Twitter-blogissa on vallinnut lähiaikoina hiljaisuus, osaksi sen takia, että muutin Suomesta Hollantiin. Täällä Twitter on jo useamman vuoden ollut todella suosittu. Koska minulta kysytään usein, miksei Twitter ole vieläkään Suomessa erityisen suosittu ja olen siitä kirjoittanut paljon, päätin tällä kertaa lähteä selvittämään, miksi Twitter on Hollannissa niin suosittu.

Haastateltavan valinta tuntui osuneen nappiin. Kysymykseen löytyi vastaus ja samalla sain myös muita arvokkaita ideoita. Omien sanojensa mukaan Jop de Vrieze on (tiede)toimittaja, ajattelija ja intohimoinen työskentelijä. Hänen Twitter-tunnuksensa on @Jopinie ja kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.jopinie.nl.

Miksi uskot Twitterin olevan niin suosittu Hollannissa?

Uskon, että siihen on useita syitä, joita voimme miettiä. Yksi perimmäinen syy on nettiyhteyksien suhteellisen hyvä saatavuus ja älypuhelinten nopeasti kasvava määrä. Lisäksi on joitain enemmän sosiaalisia ja kulttuurillisiä syitä.

Eräs seuraajistani kutsui sitä “kroeg”-tunteeksi [kroeg on hollanniksi pubi, lienee sama sana kuin suomen "krouvi"], samalla lailla kuin menemme mielellämme kahviloihin nauttimaan keskusteluista, olivat ne sitten syvällisiä ja vilpittömiä tai eivät.

Mielenkiintoinen teoria. Twitter ei vieläkään ole kovin suosittu Suomessa, vaikka nettiyhteydet (ja kännykkänetti) ovat kaikkialla. Mutta suomalaiset eivät myöskään juuri vietä aikaa kahviloissa.

Joo, itsekin pidin tästä teoriasta. Puhut ihmisille joista pidät, kuuntelet niitä joista pidät. Ihan kuin joukko ihmisiä baarissa.

Sitten on vielä ajatus siitä, että yhtäkkiä kaikilla pitää olla mielipide ja se pitää myös ilmaista. Twitter on tapa ilmaista itseään. Jotkut kutsuvat sitä narsismiksi, mutta narsismia siitä tulee vasta kun se on epätervettä ja epärealistista.

Hollannin talous pohjautuu ennen kaikkea palveluihin. Palvelualalla työskentelevät ovat usein hyvin innokkaita ilmaisemaan itseään ja olemaan näkyvillä. Se on markkinointinäkökulma Twitteriin.

Olen saanut sellaisen kuvan, että hollantilaiset ilmaisevat kärkkäästi mielipiteensä (esim. mielenosoitukset, valitukset ja muut ovat yleisempiä kuin Suomessa.)

No. Mielestäni mielenosoitukset eivät ole kovin yleisiä, meillä on tapana enemmänkin “salonkivalittaa”: istumme tuolilla tietokoneen ääressä, emme mene kaduille osoittamaan mieltämme. Siinä mielessä mekin olemme erittäin hyviä valittamisessa, sen sijaan että tekisimme mitään konkreettista.

Erityisesti vaalien aikaan Twitterissä oli paljon aktiviteettia. Liikaa ihmisiä ilmaisemassa mielipiteitään. Tässä kulttuurissa “jokainen mielipide on samanarvoinen”, auktoriteetti puuttuu.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Miksi arvelet lähes kaikkien hollantilaisten Twitter-käyttäjien tweettaavan hollanniksi, vaikka useimmat hollantilaiset puhuvat erinomaista englantia? Liittyykö sekin “kroeg”-teoriaan?

Kyllä, luulisin niin. Useimmille Twitter on hyvin läheinen juttu. Emme tweettaa maailmalle, vaan seuraajillemme, koemme heihin yhteyttä. Tämä yhteys heikkenee, jos tweetataan englanniksi. Se on kuin pubi, tai kahvinkeittimen äärellä jutustelua. Itse tweettaan paljon työaiheisista jutuista kollegoideni kanssa.

