Twitter-kirjan blogin historian ensimmäinen haastateltava on Jani Mesikämmen eli @Karhuherra, omien sanojensa mukaan “turkulainen urheilutoimittaja, elämäntapakirjoittaja ja blogofiili”. Lehtijuttujen lisäksi hän kirjoittaa blogia Suomen suurimmalle jääkiekkosivustolle.

Miten Twitter voi hyödyttää urheilutoimittajaa ja miksi se soveltuu erityisen hyvin urheilun seuraamiseen tai siitä keskustelemiseen?

Twitter on loistava uutislähde kansainvälisten tapahtumien ja lajien seurantaan, koska maailmalla sen käyttö on media-alalla varsin kattavaa. Siinä yhdistyvät mukavasti tiedonkulun nopeus, tiiviys ja lähteiden monipuolisuus – toisaalta myös suodattaminen. Etenkin Pohjois-Amerikassa monilla ammattitoimittajilla on oma tili, jolla visertävät työasioita. Siinä uutisseurantaa yhdistyy se mukava puoli, että pystyy helposti seuraamaan arvostamiaan nimiä ja mielenkiintoisia persoonia. Ja lähteitä on tietysti monia muitakin kuin pelkät mediatyypit ja uutispalvelut, se auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa.

Käytätkö jotain asiakasohjelmaa tai työkalua, joka mielestäsi helpottaa seuraamista?

Työläppärillä on Tweetdeck, joka pyörii kivasti taustalla vaikka töitä tehdessä, päivitykset loikkivat ruudun kulmaan pelejäkin katsoessa. Toisinaan harjoitan väljää live-seurantaa tapahtumissa, jossa olen paikan päällä. Pohjois-Amerikassa sekin on huomattavasti yleisempää. Perustwitteriä käyttäessä aihekohtaiset listat ovat käteviä, joskin olen liian laiska päivittämään niitä.

Ketkä ovat mielenkiintoisimpia tweettaavia urheilijoita, joita seuraat?

Suomessa on valitettavasti minimaalisen vähän visertäviä atleetteja, olympiakisojen ajalta jäi mieleen positiivisena poikkeuksena naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaaja Terhi Mertanen. Muutoin seuraan vain muutamaa NHL-jääkiekkoilijaa, maailmantähdillä on harvoin mitään kiehtovaa sanomista 140 merkillä.

Millaisia/mitä muita urheiluaiheisia tunnuksia seuraat?

Kaikkea mahdollista, esimerkiksi NHL-jääkiekon osalta kattaus on laaja: iso joukko toimittajia ja uutispalveluita, lehtiä ja tv-kanavia, vähintään yhtä iso joukko yksittäisiä bloggaajia ja jopa faneja. Valmentajiin en juuri muista törmänneeni, mutta seuroilla on virallisia tiedotustilejä ja oman hauskan mausteensa tuovat ammattilaispelaajien agentit, joiden joukossa on muutama asiakkaidensa puolta tarmokkaasti pitävä värikäs persoona. (P-Amerikassa tältä saralta on jo noussut pari kohuakin erään tietyn agentin twiittien perusteella).

Suomessa esimerkiksi urheiluseurat ovat vasta hitaasti heräilemässä Twitterin ja vastaavien välineiden mahdollisuuksiin, mielellään seuraisi useampiakin.

Mistä urheilulajeista Twitterissä puhutaan eniten? Onko sellaisia, joista mielestäsi puhutaan yllättävän paljon tai yllättävän vähän?

Oma näppituntuma on se, että Twitter on vielä sillä tavalla pohjoismerikkalaisesti painottunut ilmiö, että sikäläiset isot ammattilaislajit ovat vahvasti esillä. Siitä johtuen ainakin globaalista pieneksi lajiksi mieltyvä jääkiekko on ylikorostetusti esillä. Jenkkien isot lajit – jenkkifutis, baseball ja koripallo – ovat niin isoja sirkuksia, että se näkyy tietysti Twitterissäkin. Ja toki jalkapallo on maailman suosituimpana lajina paljon esillä.

Twitterin hienous on lopulta siinä, että kaiken turhan kuonan voi oman mielensä mukaan suodattaa pois. En seuraa kaikkea urheilua niin kattavasti, että voisin sanoa, millainen on twitter-skene esim. rugbyn tai kriketin suhteen (jotka suosioltaan ovat globaalia kärkeä).

Mikä on ollut hauskin/mielenkiintoisin urheiluaiheinen “hetki”/tapahtuma Twitterissä?

