Twitter on tällä viikolla julkistanut paljon uusia ominaisuuksia Chirp-kehittäjäkonferenssissaan. @Anywhere-alustan virallisen julkaisun lisäksi eniten huomiota ovat saaneet Twitterin oma geopaikannusominaisuus Points of Interest sekä mainosten tulo Twitteriin.

Promoted Tweets

Mainosten tulossa Twitteriin tuskin on mitään kovin ihmeellistä, sillä Twitterille on kaipailtu liiketoimintamallia jo pitkään. Mainokset ovat looginen ja ihmisille tuttu tapa tehdä rahaa. Ne näkyvät erityisinä “promotoituina tweetteinä”, jotka ovat hieman kuin retweetit: periaatteessa ihan tavallisia tweettejä, joihin voi vastata, joita voi lisätä suosikkeihin ja joita voi myös retweetata.

Ensimmäiset mainokset ovat jo näkyvillä (kts. ottamani kuvankaappaus yllä), mutta näkyvät tällä hetkellä ilmeisesti ainoastaan Twitterin haussa. Myöhemmin niitä on tarkoitus näkyä myös normaalin Twitter-virran seassa, myös Twitter-asiakasohjelmien käyttäjille.

Jotkut ovat ehtineet jo närkästyä aiheesta, vaikka en näe siihen mitään syytä. Pakko Twitterinkin on takoa voittoa ja suunniteltu mainosten levitystapa ja -määrä vaikuttaa varsin siedettävältä, verrattuna vilkkuviin ja välkkyviin bannereihin tai erään nimeltämainitsemattoman musiikkipalvelun nimeltämainitsemattomaan Jonathaniin. On lupailtu, että mainokset jotka eivät “resonoi” (eli suomeksi kiinnosta ihmisiä) katoavat pian näkyvistä.

Geopaikannusta ja muuta metadataa

Twitterin julkistaman Points of Interestin tarkoituksena puolestaan on liittää Tweetteihin konkreettista tietoa siitä, missä paikassa ne on kirjoitettu, esimerkiksi tietty ravintola tai urheilustadion. Tarkoituksena on mm. helpottaa sitä, että käyttäjä voi etsiä kaikki tietystä paikasta tai sen läheltä lähetetyt tweetit. Points of Interest, kuten geopaikannusominaisuudet yleisesti, varmasti kytkeytyy mukavasti mainosten kohdentamiseen.

Vähemmän huomiota on saanut muutaman kuukauden sisällä tuleva ominaisuus nimeltä Annotations. Se lisää tweetteihin metadataa, jota sitten voi etsiä haussa. Ominaisuuden sisältöä ei juuri ole tarkennettu, mutta paikannustagien ja hashtagien korvaajien lisäksi metadataa saattaisi olla vaikkapa se, kenen tekemään sisältöön viitataan tai onko tweetti vaikkapa linkki blogipostiin, osa jotain chattia tai tapahtumakutsu. Esittäkää ihmeessä omia arvauksianne tai visioita siitä, mihin käyttäisitte metadataa!

Muut ominaisuudet

Twitter suunnittelee myös oma linkkilyhennintä. Tulossa saattaa olla myös kuvien ja muun multimedian integroiminen suoraan Twitteriin omaan käyttöliittymään.

Twitterillä on selvästi tavoitteena integroida itse palveluun lisää toimintoja, siinä missä aikaisemmin erilaiset ekstrat on jätetty kolmannen osapuolten palveluiden toteutettavaksi. Twitterhän ilmoitti myös ostavansa Mac- ja iPhone-ohjelma Tweetien ja kehittelevänsä omaa ohjelmaa Android-puhelimille. Herää kysymys siitä, miksi Twitter valpastuu tähän vasta nyt.

On sinänsä mielenkiintoista, miten hurjaa tahtia Twitter julkaisee/julkistaa uusia ominaisuuksia. Itse olen ollut Twitterissä melko tarkkaan kaksi vuotta ja ensimmäisen reilun vuoden aikana uusia toimintoja ei julkaistu käytännössä lainkaan. Vielä kun saisimme ne uudet retweetit kommentointiominaisuuden kanssa, mitä on odoteltu jo reilu puoli vuotta…

P.S. Ei ominaisuus sinänsä, mutta Chirpissä kerrottiin myös, että kaikki julkiset tweetit Twitterin alusta asti tullaan arkistoimaan Yhdysvaltain kongressin kirjastoon, jossa niitä voidaan käyttää esimerkiksi ei-kaupalliseen tutkimukseen.

