Sosiaalisen median addiktoivuudesta on viime aikoina puhuttu paljon. Teinit näpyttelevät jopa satoja tekstiviestejä päivässä. Tutkimukset väittävät, että erityisesti nuorempi polvi tarkistaa usein Twitterin tai Facebookin – tai päivittää niitä – nukkumaan mentyään, aamulla ennen sängystä nousemista, kesken ruokailun tai jopa kesken sänkypuuhien.

Kulttuuri on muuttunut medioiden muuttumisen myötä – on vaikea kuvitella, että aikoinaan olisi rynnätty kesken kaiken vällyjen välistä katsomaan, onko kirjekyyhky tullut tai kurkkaamaan kirjaa, jossa oli just tosi jännä kohta kesken.

Myönnän meneväni usein aamuisin ensimmäiseksi Twitteriin (tosin vasta sängystä noustuani). Toisaalta minulle ei tule sanomalehteä enkä pidä aamutelevisiosta, ja kaipaan kuitenkin jotain rentouttavaa aamurutiinia. Minun ei tulisi mieleenikään keskeyttää muita, muualla kuin tietokoneella tapahtuvia puuhia Twitterin “päivystämistä” varten. En käytä Twitteriä kännykältä lainkaan hyvin satunnaisia tekstiviestipäivityksiä huolimatta

Omassa sosiaalisen median käytössäni olen huomannut, että mitä lähempänä, sitä addiktoivampi. Esimerkiksi ollessani viime kesänä lähes kahden viikon ulkomaanlomalla, en tarkistanut sähköposteja kertaakaan ja Twitteriä vilkaisin vasta viimeisenä iltana, vaikka nettipääte olikin päivittäin käytettävissä ja tarkistimme siltä.esimerkiksi säätiedotusta, karttoja ja aukioloaikoja.

Toisaalta kotona tietokoneella istuessa hyvin usein tulee kiusaus tarkistaa Twitter-viestit. Nykyään kun web-Twitter päivittää viestejä automaattisesti, helposti niitä ehtii tarkistuksen aikana tulla lisää ja sitten voikin klikata näkyviinsä uuden liudan tweettejä. Jos uudet tweetit loppuvat kesken, kauaa ei tarvitse odotella, kun taas tulee uusia.

Twitter-transsissa kyse ei ole siitä, että minun täytyy lähettää päivityksiä, että pelkään menettäväni jotain kallisarvoista tai että saan jonkin tiedon tai viestin myöhässä tai muita myöhemmin. Siihen on vain mukavan helppo jumiutua, etenkin jos pitäisi tehdä töitä, jotka sillä hetkellä eivät ihan niin nappaisi. (Tietysti on niitäkin ihmisiä, joille sosiaalinen media on osa työtä – tai jopa koko työ – mutta useimmille meistä se muodostaa korkeintaan pienen osan siitä.)

Jos töitä kuitenkin saa vielä tehtyä ja muistaa tavata kavereitakin, pitäisikö asialle tehdä jotain? Asettaa itselleen aikalaskuri, oman kiireisyyden mukaan 15-60 minuuttia päivässä, jonka asettaa pyörimään aina kun käyttää Twitteriä (tai Facebookia) ja kun laskurista loppuu aika, loppuu myös tweettaus siltä päivältä? Se kertoisi samalla karun totuuden siitä, kuinka paljon aikaa näihin palveluihin hupenee.

Toisaalta voi ajatella niin, että ihmisen aivot tarvitsevat välillä lepohetkeä. Harva pystyy tekemään ajatustyötä kahdeksan tuntia putkeen, pelkkä ruokatauko välissä. Jos aikaa ei kulu loputtoman paljon sosiaalisen median uumenissa, tarvitseeko siitä huolehtia? Kyse on varmaan siitä, millainen kunkin henkilökohtainen työskentelyflow on.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä dachadesig

Foursquare ja Gowalla ovat sosiaalisia verkostoja, jotka käyttävät hyväkseen mobiililaitteiden GPS-paikannusta. Niiden avulla voi kertoa muille missä menee ja kerätä erilaisia pisteitä ja merkkejä “kirjautumalla sisään” tiettyihin tosielämän paikkoihin ravintoloista rautatieasemiin. Gowallassa on mukana myös jonkinlainen virtuaalinen geokätköily. Kummankin voi asettaa lähettämään päivityksiä myös Twitteriin.

