Twitter-kirjan blogin historian ensimmäinen haastateltava on Jani Mesikämmen eli @Karhuherra, omien sanojensa mukaan “turkulainen urheilutoimittaja, elämäntapakirjoittaja ja blogofiili”. Lehtijuttujen lisäksi hän kirjoittaa blogia Suomen suurimmalle jääkiekkosivustolle.

Miten Twitter voi hyödyttää urheilutoimittajaa ja miksi se soveltuu erityisen hyvin urheilun seuraamiseen tai siitä keskustelemiseen?

Twitter on loistava uutislähde kansainvälisten tapahtumien ja lajien seurantaan, koska maailmalla sen käyttö on media-alalla varsin kattavaa. Siinä yhdistyvät mukavasti tiedonkulun nopeus, tiiviys ja lähteiden monipuolisuus – toisaalta myös suodattaminen. Etenkin Pohjois-Amerikassa monilla ammattitoimittajilla on oma tili, jolla visertävät työasioita. Siinä uutisseurantaa yhdistyy se mukava puoli, että pystyy helposti seuraamaan arvostamiaan nimiä ja mielenkiintoisia persoonia. Ja lähteitä on tietysti monia muitakin kuin pelkät mediatyypit ja uutispalvelut, se auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa.

Käytätkö jotain asiakasohjelmaa tai työkalua, joka mielestäsi helpottaa seuraamista?

Työläppärillä on Tweetdeck, joka pyörii kivasti taustalla vaikka töitä tehdessä, päivitykset loikkivat ruudun kulmaan pelejäkin katsoessa. Toisinaan harjoitan väljää live-seurantaa tapahtumissa, jossa olen paikan päällä. Pohjois-Amerikassa sekin on huomattavasti yleisempää. Perustwitteriä käyttäessä aihekohtaiset listat ovat käteviä, joskin olen liian laiska päivittämään niitä.

Ketkä ovat mielenkiintoisimpia tweettaavia urheilijoita, joita seuraat?

Suomessa on valitettavasti minimaalisen vähän visertäviä atleetteja, olympiakisojen ajalta jäi mieleen positiivisena poikkeuksena naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaaja Terhi Mertanen. Muutoin seuraan vain muutamaa NHL-jääkiekkoilijaa, maailmantähdillä on harvoin mitään kiehtovaa sanomista 140 merkillä.

Millaisia/mitä muita urheiluaiheisia tunnuksia seuraat?

Kaikkea mahdollista, esimerkiksi NHL-jääkiekon osalta kattaus on laaja: iso joukko toimittajia ja uutispalveluita, lehtiä ja tv-kanavia, vähintään yhtä iso joukko yksittäisiä bloggaajia ja jopa faneja. Valmentajiin en juuri muista törmänneeni, mutta seuroilla on virallisia tiedotustilejä ja oman hauskan mausteensa tuovat ammattilaispelaajien agentit, joiden joukossa on muutama asiakkaidensa puolta tarmokkaasti pitävä värikäs persoona. (P-Amerikassa tältä saralta on jo noussut pari kohuakin erään tietyn agentin twiittien perusteella).

Suomessa esimerkiksi urheiluseurat ovat vasta hitaasti heräilemässä Twitterin ja vastaavien välineiden mahdollisuuksiin, mielellään seuraisi useampiakin.

Mistä urheilulajeista Twitterissä puhutaan eniten? Onko sellaisia, joista mielestäsi puhutaan yllättävän paljon tai yllättävän vähän?

Oma näppituntuma on se, että Twitter on vielä sillä tavalla pohjoismerikkalaisesti painottunut ilmiö, että sikäläiset isot ammattilaislajit ovat vahvasti esillä. Siitä johtuen ainakin globaalista pieneksi lajiksi mieltyvä jääkiekko on ylikorostetusti esillä. Jenkkien isot lajit – jenkkifutis, baseball ja koripallo – ovat niin isoja sirkuksia, että se näkyy tietysti Twitterissäkin. Ja toki jalkapallo on maailman suosituimpana lajina paljon esillä.