Sosiaalisen median addiktoivuudesta on viime aikoina puhuttu paljon. Teinit näpyttelevät jopa satoja tekstiviestejä päivässä. Tutkimukset väittävät, että erityisesti nuorempi polvi tarkistaa usein Twitterin tai Facebookin – tai päivittää niitä – nukkumaan mentyään, aamulla ennen sängystä nousemista, kesken ruokailun tai jopa kesken sänkypuuhien.

Kulttuuri on muuttunut medioiden muuttumisen myötä – on vaikea kuvitella, että aikoinaan olisi rynnätty kesken kaiken vällyjen välistä katsomaan, onko kirjekyyhky tullut tai kurkkaamaan kirjaa, jossa oli just tosi jännä kohta kesken.

Myönnän meneväni usein aamuisin ensimmäiseksi Twitteriin (tosin vasta sängystä noustuani). Toisaalta minulle ei tule sanomalehteä enkä pidä aamutelevisiosta, ja kaipaan kuitenkin jotain rentouttavaa aamurutiinia. Minun ei tulisi mieleenikään keskeyttää muita, muualla kuin tietokoneella tapahtuvia puuhia Twitterin “päivystämistä” varten. En käytä Twitteriä kännykältä lainkaan hyvin satunnaisia tekstiviestipäivityksiä huolimatta

Omassa sosiaalisen median käytössäni olen huomannut, että mitä lähempänä, sitä addiktoivampi. Esimerkiksi ollessani viime kesänä lähes kahden viikon ulkomaanlomalla, en tarkistanut sähköposteja kertaakaan ja Twitteriä vilkaisin vasta viimeisenä iltana, vaikka nettipääte olikin päivittäin käytettävissä ja tarkistimme siltä.esimerkiksi säätiedotusta, karttoja ja aukioloaikoja.

Toisaalta kotona tietokoneella istuessa hyvin usein tulee kiusaus tarkistaa Twitter-viestit. Nykyään kun web-Twitter päivittää viestejä automaattisesti, helposti niitä ehtii tarkistuksen aikana tulla lisää ja sitten voikin klikata näkyviinsä uuden liudan tweettejä. Jos uudet tweetit loppuvat kesken, kauaa ei tarvitse odotella, kun taas tulee uusia.

Twitter-transsissa kyse ei ole siitä, että minun täytyy lähettää päivityksiä, että pelkään menettäväni jotain kallisarvoista tai että saan jonkin tiedon tai viestin myöhässä tai muita myöhemmin. Siihen on vain mukavan helppo jumiutua, etenkin jos pitäisi tehdä töitä, jotka sillä hetkellä eivät ihan niin nappaisi. (Tietysti on niitäkin ihmisiä, joille sosiaalinen media on osa työtä – tai jopa koko työ – mutta useimmille meistä se muodostaa korkeintaan pienen osan siitä.)

Jos töitä kuitenkin saa vielä tehtyä ja muistaa tavata kavereitakin, pitäisikö asialle tehdä jotain? Asettaa itselleen aikalaskuri, oman kiireisyyden mukaan 15-60 minuuttia päivässä, jonka asettaa pyörimään aina kun käyttää Twitteriä (tai Facebookia) ja kun laskurista loppuu aika, loppuu myös tweettaus siltä päivältä? Se kertoisi samalla karun totuuden siitä, kuinka paljon aikaa näihin palveluihin hupenee.

Toisaalta voi ajatella niin, että ihmisen aivot tarvitsevat välillä lepohetkeä. Harva pystyy tekemään ajatustyötä kahdeksan tuntia putkeen, pelkkä ruokatauko välissä. Jos aikaa ei kulu loputtoman paljon sosiaalisen median uumenissa, tarvitseeko siitä huolehtia? Kyse on varmaan siitä, millainen kunkin henkilökohtainen työskentelyflow on.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä dachadesig

Foursquare ja Gowalla ovat sosiaalisia verkostoja, jotka käyttävät hyväkseen mobiililaitteiden GPS-paikannusta. Niiden avulla voi kertoa muille missä menee ja kerätä erilaisia pisteitä ja merkkejä “kirjautumalla sisään” tiettyihin tosielämän paikkoihin ravintoloista rautatieasemiin. Gowallassa on mukana myös jonkinlainen virtuaalinen geokätköily. Kummankin voi asettaa lähettämään päivityksiä myös Twitteriin.