Miten sinä (tai kollegasi) käytät Twitteriä varsinaisessa työssäsi?

Meillä on tunnettu hashtag nimeltä #durftevragen, eli #uskallakysyä. Jos tulee ongelmia pomon, tietokoneen tai jonkin muun kanssa, on parempi kysyä Twitteristä kuin Googlesta. Voi pyytää seuraajiaan retweettaamaan, jolloin saavuttaa suuremman yleisön.

Toinen esimerkki on kun etsin haastateltavia. Kysyin: Etsin naisia, jotka ovat olleet masentuneita ja ovat valmiita puhumaan siitä. PLZ RT. Kahden tunnin sisällä minulla oli viisi vapaaehtoista – ja aidompia vapaaehtoisia kuin olisin saanut perinteisellä menetelmällä: ottamalla psykiatreihin yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. Heidän kauttaan löydät vain heidän suosikkiasiakkaansa tai -potilaansa.

Vielä yksi esimerkki. Eilen veljeni, joka hänkin on toimittaja, kirjoitti blogimerkinnän tämänhetkisestä taistelusta eliitin ja “valkoisen roskaväen”, vasemmiston ja oikeiston välillä. Keskustelimme siitä Twitterissä. Eräs kustantaja liittyi keskusteluun ja ehdotti veljelleni kirjan kirjoittamista aiheesta. Niin nopeasti asiat voivat edetä.

Lopuksi kyselin vielä Jopilta mielenkiintoisia hollantilaisia tweettaajia, jotka tweettaavat englanniksi. Hänelle ei tullut mieleen oikein mitään ja hän kyseli seuraajiltaankin, mutta ilmeisesti kaikki mielenkiintoiset hollantilaiset tosiaan tweettaavat vain hollanniksi.

Twitteriä hyvin hyödyntävistä hollantilaisfirmoista hän mainitsi rautatieyhtiö NShispeedin, joka tarjoaa asiakaspalvelua Twitterissä. Hollanniksi siis, mutta tästä voisi VR:kin ottaa mallia! Myös lentoyhtiö KLM asiakaspalvelee Twitterissä.

Twitter-kirjan blogin historian ensimmäinen haastateltava on Jani Mesikämmen eli @Karhuherra, omien sanojensa mukaan “turkulainen urheilutoimittaja, elämäntapakirjoittaja ja blogofiili”. Lehtijuttujen lisäksi hän kirjoittaa blogia Suomen suurimmalle jääkiekkosivustolle.

Miten Twitter voi hyödyttää urheilutoimittajaa ja miksi se soveltuu erityisen hyvin urheilun seuraamiseen tai siitä keskustelemiseen?

Twitter on loistava uutislähde kansainvälisten tapahtumien ja lajien seurantaan, koska maailmalla sen käyttö on media-alalla varsin kattavaa. Siinä yhdistyvät mukavasti tiedonkulun nopeus, tiiviys ja lähteiden monipuolisuus – toisaalta myös suodattaminen. Etenkin Pohjois-Amerikassa monilla ammattitoimittajilla on oma tili, jolla visertävät työasioita. Siinä uutisseurantaa yhdistyy se mukava puoli, että pystyy helposti seuraamaan arvostamiaan nimiä ja mielenkiintoisia persoonia. Ja lähteitä on tietysti monia muitakin kuin pelkät mediatyypit ja uutispalvelut, se auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa.

Käytätkö jotain asiakasohjelmaa tai työkalua, joka mielestäsi helpottaa seuraamista?

Työläppärillä on Tweetdeck, joka pyörii kivasti taustalla vaikka töitä tehdessä, päivitykset loikkivat ruudun kulmaan pelejäkin katsoessa. Toisinaan harjoitan väljää live-seurantaa tapahtumissa, jossa olen paikan päällä. Pohjois-Amerikassa sekin on huomattavasti yleisempää. Perustwitteriä käyttäessä aihekohtaiset listat ovat käteviä, joskin olen liian laiska päivittämään niitä.