Twitterin hienous on lopulta siinä, että kaiken turhan kuonan voi oman mielensä mukaan suodattaa pois. En seuraa kaikkea urheilua niin kattavasti, että voisin sanoa, millainen on twitter-skene esim. rugbyn tai kriketin suhteen (jotka suosioltaan ovat globaalia kärkeä).

Mikä on ollut hauskin/mielenkiintoisin urheiluaiheinen “hetki”/tapahtuma Twitterissä?

Hetkiä tulee niin paljon vuodenkierrossa, etteivät ne oikein jää mieleen. Isojen uutisten kohdalla on kiehtovaa seurata sitä kokonaisuuden vyörymistä, kun ammattimediat puskevat omaa informaatiotaan ja rinnalla tulee bloggareiden tai Twitter-aktiivien teräviä huomioita ja fanien tunnepohjaista reagointia. Tällaista näin ensimmäistä kertaa isommin tänä keväänä olympiakisojen ja NHL:n jääkiekkofinaalien yhteydessä.

Millaista luulet, että olisi ollut seurata Suomen 1995 jääkiekkovoittoa Twitterissä?

Luultavasti aika kiehtovaa. Ainoat kerrat kun olen omassa Twitter-virrassani ja Facebookissa kohdannut todellisia tunnekuohuja ja yllättävänkin vahvoja reaktioita ovat Suomen Leijonien dramaattisia tappioita, ensin olympiakisoissa kuusi maalia omaan päähän yhdessä erässä USA:ta vastaan ja sitten MM-kisoissa tuli tappio Tanskalle. Niiden reaktioiden rinnalla esimerkiksi Euroviisu-floodaus on aika tasapaksua. MM-kullan kohdalla hurma olisi varmaan melkoista visertäjienkin keskuudessa, taatusti löytyisi uusia puolia hillityistäkin hahmoista. (Tästä asiasta sananen lisää blogissa.)

Mikä on Twitterin huonoin puoli urheilua seuratessa?

Huonoin puoli on ehdottomasti sen aiheuttama addiktio …välillä seurattavaa on niin paljon, että itse urheiluun keskittyminen voi hetkittäin kärsiä, mutta siitä voinee syyttää vain itseään.

Mitä mieltä olet siitä, että esimerkiksi urheilujärjestöt ovat rajoittaneet urheilijoiden osallistumista sosiaaliseen mediaan erilaisilla säännöillä?

Lähinnä se on absurdia, koska urheilijat ovat muutoin nykyään niin täysin tuotteistettuja hahmoja. Mitään oikeaa sanottavaa heillä ei sitten kuitenkaan saisi olla. Olympiakisoissahan on osallistujilla bloggaus- ja kolumnikielto, mikä on jo tympeää. Jalkapallon MM-kisoissa yksittäiset joukkueet ovat kieltäneet pelaajilta sosiaaliseen mediaan kirjoittelun ja vastaavan. Sekin on tylsää, mutta urheilumaailman tuntevalle ymmärrettävää matalaotsaisuutta.

Urheiluyhteisöjen kirjoittamattomat koodistot ovat niin vahvoja, että sitä päivää saataneen vielä odotella, että joku urheilija rohkenisi kyseenalaistaa toden teolla tällaiset sananvapauden rajoitukset. “What happens in the locker room, stays in the locker room” -ajattelu rajoittaa täysin viatontakin osallistumista.

Pitäisikö urheilukisojen katsomoissa olla Twitter-ruudut samaan tapaan kuin esim. joissakin konferensseissa?

En tiedä pitäisikö, mutta olisihan se helppo ja suht vetävä tapa aktivoida yleisöä. Kaikilla isoilla stadioneilla ja isoissa areenoissa on mediakuutiot, jonne dataa olisi helppoa ajaa pyörimään.

Miten yrittäisit houkutella suomalaisia urheilijoita ja urheilutoimittajia Twitteriin?

