Twitter-blogissa on vallinnut lähiaikoina hiljaisuus, osaksi sen takia, että muutin Suomesta Hollantiin. Täällä Twitter on jo useamman vuoden ollut todella suosittu. Koska minulta kysytään usein, miksei Twitter ole vieläkään Suomessa erityisen suosittu ja olen siitä kirjoittanut paljon, päätin tällä kertaa lähteä selvittämään, miksi Twitter on Hollannissa niin suosittu.

Haastateltavan valinta tuntui osuneen nappiin. Kysymykseen löytyi vastaus ja samalla sain myös muita arvokkaita ideoita. Omien sanojensa mukaan Jop de Vrieze on (tiede)toimittaja, ajattelija ja intohimoinen työskentelijä. Hänen Twitter-tunnuksensa on @Jopinie ja kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.jopinie.nl.

Miksi uskot Twitterin olevan niin suosittu Hollannissa?

Uskon, että siihen on useita syitä, joita voimme miettiä. Yksi perimmäinen syy on nettiyhteyksien suhteellisen hyvä saatavuus ja älypuhelinten nopeasti kasvava määrä. Lisäksi on joitain enemmän sosiaalisia ja kulttuurillisiä syitä.

Eräs seuraajistani kutsui sitä “kroeg”-tunteeksi [kroeg on hollanniksi pubi, lienee sama sana kuin suomen "krouvi"], samalla lailla kuin menemme mielellämme kahviloihin nauttimaan keskusteluista, olivat ne sitten syvällisiä ja vilpittömiä tai eivät.

Mielenkiintoinen teoria. Twitter ei vieläkään ole kovin suosittu Suomessa, vaikka nettiyhteydet (ja kännykkänetti) ovat kaikkialla. Mutta suomalaiset eivät myöskään juuri vietä aikaa kahviloissa.

Joo, itsekin pidin tästä teoriasta. Puhut ihmisille joista pidät, kuuntelet niitä joista pidät. Ihan kuin joukko ihmisiä baarissa.

Sitten on vielä ajatus siitä, että yhtäkkiä kaikilla pitää olla mielipide ja se pitää myös ilmaista. Twitter on tapa ilmaista itseään. Jotkut kutsuvat sitä narsismiksi, mutta narsismia siitä tulee vasta kun se on epätervettä ja epärealistista.

Hollannin talous pohjautuu ennen kaikkea palveluihin. Palvelualalla työskentelevät ovat usein hyvin innokkaita ilmaisemaan itseään ja olemaan näkyvillä. Se on markkinointinäkökulma Twitteriin.

Olen saanut sellaisen kuvan, että hollantilaiset ilmaisevat kärkkäästi mielipiteensä (esim. mielenosoitukset, valitukset ja muut ovat yleisempiä kuin Suomessa.)

No. Mielestäni mielenosoitukset eivät ole kovin yleisiä, meillä on tapana enemmänkin “salonkivalittaa”: istumme tuolilla tietokoneen ääressä, emme mene kaduille osoittamaan mieltämme. Siinä mielessä mekin olemme erittäin hyviä valittamisessa, sen sijaan että tekisimme mitään konkreettista.

Erityisesti vaalien aikaan Twitterissä oli paljon aktiviteettia. Liikaa ihmisiä ilmaisemassa mielipiteitään. Tässä kulttuurissa “jokainen mielipide on samanarvoinen”, auktoriteetti puuttuu.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Miksi arvelet lähes kaikkien hollantilaisten Twitter-käyttäjien tweettaavan hollanniksi, vaikka useimmat hollantilaiset puhuvat erinomaista englantia? Liittyykö sekin “kroeg”-teoriaan?

Kyllä, luulisin niin. Useimmille Twitter on hyvin läheinen juttu. Emme tweettaa maailmalle, vaan seuraajillemme, koemme heihin yhteyttä. Tämä yhteys heikkenee, jos tweetataan englanniksi. Se on kuin pubi, tai kahvinkeittimen äärellä jutustelua. Itse tweettaan paljon työaiheisista jutuista kollegoideni kanssa.