Ketkä ovat mielenkiintoisimpia tweettaavia urheilijoita, joita seuraat?

Suomessa on valitettavasti minimaalisen vähän visertäviä atleetteja, olympiakisojen ajalta jäi mieleen positiivisena poikkeuksena naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaaja Terhi Mertanen. Muutoin seuraan vain muutamaa NHL-jääkiekkoilijaa, maailmantähdillä on harvoin mitään kiehtovaa sanomista 140 merkillä.

Millaisia/mitä muita urheiluaiheisia tunnuksia seuraat?

Kaikkea mahdollista, esimerkiksi NHL-jääkiekon osalta kattaus on laaja: iso joukko toimittajia ja uutispalveluita, lehtiä ja tv-kanavia, vähintään yhtä iso joukko yksittäisiä bloggaajia ja jopa faneja. Valmentajiin en juuri muista törmänneeni, mutta seuroilla on virallisia tiedotustilejä ja oman hauskan mausteensa tuovat ammattilaispelaajien agentit, joiden joukossa on muutama asiakkaidensa puolta tarmokkaasti pitävä värikäs persoona. (P-Amerikassa tältä saralta on jo noussut pari kohuakin erään tietyn agentin twiittien perusteella).

Suomessa esimerkiksi urheiluseurat ovat vasta hitaasti heräilemässä Twitterin ja vastaavien välineiden mahdollisuuksiin, mielellään seuraisi useampiakin.

Mistä urheilulajeista Twitterissä puhutaan eniten? Onko sellaisia, joista mielestäsi puhutaan yllättävän paljon tai yllättävän vähän?

Oma näppituntuma on se, että Twitter on vielä sillä tavalla pohjoismerikkalaisesti painottunut ilmiö, että sikäläiset isot ammattilaislajit ovat vahvasti esillä. Siitä johtuen ainakin globaalista pieneksi lajiksi mieltyvä jääkiekko on ylikorostetusti esillä. Jenkkien isot lajit – jenkkifutis, baseball ja koripallo – ovat niin isoja sirkuksia, että se näkyy tietysti Twitterissäkin. Ja toki jalkapallo on maailman suosituimpana lajina paljon esillä.

Twitterin hienous on lopulta siinä, että kaiken turhan kuonan voi oman mielensä mukaan suodattaa pois. En seuraa kaikkea urheilua niin kattavasti, että voisin sanoa, millainen on twitter-skene esim. rugbyn tai kriketin suhteen (jotka suosioltaan ovat globaalia kärkeä).

Mikä on ollut hauskin/mielenkiintoisin urheiluaiheinen “hetki”/tapahtuma Twitterissä?

Hetkiä tulee niin paljon vuodenkierrossa, etteivät ne oikein jää mieleen. Isojen uutisten kohdalla on kiehtovaa seurata sitä kokonaisuuden vyörymistä, kun ammattimediat puskevat omaa informaatiotaan ja rinnalla tulee bloggareiden tai Twitter-aktiivien teräviä huomioita ja fanien tunnepohjaista reagointia. Tällaista näin ensimmäistä kertaa isommin tänä keväänä olympiakisojen ja NHL:n jääkiekkofinaalien yhteydessä.

Millaista luulet, että olisi ollut seurata Suomen 1995 jääkiekkovoittoa Twitterissä?

Luultavasti aika kiehtovaa. Ainoat kerrat kun olen omassa Twitter-virrassani ja Facebookissa kohdannut todellisia tunnekuohuja ja yllättävänkin vahvoja reaktioita ovat Suomen Leijonien dramaattisia tappioita, ensin olympiakisoissa kuusi maalia omaan päähän yhdessä erässä USA:ta vastaan ja sitten MM-kisoissa tuli tappio Tanskalle. Niiden reaktioiden rinnalla esimerkiksi Euroviisu-floodaus on aika tasapaksua. MM-kullan kohdalla hurma olisi varmaan melkoista visertäjienkin keskuudessa, taatusti löytyisi uusia puolia hillityistäkin hahmoista. (Tästä asiasta sananen lisää blogissa.)