Kollegoille sitä voi suositella ihan puhtaasti ammatillisen kehittymisen ja ennakkoluulottomuuden nimissä. Urheilijoille ja seuroille voisin pitää inspiroivan pukukoppipuheen siitä, millaisia uusia ulottuvuuksia suhteessa ulkomaailmaan voi saavuttaa visertämällä. Suomessa ehtii vielä mainiosti sporttiväen eturintamaan tässäkin asiassa, on helppoa näyttää fiksulta ja kauniilta.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä MeiTeng

Suomessa alkaa olla jo varsin elävä Twitter-”skene”. Oikeastaan näitä skenejä on mielestäni kaksi, joista toinen on porskuttanut jo pidempään ja toinen aktivoitunut enemmänkin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden aikana. Varoitan jo etukäteen, että tässä blogipostauksessa ei ole mitään suurempaa pointtia, vaan enemmänkin kokoelma havaintoja, joita joku saattaa pitää mielenkiintoisina.

Suomen ensimmäinen, kansainvälisempi Twitter-skene syntyi jo vuoden 2008 aikana ja 2009 alussa. Se koostuu enimmäkseen Suomeen työn perässä muuttaneista ulkomaalaisista ja heidän tuttavistaan. Kansallisuuksia löytyy ainakin neljältä eri mantereelta. Jopa yli puolet työskentelee Nokialla ja loputkin enimmäkseen IT-alalla, osa markkinoinnissa tai mediassa. Käytännössä kaikille some on pelkkä harrastus.

Enemmistö kansainvälisen skenen jäsenistä on noin 25-35-vuotiaita ja asuu Helsinki-Tampere-akselilla. Useimmilla ei ole vielä perhettä. Nämä Twitter-käyttäjät tapailevat paljon toisiaan synttäreillä, tupareilla ja lounailla ja ovat olleet aktiivisia myös Twestival-tapahtumissa. Monet tuntevat toisensa Jaikusta, jotkut vieläkin kauempaa.

Tämä uudempi ja isompi skene, jota voisin kutsua vaikkapa Taskubileet-skeneksi, on hieman heterogeenisempää porukkaa, vaikka heistäkin suuri osa on töissä IT-alalla, PR-alalla tai mediassa. Jotkut muutkin alat ovat hyvin edustettuina, kuten opettajat. Myös opiskelijoita ja startup-yrittäjiä on paljon. Monet Taskubileet-tweettaajista ravaavat ahkerasti sosiaalisen median seminaareissa, sillä useiden työkin liittyy aiheeseen.

Taskubileet-tweettaajia voi bongata ympäri Suomea. Ikähaarukka vaihtelee noin 15 ja 60 vuoden välillä, enemmistö taitaa olla 25-40-vuotiaita perheellisiä. He tweettaavat useimmiten suomeksi ja käyvät usein pitkiäkin keskusteluita keskenään. Tätä porukkaa ei ole näkynyt Twestivaleilla yhtään niin paljon kuin toista “skeneä”, mutta sen sijaan he ovat pitäneet omia Taskulounas-tapaamisiaan ja tällä hetkellä on järjesteillä Somemiitti Helsingissä 22.5.

Mietin tähän loppuun jotain kysymystä, mutta “mitä mieltä olet” tai “oletko samaa mieltä” on vähän turhan kulunut. Ehkä parempi kysymys olisi, pitäisikö näiden “skenejen” välille saada enemmän yhteistyötä?

Twitter kasvaa Suomessa hurjaa tahtia. Edelleen on kuitenkin monia käyttäjäryhmiä, jotka loistavat poissaolollaan. Tässä puhtaasti kirjoittajan omiin havaintoihin perustuva katsaus erilaisten suomalaisten käyttäjäryhmien Twitter-läsnäoloon. Listaa saa toki täydentää ja kommentoida.

Miten saisimme esimerkiksi urheilijat ja kirjailijat mukaan Twitteriin?