Hetkiä tulee niin paljon vuodenkierrossa, etteivät ne oikein jää mieleen. Isojen uutisten kohdalla on kiehtovaa seurata sitä kokonaisuuden vyörymistä, kun ammattimediat puskevat omaa informaatiotaan ja rinnalla tulee bloggareiden tai Twitter-aktiivien teräviä huomioita ja fanien tunnepohjaista reagointia. Tällaista näin ensimmäistä kertaa isommin tänä keväänä olympiakisojen ja NHL:n jääkiekkofinaalien yhteydessä.

Millaista luulet, että olisi ollut seurata Suomen 1995 jääkiekkovoittoa Twitterissä?

Luultavasti aika kiehtovaa. Ainoat kerrat kun olen omassa Twitter-virrassani ja Facebookissa kohdannut todellisia tunnekuohuja ja yllättävänkin vahvoja reaktioita ovat Suomen Leijonien dramaattisia tappioita, ensin olympiakisoissa kuusi maalia omaan päähän yhdessä erässä USA:ta vastaan ja sitten MM-kisoissa tuli tappio Tanskalle. Niiden reaktioiden rinnalla esimerkiksi Euroviisu-floodaus on aika tasapaksua. MM-kullan kohdalla hurma olisi varmaan melkoista visertäjienkin keskuudessa, taatusti löytyisi uusia puolia hillityistäkin hahmoista. (Tästä asiasta sananen lisää blogissa.)

Mikä on Twitterin huonoin puoli urheilua seuratessa?

Huonoin puoli on ehdottomasti sen aiheuttama addiktio …välillä seurattavaa on niin paljon, että itse urheiluun keskittyminen voi hetkittäin kärsiä, mutta siitä voinee syyttää vain itseään.

Mitä mieltä olet siitä, että esimerkiksi urheilujärjestöt ovat rajoittaneet urheilijoiden osallistumista sosiaaliseen mediaan erilaisilla säännöillä?

Lähinnä se on absurdia, koska urheilijat ovat muutoin nykyään niin täysin tuotteistettuja hahmoja. Mitään oikeaa sanottavaa heillä ei sitten kuitenkaan saisi olla. Olympiakisoissahan on osallistujilla bloggaus- ja kolumnikielto, mikä on jo tympeää. Jalkapallon MM-kisoissa yksittäiset joukkueet ovat kieltäneet pelaajilta sosiaaliseen mediaan kirjoittelun ja vastaavan. Sekin on tylsää, mutta urheilumaailman tuntevalle ymmärrettävää matalaotsaisuutta.

Urheiluyhteisöjen kirjoittamattomat koodistot ovat niin vahvoja, että sitä päivää saataneen vielä odotella, että joku urheilija rohkenisi kyseenalaistaa toden teolla tällaiset sananvapauden rajoitukset. “What happens in the locker room, stays in the locker room” -ajattelu rajoittaa täysin viatontakin osallistumista.

Pitäisikö urheilukisojen katsomoissa olla Twitter-ruudut samaan tapaan kuin esim. joissakin konferensseissa?

En tiedä pitäisikö, mutta olisihan se helppo ja suht vetävä tapa aktivoida yleisöä. Kaikilla isoilla stadioneilla ja isoissa areenoissa on mediakuutiot, jonne dataa olisi helppoa ajaa pyörimään.

Miten yrittäisit houkutella suomalaisia urheilijoita ja urheilutoimittajia Twitteriin?

Kollegoille sitä voi suositella ihan puhtaasti ammatillisen kehittymisen ja ennakkoluulottomuuden nimissä. Urheilijoille ja seuroille voisin pitää inspiroivan pukukoppipuheen siitä, millaisia uusia ulottuvuuksia suhteessa ulkomaailmaan voi saavuttaa visertämällä. Suomessa ehtii vielä mainiosti sporttiväen eturintamaan tässäkin asiassa, on helppoa näyttää fiksulta ja kauniilta.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä MeiTeng

Twitter kasvaa Suomessa hurjaa tahtia. Edelleen on kuitenkin monia käyttäjäryhmiä, jotka loistavat poissaolollaan. Tässä puhtaasti kirjoittajan omiin havaintoihin perustuva katsaus erilaisten suomalaisten käyttäjäryhmien Twitter-läsnäoloon. Listaa saa toki täydentää ja kommentoida.

Miten saisimme esimerkiksi urheilijat ja kirjailijat mukaan Twitteriin?