Mikä on Twitterin huonoin puoli urheilua seuratessa?

Huonoin puoli on ehdottomasti sen aiheuttama addiktio …välillä seurattavaa on niin paljon, että itse urheiluun keskittyminen voi hetkittäin kärsiä, mutta siitä voinee syyttää vain itseään.

Mitä mieltä olet siitä, että esimerkiksi urheilujärjestöt ovat rajoittaneet urheilijoiden osallistumista sosiaaliseen mediaan erilaisilla säännöillä?

Lähinnä se on absurdia, koska urheilijat ovat muutoin nykyään niin täysin tuotteistettuja hahmoja. Mitään oikeaa sanottavaa heillä ei sitten kuitenkaan saisi olla. Olympiakisoissahan on osallistujilla bloggaus- ja kolumnikielto, mikä on jo tympeää. Jalkapallon MM-kisoissa yksittäiset joukkueet ovat kieltäneet pelaajilta sosiaaliseen mediaan kirjoittelun ja vastaavan. Sekin on tylsää, mutta urheilumaailman tuntevalle ymmärrettävää matalaotsaisuutta.

Urheiluyhteisöjen kirjoittamattomat koodistot ovat niin vahvoja, että sitä päivää saataneen vielä odotella, että joku urheilija rohkenisi kyseenalaistaa toden teolla tällaiset sananvapauden rajoitukset. “What happens in the locker room, stays in the locker room” -ajattelu rajoittaa täysin viatontakin osallistumista.

Pitäisikö urheilukisojen katsomoissa olla Twitter-ruudut samaan tapaan kuin esim. joissakin konferensseissa?

En tiedä pitäisikö, mutta olisihan se helppo ja suht vetävä tapa aktivoida yleisöä. Kaikilla isoilla stadioneilla ja isoissa areenoissa on mediakuutiot, jonne dataa olisi helppoa ajaa pyörimään.

Miten yrittäisit houkutella suomalaisia urheilijoita ja urheilutoimittajia Twitteriin?

Kollegoille sitä voi suositella ihan puhtaasti ammatillisen kehittymisen ja ennakkoluulottomuuden nimissä. Urheilijoille ja seuroille voisin pitää inspiroivan pukukoppipuheen siitä, millaisia uusia ulottuvuuksia suhteessa ulkomaailmaan voi saavuttaa visertämällä. Suomessa ehtii vielä mainiosti sporttiväen eturintamaan tässäkin asiassa, on helppoa näyttää fiksulta ja kauniilta.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä MeiTeng

Suomessa alkaa olla jo varsin elävä Twitter-”skene”. Oikeastaan näitä skenejä on mielestäni kaksi, joista toinen on porskuttanut jo pidempään ja toinen aktivoitunut enemmänkin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden aikana. Varoitan jo etukäteen, että tässä blogipostauksessa ei ole mitään suurempaa pointtia, vaan enemmänkin kokoelma havaintoja, joita joku saattaa pitää mielenkiintoisina.

Suomen ensimmäinen, kansainvälisempi Twitter-skene syntyi jo vuoden 2008 aikana ja 2009 alussa. Se koostuu enimmäkseen Suomeen työn perässä muuttaneista ulkomaalaisista ja heidän tuttavistaan. Kansallisuuksia löytyy ainakin neljältä eri mantereelta. Jopa yli puolet työskentelee Nokialla ja loputkin enimmäkseen IT-alalla, osa markkinoinnissa tai mediassa. Käytännössä kaikille some on pelkkä harrastus.