• Suuryritykset Automaattisyötteitä näkyy jonkin verran, aitoa läsnäoloa vähän.
• Pienet yritykset Pienet yritykset näkyvät Twitterissä selvästi suuria paremmin. Erityisesti IT- ja PR-alan yritykset ovat panostaneet Twitteriin – vaikka törmää siellä digialaan erikoistuneihin mainostoimistoihinkin, jotka syöttävät pelkkää twitterfeediä tai ovat unohtaneet tunnuksensa kokonaan. Muidenkin alojen yritykset alkavat löytää Twitterin, esimerkkeinä @ParturiKampaamo ja @asunnonvalitys.
• Kirjailijat Tietokirjailijoita löytyy, romaanikirjailijoita ja runoilijoita häviävän vähän. Ei tule juuri muita tunnettuja mieleen kuin Anja Snellman.
• Muusikot Suomalaisten muusikoiden Twitter-läsnäolo on hyvällä mallilla. Vähemmän tunnettuja bändejä, artisteja ja DJ:itä löytyy jonkin verran, tunnetumpiakin kohtuudella. Levykaupat ja pienet levy-yhtiöt tuntuvat hyödyntävän Twitteriä varsin mallikkaasti.
• Viihdetaiteilijat Suomalaisia näyttelijöitä, koomikoita ja juorujulkkiksia on Twiterissä jonkin verran, juontajia vähän enemmän. Monille Twitter tuntuu olevan pienten julkkispiirien keskinäinen kommunikaatioväline, kuten ulkomaisillekin julkuille.
• Poliitikot Useimmilla puolueilla ja monilla niiden sisäisilläkin järjestöillä (nuoriso-, paikallis- jne) on vähintään siedettävä Twitter-läsnäolo, mutta muuten suomalaisessa politiikassa Twitter on vielä marginaalissa. Ministereistä tweettaa muutama (hekin valitettavan yksisuuntaisesti), kansanedustajia parikymmentä ja paikallispolitiikassa mukana olevia vähän enemmän.
• TV ja radio Yle ja Nelonen hyödyntävät Twitteriä aktiivisesti, MTV3:lla on lähinnä syöteläsnäoloa. Radiokanavia on mukana useita, erityisesti nuorison suosimia.
• Lehdet Tällä rintamalla tilanne on hälyttävän huono, erityisesti aikakauslehtien suhteen. Paikallislehtienkin kannattaisi aktivoitua. Moni lehti on alkanut syöttää Twitteriin RSS:ää, mutta harva on keksinyt palvelulle mitään fiksumpaa käyttöä.
• Urheilijat Suomen tiettävästi ensimmäiset “Twitter-potkut” kohdistuivat urheilijaan, tosin hänkin oli ulkomaalaisvahvistus. Jotkut urheilujoukkueet tweettaavat automaattisyötteitä, mutta suomalaisia huippu-urheilijoita löytyy Twitteristä vain muutamia.
• Terveydenhuolto Maailmalla yksi tärkeimpiä käyttäjäryhmiä, mutta käyttö Suomessa on edelleen hyvin vähäistä. Yksi tweettaava suomalaislääkäri on tullut vastaan, mutta esimerkiksi lääkäriasemia tai muita terveydenhuollon palveluita ei ole tullut vastaan.
• Järjestöt Järjestöjen suhteen tilanne tuntuu olevan päinvastainen kuin yrityksillä: isot, erityisesti hyväntekeväisyysjärjestöt, ovat pieniä näkyvämmin mukana.
• Kirkko Kirkon nuorisotyö alkaa näkyä Twitterissäkin, mutta itse organisaation näkyvyys voisi olla parempi.
• Koulut ja opettajat Sometu-verkosto on saanut Twitteriin mukaan melkoisen liudan opettajia. Jonkin verran lukioita, yliopistoja ja ammattikorkeakoulujakin löytyy, mutta vähän suhteessa niiden kokonaismäärään.
• Julkinen sektori Kirjastot ja nuorisootyö ovat aktiivisimmin mukana, mutta määrä ei vielä päätä huimaa. Muutama kaupunki tweettaa, nekin enimmäkseen automaattisyötteillä. Julkisten palveluiden läsnäolo varmasti lisäisi Twitterin suosiota.
• Nuoret Suomalaisnuoret viihtyvät perinteisesti Facebookissa ja IRC-galleriassa, mutta alkavat vähitellen löytää tiensä Twitteriinkin. Erityisesti fanittajien ja julkkisten seuraajien määrä on ollut kasvussa.
• Eläkeläiset Vanhempaan suomalaiseen ikäluokkaan ei Twitterissä juuri törmää – tosin aika vähän on heille suunnattua sisältöäkään.

