Olemme Twitterissä keskustelleet mm. Olli Sulopuiston ja Eero Leppäsen kanssa suomen kieleen sopivasta Twitter-terminologiasta. Asiaa on käsitellyt myös Kielipoliisi blogissaan.

Näin käytät Twitteriä -kirjassa puhutaan tweettaamisesta, koska mielestäni se sopii hyvin myös suomalaisen suuhun, eksoottisesta kaksoisveestä huolimatta. Kielipoliisi taas suomentaa sanan “tviittaamiseksi”, joka itselleni kuulostaa vähän samalta kuin pizza-sanan karusti suomalaistettu kirjoitusasu “pitsa”.

Rautasilta suosii sanaa “livertää”, joka minulle tuo mieleen juoruilun (kenties yhteys sanaan “lavertelu”?). Jos halutaan kokonaan suomenkielinen sana, pidän enemmän visertämisestä. Kalle Linkama on ehdottanut sanaa “piippaus”, mutta minusta yhteys Twitteriin ei ole tarpeeksi vahva.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskin on ottanut asiaan kantaa. He kannattavat sirkuttamista, livertämistä tai visertämistä – ja itse Twitterkin kääntyy Sirkuttimeksi. Tällaista termiä on hieman vaikea nähdä yleistymässä oikeaan käyttöön.

Sulopuisto uskoo, että myös sana Twitter saa puhekielisen asun. Messengerhän on kaikkien suussa mese, Facebook on vääntynyt mm. naamakirjaksi ja feseksi ja IRC-galleria on useimmille galtsu (nuoremmalle sukupolvelle myös “irkki”, mutta tätä me oikeat irccaajat emme tietysti sulata). Google Wavesta tuli välittömästi “veivi”.

Kun suomalaisnuoret vielä joskus valtaavat Twitterin, tuleeko siitä Twisu? Twitsku? Twiba? Twibaillaanko Negativen keikalta? Siitä voi olla lähes varma, että teinit eivät “viserrä” tai “liverrä”.

Creative Commons -kuva Flickr-käyttäjältä Emuishere Peliculas