Enemmistö kansainvälisen skenen jäsenistä on noin 25-35-vuotiaita ja asuu Helsinki-Tampere-akselilla. Useimmilla ei ole vielä perhettä. Nämä Twitter-käyttäjät tapailevat paljon toisiaan synttäreillä, tupareilla ja lounailla ja ovat olleet aktiivisia myös Twestival-tapahtumissa. Monet tuntevat toisensa Jaikusta, jotkut vieläkin kauempaa.

Tämä uudempi ja isompi skene, jota voisin kutsua vaikkapa Taskubileet-skeneksi, on hieman heterogeenisempää porukkaa, vaikka heistäkin suuri osa on töissä IT-alalla, PR-alalla tai mediassa. Jotkut muutkin alat ovat hyvin edustettuina, kuten opettajat. Myös opiskelijoita ja startup-yrittäjiä on paljon. Monet Taskubileet-tweettaajista ravaavat ahkerasti sosiaalisen median seminaareissa, sillä useiden työkin liittyy aiheeseen.

Taskubileet-tweettaajia voi bongata ympäri Suomea. Ikähaarukka vaihtelee noin 15 ja 60 vuoden välillä, enemmistö taitaa olla 25-40-vuotiaita perheellisiä. He tweettaavat useimmiten suomeksi ja käyvät usein pitkiäkin keskusteluita keskenään. Tätä porukkaa ei ole näkynyt Twestivaleilla yhtään niin paljon kuin toista “skeneä”, mutta sen sijaan he ovat pitäneet omia Taskulounas-tapaamisiaan ja tällä hetkellä on järjesteillä Somemiitti Helsingissä 22.5.

Mietin tähän loppuun jotain kysymystä, mutta “mitä mieltä olet” tai “oletko samaa mieltä” on vähän turhan kulunut. Ehkä parempi kysymys olisi, pitäisikö näiden “skenejen” välille saada enemmän yhteistyötä?

Viime viikon torstaina oli kansainvälinen Twestival-tapahtuma, joka järjestettiin sadoissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Helsingissä biletettiin ravintola Nudessa jo toista kertaa.

Sekä Twestival että syyskuussa järjestetty Twestival Local ovat hyväntekeväisyystapahtumia. Viimeisimmän tapahtuman kokonaistuotto oli lähes 400 000 taalaa, jolla varmasti parannetaan maailmaa ainakin piirun verran. Helsingin osuuskin keräsi rahaa kunnioitettavat 785 euroa, joka lahjoitettiin Concern-järjestön kautta tukemaan tyttöjen koulutusten. Lahjoitusintoa auttoi varmasti arpajaiset, joissa oli palkintoina Twitter-kirjan lisäksi mm. lippuja Docpoint-festivaaleille ja Nokian sponsoroima N900-puhelin.

Twestival oli oikein mukava tapahtuma ja tällä kertaa saatiin vihdoin paikalle kunnioitettava määrä osallistujia. Twitter-tapaamisista tuttuun tapaan porukka oli hyvin kansainvälistä. Sääli vain, että Twestivalit järjestetään aina torstai-iltaisin – siinä on tietysti omat hyvät puolensa järjestelyjen kannalta, mutta esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisten kannalta se on ongelmallista. En myöskään ole aivan varma, onko tällainen baariympäristö paras paikka tapaamisten järjestämiseen, mutta Suomen talvessa vaihtoehdot ovat tietysti vähissä.

Helsinki Twestivalin järjestäjät ilmeisesti lähettivät aikamoisen kasan lehdistötiedotteitakin, mutta pressi ei silti kiinnostunut tapahtumasta. Kaipa syynä on se, ettei siinä kuitenkaan ollut mitään uutta tai mullistavaa. Ehkä ensi kerralla…

Loput ottamani kuvat Twestivalilta löytyvät täältä.

P.S. Tarkoitukseni on kirjoittaa ensi viikolla lisää Suomen “Twitter-sceneistä” ja vielä lisää Twitter-livetapaamisista.