Miten sinä (tai kollegasi) käytät Twitteriä varsinaisessa työssäsi?

Meillä on tunnettu hashtag nimeltä #durftevragen, eli #uskallakysyä. Jos tulee ongelmia pomon, tietokoneen tai jonkin muun kanssa, on parempi kysyä Twitteristä kuin Googlesta. Voi pyytää seuraajiaan retweettaamaan, jolloin saavuttaa suuremman yleisön.

Toinen esimerkki on kun etsin haastateltavia. Kysyin: Etsin naisia, jotka ovat olleet masentuneita ja ovat valmiita puhumaan siitä. PLZ RT. Kahden tunnin sisällä minulla oli viisi vapaaehtoista – ja aidompia vapaaehtoisia kuin olisin saanut perinteisellä menetelmällä: ottamalla psykiatreihin yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. Heidän kauttaan löydät vain heidän suosikkiasiakkaansa tai -potilaansa.

Vielä yksi esimerkki. Eilen veljeni, joka hänkin on toimittaja, kirjoitti blogimerkinnän tämänhetkisestä taistelusta eliitin ja “valkoisen roskaväen”, vasemmiston ja oikeiston välillä. Keskustelimme siitä Twitterissä. Eräs kustantaja liittyi keskusteluun ja ehdotti veljelleni kirjan kirjoittamista aiheesta. Niin nopeasti asiat voivat edetä.

Lopuksi kyselin vielä Jopilta mielenkiintoisia hollantilaisia tweettaajia, jotka tweettaavat englanniksi. Hänelle ei tullut mieleen oikein mitään ja hän kyseli seuraajiltaankin, mutta ilmeisesti kaikki mielenkiintoiset hollantilaiset tosiaan tweettaavat vain hollanniksi.

Twitteriä hyvin hyödyntävistä hollantilaisfirmoista hän mainitsi rautatieyhtiö NShispeedin, joka tarjoaa asiakaspalvelua Twitterissä. Hollanniksi siis, mutta tästä voisi VR:kin ottaa mallia! Myös lentoyhtiö KLM asiakaspalvelee Twitterissä.

Twitterin 140 merkin rajoitus viestiä kohden tuntuu aluksi todella rajalliselta. Yksi tekstiviestikin on sentään 160 merkkiä ja jo vuosien ajan käytännössä kaikilla matkapuhelimilla on voinut lähettää paljon pidempiä, ketjutettuja viestejä. Mitä 140 merkissä muka voi sanoa ja miten tällaisesta rajoituksesta voisi olla muuta kuin haittaa?

Olen kirjoittanut työkseni vuodesta 2000. Koen, että Twitter on parantanut kirjoitustaitoani. Paitsi että se pakottaa tiivistämään asiasta esiin oleellisen, myös sanavalintoja ja ennen kaikkea turhien sanojen karsimista joutuu miettimään. Monen kirjoittajan suurin ongelma on tarpeeton vuolassanaisuus, erityisesti kirjoitettaessa virallista tekstiä (eli suomeksi kapulakieltä). Selkeys ja helppotajuisuus ovat aina tärkeitä, tekstin tyypistä riippumatta!

Olen kirjoittanut paljon muunkinlaisia lyhyitä tekstejä kuin tweettejä, esimerkiksi 55- ja 100-sanaisia novelleja (yhden kuusisanaisenkin) ja paljon haikurunoja. Näissäkin genreissä tuntui aluksi siltä, ettei sana- tai tavumäärä voi riittää mihinkään. Mitä enemmän tällaisia tekstejä kirjoittaa, sitä pidemmälle se kuitenkin kantaa. Nykyään haikurunon 5-7-5 tavun maksimipituus tuntuu jo turhankin paljolta ja yleensä käytän paljon vähemmän tavuja.

