Olli Sulopuiston ja Eero Leppäsen kanssa suomen kieleen sopivasta Twitter-terminologiasta. Asiaa on käsitellyt myös Kielipoliisi blogissaan.

Näin käytät Twitteriä -kirjassa puhutaan tweettaamisesta, koska mielestäni se sopii hyvin myös suomalaisen suuhun, eksoottisesta kaksoisveestä huolimatta. Kielipoliisi taas suomentaa sanan “tviittaamiseksi”, joka itselleni kuulostaa vähän samalta kuin pizza-sanan karusti suomalaistettu kirjoitusasu “pitsa”.

Rautasilta suosii sanaa “livertää”, joka minulle tuo mieleen juoruilun (kenties yhteys sanaan “lavertelu”?). Jos halutaan kokonaan suomenkielinen sana, pidän enemmän visertämisestä. Kalle Linkama on ehdottanut sanaa “piippaus”, mutta minusta yhteys Twitteriin ei ole tarpeeksi vahva.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskin on ottanut asiaan kantaa. He kannattavat sirkuttamista, livertämistä tai visertämistä – ja itse Twitterkin kääntyy Sirkuttimeksi. Tällaista termiä on hieman vaikea nähdä yleistymässä oikeaan käyttöön.

Sulopuisto uskoo, että myös sana Twitter saa puhekielisen asun. Messengerhän on kaikkien suussa mese, Facebook on vääntynyt mm. naamakirjaksi ja feseksi ja IRC-galleria on useimmille galtsu (nuoremmalle sukupolvelle myös “irkki”, mutta tätä me oikeat irccaajat emme tietysti sulata). Google Wavesta tuli välittömästi “veivi”.

Kun suomalaisnuoret vielä joskus valtaavat Twitterin, tuleeko siitä Twisu? Twitsku? Twiba? Twibaillaanko Negativen keikalta? Siitä voi olla lähes varma, että teinit eivät “viserrä” tai “liverrä”.

Creative Commons -kuva Flickr-käyttäjältä Emuishere Peliculas