Näitä palveluita, erityisesti Foursquarea on käytetty Suomessakin jo jonkin aikaa, mutta viimeisen viikon aikana niiden lähettämät tweetit ovat herättäneet selvästi tavallista enemmän keskustelua Twitterissä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat.

Foursquaren ja Gowallan lähettämien tweettien sisältö on luokkaa “Olen nyt Helsingin rautatieasemalla”. Foursquaressa voi nousta myös paikan pormestariksi (mayor). Itseäni ainakin huvittaa, kun joku automaattijulistautuu vaikkapa McDonaldsin pormestariksi tai kun joku toinen syrjäyttää tämän. Näen mielessäni kukkulan kuningas -tyylisen leikin, jossa Mäkkärin kunkku syrjäytetään valtaistuimeltaan.

Ongelma

Monia päivitykset kuitenkin ärsyttävät, sillä kyse on sosiaalisessa mediassa ongelmallisena pidetystä automaatiosta, kohinasta eikä aidosta sisällöstä, ja jos itse on vaikkapa Oulussa, tiedolla tuskin on paljoa käyttöä.

Toiset puolustautuvat sillä, etteivät tweetit ole hyödyttömiä. Eräs palvelun taustalla olevista ideoista on tietenkin se, että voi tavata samassa paikassa olevia ihmisiä myös oikeassa elämässä ja tätä on hyödynnetty Suomessakin. Suurimmalle osalle tieto ei toki ole relevanttia, mutta samaa tuskin voi sanoa kaikista muistakaan tweeteistä.

Itse näkisin asian niin, että joissain paikoissa sijaintinsa tweettaaminen on ihan mielekästä. Esimerkiksi lentokentällä, tavaratalossa tai museossa vierähtää usein tunteja ja siinä on hyvin aikaa muiden ihmisten tapaamiseen. Voi ehkä ajatella myös, että näiden sijaintien tweettaaminen kertoo jotain ihmisestä. Moni tweettaa olevansa tällaisessa paikassa, vaikkei käyttäisikään paikannussovellusta.

Mutta mitä kertoo tai ketä hyödyttää tieto siitä, että joku on ensin Sörnäisen metroasemalla ja hetkeä myöhemmin Kampin metroasemalla, pian kenties jopa Ruoholahdessa? Harva alkaa sellaisissa paikoissa tapailemaan toisia. Harva myöskään kertoisi ilman Foursquarea tai Gowallaa olevansa metroasemalla tai ratikassa, ainakaan ilman mitään lisätietoa, joka voisi tehdä tweetistä mielenkiintoisen tai informatiivisen.

Tähän on helppo todeta, että Twitteriin saa syöttää ihan mitä tahansa sisältöä. Jos muita ei miellytä, voi aina lopettaa tämän ihmisen seuraaminen. Tottahan se onkin, mutta muuten mukavan ihmisen kohdalla tähän on kurja ryhtyä.

Ratkaisu

Jos Foursquare tai Gowalla tai mikä tahansa muu ohjelma automaattisine päivityksineen ärsyttää liikaa, monilla Twitter-asiakasohjelmilla ne voi filtteröidä pois. Vaihtoehtoja ovat esim. TweetDeck, TalkingPuffin, Mixero ja Nambu, jotka tukevat tiettyjä merkkiyhdistelmiä sisältävien tweettien suodatusta.

TalkingPuffin on käsittääkseni ainoa ohjelma, joka osaa suodattaa pois melkein mitä vaan, mukaan lukien tietyn ohjelman lähettämät tweetit. Näin voi FourSquaren (joka TalkingPuffinin sivuilla erityisesti mainitaan esimerkkinä) lisäksi suodattaa pois erilaisia kilpailu- ja äänestyspalveluita – vaikka twitterfeedin kautta tulevat RSS-syötteet, jos niin haluaa. TalkingPuffinissa on jopa mukana roskapostisuodinten kaltainen automaattinen “kohinasuodin”.