Lehtijuttujen kirjoittamisessa olen aina inhonnut eniten otsikoiden ja väliotsikoiden laatimista. Uutisjutussa ne muodostuvat yleensä kuin itsestään, mutta muuntyyppisessä tekstissä niitä saa – ainakin minä saan – vääntämällä vääntää. Twitterin käyttö harjoittaa kuin itsestään tätä taitoa. Olen kirjoittanut jonkin verran myös mainostekstiä ja tässäkin Twitteristä on ollut hyötyä. Tweetit liikkuvat monesti journalismin ja copywritingin välimaastossa.

Twitteristä voi olla hyötyä hyvin monenlaisille kirjoittajille. Esimerkiksi Social Media Law Student -blogi kannustaa oikeustieteen opiskelijoita käyttämään Twitteriä oppiakseen ilmaisemaan itseään kömpelön ja koukeroisen lakikielen lisäksi myös tavalla, jota tavallinenkin ihminen voi ymmärtää. Samaa suosittelisin lämpimästi myös esimerkiksi poliitikoille ja tieteen tekijöille. Kuulisin mielelläni myös lukijoiden kokemuksia aiheesta!

Lopuksi vielä varoittava esimerkki eräältä tunnetulta amerikkalaispoliitikolta siitä, miten 140 merkin rajoitusta ei kannata yrittää kiertää.

Tätä voisi jo kutsua nettitermillä "fail"

NaNoWriMo eli National Novel Writing Month on nimestään huolimatta kansainvälinen projekti, jonka tavoitteena on kirjoittaa romaani (tai ainakin 50 000 sanan edestä sitä) marraskuun aikana. Tämä hulluus tempaa mukanaan yli satatuhatta ihmistä joka vuosi, mukana myös satoja suomalaisia. On muuten suomeksi huomattavasti haastavampi tehtävä kuin englanniksi.

NaNoWriMo on myös hyvä esimerkki projektista, joka istuu Twitteriin erinomaisesti. NaNolla on toki omat fooruminsa, mutta foorumeille jumittelee helposti tuntikausiksi, ettei vain tarvitsisi kirjoittaa. Twitteriäkin voi toki käyttää tekosyynä heikolle tuotteliaisuudelle, mutta 140 merkin pituusrajoitus hillitsee sitä kuitenkin kummasti.

Osallistun nyt toista kertaa NaNoWriMoon ja Twitter on toiminut erinomaisena tapana pitää yllä yhteenkuuluvuuden tunnetta – sitä että olen osa kansainvälistä projektia, enkä vain sulaa hulluuttani suolla kolmea aanelosta kehnoa proosaa päivässä. Twitterissä voi vertailla edistymistään muiden kanssa, tsempata kesken jättämistä pohtivaa kaveria ja yrittää löytää vastauksia vaikkapa siihen, millä julmalla kemikaalilla pahis yrittää myrkyttää hyviksen. Lopuksi on tietysti mahtava fiilis päästä hehkuttamaan voittoaan kaikille seuraajilleen.

NaNoWriMon päämaja raportoi Twitteriin mm. osallistujamääriä, kollektiivisia sanamääriä ja hyväntekeväisyyteen NaNon kautta lahjoitettua rahasummaa. Lisäksi projektin perustaja Chris Baty sparraa lyhyitä kirjoitussessioita, joiden aikana on tarkoitus kierryttää mahdollisimman paljon lisää sanoja ja lopuksi tweetataan lyhyt katkelma siitä tauhkasta, mitä pikakirin aikana saatiin kasaan.

NaNoWriMo-kirjoittajien osallistumista voi seurata tietenkin hashtagilla #NaNoWriMo. Sadistisen (tai vahingoniloisen) luonteenlaadun omaavat voivat vilkuilla myös #NaNoPanicin kanssa tuskailevia.