Twitter julkaisee uusia ominaisuuksia beetatestaukseen rivakkaa tahtia. Uusimpina ovat uusi retweet-ominaisuus sekä tweettien automaattinen päivitys webissä. Pari viikkoa on testattu uutta listaominaisuutta, jossa käyttäjä voi luoda muista Twitter-käyttäjistä joko julkisia tai yksityisiä listoja.

Listoja voi hyödyntää kahdella eri tavalla. Niitä voi käyttää samalla tavalla kuin TweetDeckin ja muiden asiakasohjelmien ryhmiä, eli seurata tiiviimmin tiettyjä käyttäjäryhmiä, vaikkapa hyviä kavereitaan. Tällä hetkellä ongelma on se, että vaikka useampi asiakasohjelma tukeekin jo listoja, listoja ei ole vielä juuri yhdistetty ohjelmien omiin ryhmäominaisuuksiin.

Julkisia listoja voi luoda suosituksiksi muille ihmisille. Omille listoilleen voi lisätä käyttäjiä joita ei seuraa ja toisten käyttäjien listoja voi seurata, mikä ei ole sama asia kuin listan sisältämien käyttäjien seuraaminen, vaan vastaa enemmänkin listan lisäämistä kirjanmerkkeihin.

Twitter-listat ovat herättäneet paljon keskustelua niin puolesta kuin vastaankin. Toisten mielestä listat ovat suosituimmuuskilpailu, toisten mielestä asia on juuri päinvastoin. Tremendous News -blogi listasi humoristisesti viisi tapaa, joilla Twitter-listat auttavat hoitelemaan douchebageja, eli ihmisiä joilla keltainen neste on noussut hieman turhan korkealle. Listojen avulla näkee kätevästi, miten paljon yhteisö oikeasti arvostaa vaikkapa 10 000 seuraajan käyttäjiä. Toisaalta Dave Troy epäilee, että tulevaisuudessa suosituimmat listapaikat saattavat päätyä jopa myyntiin.

Listojen huonona puolena on nähty se, että kukaan ei voi ohjailla, millaisille listoille päätyy tai esimerkiksi kieltäytyä listoille pääsystä kokonaan, mikä on tietysti ikävää. Mark Trapp meni niin pitkälle, että julisti listat “vaarallisiksi” mm. tällä perusteella.

Ajatus siitä, että joutuisi listalle “Twitterin tyhmimmät” voi tuntua ikävältä, mutta käytännössä todennäköisyys tähän on aika pieni – ainakin ilman, että olisi myös kymmenillä positiivisilla listoilla. Tarvittaessa listalta pääsee pois torjumalla käyttäjän. Toinen Trappin esiinnostama listojen varjopuoli on se, että ne saattavat helpottaa mainostajien työtä. Käytännössä tästä ei ole vielä näkynyt merkkejä.

Twitter-listat ovat varmasti suuri apu uusille käyttäjille, sillä Twitterin käytön aloittamisessa suurin kynnys on edelleen löytää riittävästi mielenkiintoisia seurattavia, jotta palvelun käyttö on mielekästä. Suomalaisista kattavia listoja on tehnyt esimerkiksi John Salminen joka on koostanut mm. listat Finnish organizations ja Finnish politics.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä lupoianfla