Näitä palveluita, erityisesti Foursquarea on käytetty Suomessakin jo jonkin aikaa, mutta viimeisen viikon aikana niiden lähettämät tweetit ovat herättäneet selvästi tavallista enemmän keskustelua Twitterissä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat.

Foursquaren ja Gowallan lähettämien tweettien sisältö on luokkaa “Olen nyt Helsingin rautatieasemalla”. Foursquaressa voi nousta myös paikan pormestariksi (mayor). Itseäni ainakin huvittaa, kun joku automaattijulistautuu vaikkapa McDonaldsin pormestariksi tai kun joku toinen syrjäyttää tämän. Näen mielessäni kukkulan kuningas -tyylisen leikin, jossa Mäkkärin kunkku syrjäytetään valtaistuimeltaan.

Ongelma

Monia päivitykset kuitenkin ärsyttävät, sillä kyse on sosiaalisessa mediassa ongelmallisena pidetystä automaatiosta, kohinasta eikä aidosta sisällöstä, ja jos itse on vaikkapa Oulussa, tiedolla tuskin on paljoa käyttöä.

Toiset puolustautuvat sillä, etteivät tweetit ole hyödyttömiä. Eräs palvelun taustalla olevista ideoista on tietenkin se, että voi tavata samassa paikassa olevia ihmisiä myös oikeassa elämässä ja tätä on hyödynnetty Suomessakin. Suurimmalle osalle tieto ei toki ole relevanttia, mutta samaa tuskin voi sanoa kaikista muistakaan tweeteistä.

Itse näkisin asian niin, että joissain paikoissa sijaintinsa tweettaaminen on ihan mielekästä. Esimerkiksi lentokentällä, tavaratalossa tai museossa vierähtää usein tunteja ja siinä on hyvin aikaa muiden ihmisten tapaamiseen. Voi ehkä ajatella myös, että näiden sijaintien tweettaaminen kertoo jotain ihmisestä. Moni tweettaa olevansa tällaisessa paikassa, vaikkei käyttäisikään paikannussovellusta.

Mutta mitä kertoo tai ketä hyödyttää tieto siitä, että joku on ensin Sörnäisen metroasemalla ja hetkeä myöhemmin Kampin metroasemalla, pian kenties jopa Ruoholahdessa? Harva alkaa sellaisissa paikoissa tapailemaan toisia. Harva myöskään kertoisi ilman Foursquarea tai Gowallaa olevansa metroasemalla tai ratikassa, ainakaan ilman mitään lisätietoa, joka voisi tehdä tweetistä mielenkiintoisen tai informatiivisen.

Tähän on helppo todeta, että Twitteriin saa syöttää ihan mitä tahansa sisältöä. Jos muita ei miellytä, voi aina lopettaa tämän ihmisen seuraaminen. Tottahan se onkin, mutta muuten mukavan ihmisen kohdalla tähän on kurja ryhtyä.

Ratkaisu

Jos Foursquare tai Gowalla tai mikä tahansa muu ohjelma automaattisine päivityksineen ärsyttää liikaa, monilla Twitter-asiakasohjelmilla ne voi filtteröidä pois. Vaihtoehtoja ovat esim. TweetDeck, TalkingPuffin, Mixero ja Nambu, jotka tukevat tiettyjä merkkiyhdistelmiä sisältävien tweettien suodatusta.

TalkingPuffin on käsittääkseni ainoa ohjelma, joka osaa suodattaa pois melkein mitä vaan, mukaan lukien tietyn ohjelman lähettämät tweetit. Näin voi FourSquaren (joka TalkingPuffinin sivuilla erityisesti mainitaan esimerkkinä) lisäksi suodattaa pois erilaisia kilpailu- ja äänestyspalveluita – vaikka twitterfeedin kautta tulevat RSS-syötteet, jos niin haluaa. TalkingPuffinissa on jopa mukana roskapostisuodinten kaltainen automaattinen “kohinasuodin”.

Pienempänä luin vuonna 1989 tai 1990 ilmestynyttä Tieteen Kuvalehteä, jossa luvattiin lentävien henkilöautojen olevan muutaman vuoden päässä massatuotannosta. Artikkelissa esitelty, kuvissa muistaakseni raflaavan ferrarinpunainen auto pystyi kulkemaan 500 kilometriä tunnissa ja nousi pystysuoraan ilmaan. Vaikuttava juttu, mutta ko. autoa odottelemme edelleen.