• Suuryritykset Automaattisyötteitä näkyy jonkin verran, aitoa läsnäoloa vähän.
• Pienet yritykset Pienet yritykset näkyvät Twitterissä selvästi suuria paremmin. Erityisesti IT- ja PR-alan yritykset ovat panostaneet Twitteriin – vaikka törmää siellä digialaan erikoistuneihin mainostoimistoihinkin, jotka syöttävät pelkkää twitterfeediä tai ovat unohtaneet tunnuksensa kokonaan. Muidenkin alojen yritykset alkavat löytää Twitterin, esimerkkeinä @ParturiKampaamo ja @asunnonvalitys.
• Kirjailijat Tietokirjailijoita löytyy, romaanikirjailijoita ja runoilijoita häviävän vähän. Ei tule juuri muita tunnettuja mieleen kuin Anja Snellman.
• Muusikot Suomalaisten muusikoiden Twitter-läsnäolo on hyvällä mallilla. Vähemmän tunnettuja bändejä, artisteja ja DJ:itä löytyy jonkin verran, tunnetumpiakin kohtuudella. Levykaupat ja pienet levy-yhtiöt tuntuvat hyödyntävän Twitteriä varsin mallikkaasti.
• Viihdetaiteilijat Suomalaisia näyttelijöitä, koomikoita ja juorujulkkiksia on Twiterissä jonkin verran, juontajia vähän enemmän. Monille Twitter tuntuu olevan pienten julkkispiirien keskinäinen kommunikaatioväline, kuten ulkomaisillekin julkuille.
• Poliitikot Useimmilla puolueilla ja monilla niiden sisäisilläkin järjestöillä (nuoriso-, paikallis- jne) on vähintään siedettävä Twitter-läsnäolo, mutta muuten suomalaisessa politiikassa Twitter on vielä marginaalissa. Ministereistä tweettaa muutama (hekin valitettavan yksisuuntaisesti), kansanedustajia parikymmentä ja paikallispolitiikassa mukana olevia vähän enemmän.
• TV ja radio Yle ja Nelonen hyödyntävät Twitteriä aktiivisesti, MTV3:lla on lähinnä syöteläsnäoloa. Radiokanavia on mukana useita, erityisesti nuorison suosimia.
• Lehdet Tällä rintamalla tilanne on hälyttävän huono, erityisesti aikakauslehtien suhteen. Paikallislehtienkin kannattaisi aktivoitua. Moni lehti on alkanut syöttää Twitteriin RSS:ää, mutta harva on keksinyt palvelulle mitään fiksumpaa käyttöä.
• Urheilijat Suomen tiettävästi ensimmäiset “Twitter-potkut” kohdistuivat urheilijaan, tosin hänkin oli ulkomaalaisvahvistus. Jotkut urheilujoukkueet tweettaavat automaattisyötteitä, mutta suomalaisia huippu-urheilijoita löytyy Twitteristä vain muutamia.
• Terveydenhuolto Maailmalla yksi tärkeimpiä käyttäjäryhmiä, mutta käyttö Suomessa on edelleen hyvin vähäistä. Yksi tweettaava suomalaislääkäri on tullut vastaan, mutta esimerkiksi lääkäriasemia tai muita terveydenhuollon palveluita ei ole tullut vastaan.
• Järjestöt Järjestöjen suhteen tilanne tuntuu olevan päinvastainen kuin yrityksillä: isot, erityisesti hyväntekeväisyysjärjestöt, ovat pieniä näkyvämmin mukana.
• Kirkko Kirkon nuorisotyö alkaa näkyä Twitterissäkin, mutta itse organisaation näkyvyys voisi olla parempi.
• Koulut ja opettajat Sometu-verkosto on saanut Twitteriin mukaan melkoisen liudan opettajia. Jonkin verran lukioita, yliopistoja ja ammattikorkeakoulujakin löytyy, mutta vähän suhteessa niiden kokonaismäärään.
• Julkinen sektori Kirjastot ja nuorisootyö ovat aktiivisimmin mukana, mutta määrä ei vielä päätä huimaa. Muutama kaupunki tweettaa, nekin enimmäkseen automaattisyötteillä. Julkisten palveluiden läsnäolo varmasti lisäisi Twitterin suosiota.
• Nuoret Suomalaisnuoret viihtyvät perinteisesti Facebookissa ja IRC-galleriassa, mutta alkavat vähitellen löytää tiensä Twitteriinkin. Erityisesti fanittajien ja julkkisten seuraajien määrä on ollut kasvussa.
• Eläkeläiset Vanhempaan suomalaiseen ikäluokkaan ei Twitterissä juuri törmää – tosin aika vähän on heille suunnattua sisältöäkään.