Osallistuin ensimmäiseen irccimiittiini vuonna 1998. Niille jotka eivät IRC:tä tunne, kerrottakoon, että se ei ole sama asia kuin IRC-galleria, vaan primitiivinen Twitterin esiaste, joka kehitettiin Suomessa (ihanaa, Suomessa!) 1980-luvun lopulla. Se on niin primitiivinen, ettei siellä ole kuvia ollenkaan, ei edes avatareja, vaan kaikki informaatio on – voitteko kuvitella – tekstimuodossa.

Koska IRC-galleriakaan ei vielä ollut, en ollut nähnyt kai kenestäkään tapaamastani kuvaa etukäteen. “Melkein kuin sokkotreffit!”, sanoo moni nettitapaamisista edelleen, vaikka nykyään yleensä kuvat onkin nähty ja Twitterin pikkukuvakkeiden perusteellakin on yllättävän helppo tunnistaa ihmisiä.

Twitter-tapaamisia kutsutaan tweetupeiksi. Niistä suurin on maailmanlaajuinen hyväntekeväisyystapahtuma nimeltä Twestival, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa kymmenissä eri kaupungeissa viime vuoden helmikuussa. Helsinki Twestival pidettiin Bar Nollassa ja paikalla oli parikymmentä ihmistä, jotka edustivat ainakin viittä kuutta eri kansallisuutta. Myöhemmin toukokuussa miittailtiin Seurasaaressa ja syyskuussa oli jälleen Twestival, tällä kertaa Nudessa. Nuden ympäristö oli minun makuuni hieman vääränlainen, mutta muissa miiteissä oli oikein hauskaa.

Tällä viikolla pienemmät Twitter-miitit ovat nousseet melkeinpä meemiksi #taskulounas-tapahtuman muodossa. #taskulounas on tietysti jatkoa #taskubileet-hassuttelulle, jota on “biletetty” Twitterissä jo monta viikkoa Spotify-soittolistalla höystettynä (nyt juhlat taitavat olla hiipumassa, mutta eivätköhän ne vielä herää henkiin). Maanantaina lounastettiin Helsingissä ja Tampereella ja tapahtumia on ollut suunnitteilla myös ainakin Jyväskylään (#taskujkl) ja Vaasaan.

Seuraava Twestival järjestetään Helsingissä 25.3., tosin paikka on vielä auki ja tapahtuma kaipaisi järjestäjiä. Toukokuussa on myös suomalainen some-miitti, johon on tarkoitus yhdistää myös risteily.

Nettituttujen tapaaminen reaalimaailmassa ensimmäistä kertaa on tietyllä tapaa mullistava kokemus, joka antaa verkkoviestinnälle uuden ulottuvuuden. Suosittelen miittailua lämpimästi kaikille, jotka eivät vielä ole tähän ilmiöön heittäytyneet mukaan.

Kuva Seurasaaren tweetupista kirjoittajan omista arkistoista

Olemme Twitterissä keskustelleet mm. Olli Sulopuiston ja Eero Leppäsen kanssa suomen kieleen sopivasta Twitter-terminologiasta. Asiaa on käsitellyt myös Kielipoliisi blogissaan.

Näin käytät Twitteriä -kirjassa puhutaan tweettaamisesta, koska mielestäni se sopii hyvin myös suomalaisen suuhun, eksoottisesta kaksoisveestä huolimatta. Kielipoliisi taas suomentaa sanan “tviittaamiseksi”, joka itselleni kuulostaa vähän samalta kuin pizza-sanan karusti suomalaistettu kirjoitusasu “pitsa”.

Rautasilta suosii sanaa “livertää”, joka minulle tuo mieleen juoruilun (kenties yhteys sanaan “lavertelu”?). Jos halutaan kokonaan suomenkielinen sana, pidän enemmän visertämisestä. Kalle Linkama on ehdottanut sanaa “piippaus”, mutta minusta yhteys Twitteriin ei ole tarpeeksi vahva.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskuskin on ottanut asiaan kantaa. He kannattavat sirkuttamista, livertämistä tai visertämistä – ja itse Twitterkin kääntyy Sirkuttimeksi. Tällaista termiä on hieman vaikea nähdä yleistymässä oikeaan käyttöön.

Sulopuisto uskoo, että myös sana Twitter saa puhekielisen asun. Messengerhän on kaikkien suussa mese, Facebook on vääntynyt mm. naamakirjaksi ja feseksi ja IRC-galleria on useimmille galtsu (nuoremmalle sukupolvelle myös “irkki”, mutta tätä me oikeat irccaajat emme tietysti sulata). Google Wavesta tuli välittömästi “veivi”.

Kun suomalaisnuoret vielä joskus valtaavat Twitterin, tuleeko siitä Twisu? Twitsku? Twiba? Twibaillaanko Negativen keikalta? Siitä voi olla lähes varma, että teinit eivät “viserrä” tai “liverrä”.

Creative Commons -kuva Flickr-käyttäjältä Emuishere Peliculas