Tulevaisuudenhan piti olla silloin, kun meillä on lentäviä autoja. Ehkä tätä käsitystä pitää korjata: tulevaisuus onkin tweettaava auto. Ford aikoo ympätä autoihinsa Twitterin. Ajoturvallisuuden nimissä se lukee tweetit ääneen ja omatkin tweetit voi sanella. Mikä olisikaan hauskempaa kun ominaisuus menee vahingossa päälle ja vaikkapa hellät hetket työkaverin kanssa päätyvät puolison luettaviksi. Osaakohan auto tweetata automaattisesti kuunneltavan radiokanavan ja bensan loppumisen?

Tweettaava auto (ehdotan Fordille nimeä “Twitt”) ei toki vielä riitä mihinkään. Twitter pitää saada mukaan kaikkiin laitteisiin! Mikrouuneissahan on ollut MP3-soittimia ja ääninauhureita jo vuosien ajan, joten miksei Twitterkin. Leivänpaahdin ja kahvinkeitin pitää nekin päivittää 2.0-versioihin.

Tulevaisuuden televisio jakaa katseltavan ohjelman nimen automaattisesti Twitteriin. Jääkaappi tweettaa sinne laitettavat tai pois otettavat ruoat (toki voit rastia pois kaiken mitä et halua julkisuuteen, niin että sushit ja samppanjat tweettaantuvat, mutta roiskeläppäpizza ei). Miksi ruokkia itusalaatilla vain perhettään, jos sillä voi pakkosyöttää myös seuraajiaan?

Sinänsä ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa käyttää Twitteriä, ainoastaan erilaisia tapoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että “sosiaalinen media” tarkoittaa jotain. Automaatio ei ole sosiaalista vaan epäsosiaalista.

Erityisesti suomalaisten yritysten Twitter-tunnuksia selatessa tämän voisi kuitenkin helposti unohtaa. Monilla firmoilla, järjestöillä ja julkisilla tahoilla Twitter-tunnus on pelkästään Twitterfeed-syöte yhdestä tai useammasta RSS:stä tai syötetään suoraan Facebookista (mikä on vielä huonompi ratkaisu, koska tällöin linkatuille sivuille pääsemiseksi pitää kiertää Facebookin kautta!).

On toki parempi olla Twitterissä edes automaattinen syöte kuin ei syötettä ollenkaan, mutta silloin Twitteristä jää se koko palvelun tärkein idea käyttämättä. Minä seuraisin paljon mieluummin yritystä, jos voisin edes kuvitella, että kun lähetän heille Twitterissä viestin, joku myös lukee sen ja ehkä jopa vastaa siihen.

Monet muutkin kuin yritykset sortuvat ylenpalttiseen automaatioon. Facebookia voi syöttää Twitteriin ja Twitteriä LinkedIniin. YouTuben ja SlideSharen saa automaattisesti kertomaan uusista kavereista, suosikeista ja pisteytyksistä Twitter-tutuillesi.

Palveluiden syöttämisessä toisiinsa on kuitenkin useita ongelmia:

• Toisto. Monia ihmisiä ärsyttää lukea samat tiedot sekä Facebookista että Twitteristä, jolloin kaveri helposti tiputetaan toisesta pois
• Konteksti. Nämä palvelut eivät ole samanlaisia. Esimerkiksi Twitter ja LinkedIn ovat hyvin erityyppisiä sivustoja, eivätkä Twitter-päivityksetkään välttämättä toimi Facebook-tiloina.
• Kohina. Monet tällaiset syötteet lisäävät informaatioähkyä tarjoamatta kuitenkaan varsinaista informaatiota. Hyötyvätkö tuttavasi siitä, että saavat tietää uudesta YouTube-kaveristasi?

Omasta mielestäni kyse on myös kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista. Jos törmäät loistavaan YouTube-videoon ja haluat jakaa sen tuttujesi kanssa, sinulla lienee sen verran aikaa, että voit käsin kopioida videon osoitteen Twitteriin ja kirjoittaa siitä muutaman sanan kuvauksen. Mikäli sinulta ei liikene tähän aikaa, eikö ole epäkohteliasta olettaa, että muilla olisi aikaa katsoa video?

Creative Commons -kuva Flickr-käyttäjältä The Artifex