Osallistuin ensimmäiseen irccimiittiini vuonna 1998. Niille jotka eivät IRC:tä tunne, kerrottakoon, että se ei ole sama asia kuin IRC-galleria, vaan primitiivinen Twitterin esiaste, joka kehitettiin Suomessa (ihanaa, Suomessa!) 1980-luvun lopulla. Se on niin primitiivinen, ettei siellä ole kuvia ollenkaan, ei edes avatareja, vaan kaikki informaatio on – voitteko kuvitella – tekstimuodossa.

Koska IRC-galleriakaan ei vielä ollut, en ollut nähnyt kai kenestäkään tapaamastani kuvaa etukäteen. “Melkein kuin sokkotreffit!”, sanoo moni nettitapaamisista edelleen, vaikka nykyään yleensä kuvat onkin nähty ja Twitterin pikkukuvakkeiden perusteellakin on yllättävän helppo tunnistaa ihmisiä.

Twitter-tapaamisia kutsutaan tweetupeiksi. Niistä suurin on maailmanlaajuinen hyväntekeväisyystapahtuma nimeltä Twestival, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa kymmenissä eri kaupungeissa viime vuoden helmikuussa. Helsinki Twestival pidettiin Bar Nollassa ja paikalla oli parikymmentä ihmistä, jotka edustivat ainakin viittä kuutta eri kansallisuutta. Myöhemmin toukokuussa miittailtiin Seurasaaressa ja syyskuussa oli jälleen Twestival, tällä kertaa Nudessa. Nuden ympäristö oli minun makuuni hieman vääränlainen, mutta muissa miiteissä oli oikein hauskaa.

Tällä viikolla pienemmät Twitter-miitit ovat nousseet melkeinpä meemiksi #taskulounas-tapahtuman muodossa. #taskulounas on tietysti jatkoa #taskubileet-hassuttelulle, jota on “biletetty” Twitterissä jo monta viikkoa Spotify-soittolistalla höystettynä (nyt juhlat taitavat olla hiipumassa, mutta eivätköhän ne vielä herää henkiin). Maanantaina lounastettiin Helsingissä ja Tampereella ja tapahtumia on ollut suunnitteilla myös ainakin Jyväskylään (#taskujkl) ja Vaasaan.

Seuraava Twestival järjestetään Helsingissä 25.3., tosin paikka on vielä auki ja tapahtuma kaipaisi järjestäjiä. Toukokuussa on myös suomalainen some-miitti, johon on tarkoitus yhdistää myös risteily.

Nettituttujen tapaaminen reaalimaailmassa ensimmäistä kertaa on tietyllä tapaa mullistava kokemus, joka antaa verkkoviestinnälle uuden ulottuvuuden. Suosittelen miittailua lämpimästi kaikille, jotka eivät vielä ole tähän ilmiöön heittäytyneet mukaan.

Kuva Seurasaaren tweetupista kirjoittajan omista arkistoista

Aikoinaan seurasin Twitterissä vain ihmisiä, joiden tweeteistä pystyin ainakin suurimman osan joten kuten ymmärtämään. Käytännössä tähän lukeutuivat suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, hollanniksi, norjaksi ja tanskaksi tweettaavat.

Kun otin käyttöön selainlisäosa pbtweetin, seurauspolitiikkani muuttui, sillä pbtweet osaa kääntää useimmat yleiset kielet englanniksi Google Translatea käyttäen. Toki tweetit voisi kääntää itsekin Google Translatella, mutta käytännössä siihen ei vaivaudu, ainakaan kovin usein.

Pbtweet osaa ketjuttaa keskustelut ja kääntää ne englanniksi

Paitsi että pbtweet ja muut tweettien kääntämistä tukevat Twitter-asiakasohjelmat helpottavat vierailla kielillä tweettaavien seuraamista, niitä hyödyntämällä Twitter soveltuu entistäkin paremmin kielten opiskeluun. Omat hollannin opintoni ovat saaneet paljon potkua Twitteristä.

Twitterissä saa hyvän kuvan siitä, miten jotain kieltä oikeasti käytetään – ja miten eri lailla eri ihmiset voivat sitä käyttää. On jännä havaita, miten esimerkiksi Google Translate kääntää joidenkin tweettaajien viestit aina järkevästi, mutta toisten samankielisten puheista se ei meinaa saada mitään tolkkua, yksinkertaisesti siksi, että eri ihmisillä on erilainen kirjoitustyyli.

Ainakin oman kokemukseni mukaan Twitterissä käytetty kirjoitustapa ja sanavarasto sopivat vaikeusasteltaan hyvin kielten opiskeluun. Siinäkin on puolensa, kun voi opetella kieltä pikku pätkinä päivän mittaan, joka päivä.

Oletko käyttänyt Twitteriä kielten opiskeluun? Käytätkö Twitter-kääntäjiä? Seuraatko ihmisiä, jotka tweettaavat kielillä, joita et ymmärrä?

P.S. Näin käytät Twitteriä -kirjassa kerrotaan, miten voit saada Twitterissä lyhyitä tekstejä käännettyä alan ammattilaisilla, ilmaiseksi.

Minulle sosiaalinen media on nautinnollisimmillaan, kun se on aidosti sosiaalista. Ei kaupata mitään, ei jaella pakonomaisesti hyödyllisiä linkkejä oman maineen kasvattamiseksi, ei yritetä turhan tietoisesti verkostoitua tai solmia suhteita uralla etenemiseksi tai asiakkaiden saamiseksi (vaikka sitäkin voi toki tehdä).

Tämä sosiaalinen media on enemmänkin sellainen kokemus, kuin istuisi kahvilassa ja havainnoisi ulkona käveleviä ihmisiä. Nämä ihmiset toki puhuvat, joten heidän sielunelämäänsä ei tarvitse arvuutella ulkonäön tai habituksen perusteella, vaan antaa heidän itse kertoa. Ja toki kynnys koputtaa heidän olkapäälleen ja aloittaa aktiivinen keskustelu on paljon pienempi kuin siellä katukahvilassa.

Olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin blogien välityksellä, sellaisia joihin en todennäköisesti olisi koskaan törmännyt reaalimaailmassa tai ainakaan ystävystynyt heidän kanssaan. Jotkut tutustumiset ovat olleet yksipuolisia: en ole välttämättä koskaan edes kommentoinut heidän blogiinsa, eivätkä he edes tiedä minun olemassaolostani. Silti koen “tuntevani” heidät jollain tasolla ja että heihin tutustuminen on rikastuttanut elämääni ja antanut uusia näkökulmia.

Twitterin avulla voin tutustua vieläkin useampaan ihmiseen. En toki tunne kaikkia 800+ ihmisestä joita seuraan omalla tunnuksellani tai 600+ ihmisestä, joita seuraan @twtrkirjan kautta, mutta vähintään useisiin kymmeniin koen silti tutustuneeni. Heihin kuuluvat mm. rääväsuinen amerikkalainen perheenäiti joka kertoo miehensä syöpähoidoista, 15-vuotias australialainen nuortenkirjailija, hollantilainen ravitsemusgenomiikan professori, buddhalainen naispappi-isoäiti ja Sri Lankaan muuttanut kanadalainen mormoninainen, joka kirjoittaa scifiä ja leipoo ahkerasti.

Ei uskoisi, miten paljon 140-merkkiset viestit voivat kertoa ihmisestä. Moni varmaan pitää Twitter-tuttavuuksia pinnallisina, koska eihän tuossa määrässä voi kertoa mitään oleellista. Luulen, että se on kuitenkin juuri päinvastoin. Jos olet avoin ja annat persoonasi tulla läpi, lyhyet viestit nimenomaan tiivistävät sinusta esiin jotain oleellista, pintaa syvemmältä.

Paitsi toivottaa rauhallista joulua ja virikkeellistä uutta vuotta, haluan myös kiittää kaikkia Twitter-ihmisille, joihin olen saanut tutustua!