V:llä alkavat veemäiset torvet

Jos olet elänyt tynnyrissä viimeisen pari viikkoa, kerrottakoon, että vuvuzelat ovat torvia, joita paikalliset soittavat parhaillaan Etelä-Afrikassa järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa. Ne aiheuttavat TV-lähetykseenkin jatkuvan, ampiaisen surinaa muistuttavan taustametelin.

Olen turkasen kyllästynyt mokomiin torviin, vaikka en edes katso jalkapalloa. Tuntuu, ettei Twitterissä välillä ole juuri muusta puhuttukaan. Ensin jauhettiin siitä, kuinka ärsyttäviä vuvuzelat ovat. Sitten postailtiin linkkejä TV-yhtiöihin, jotka suodattavat äänen pois sekä tee-se-itse -niksejä vuvuzelojen suodatukseen kotikatsomoissa. Toki aiheesta syntyi myös tusinoittain hassunhauskoja kiertovitsejä.

Voi kenties ihmetellä, miksi ihminen, joka ei katso jalkapalloa eikä jaksa enää aiheesta käytävää keskustelua blogaa siitä. Juuri siksi. Mielessä alkoi syntyä varsin mielenkiintoinen analogia, jota maustaa ripaus ehtaa metaa.

Mykistysnappula voittaa tykkäysnappulan

Euroviisujen aikoihin moni kyllästyi keskusteluun ja alkoi etsiä tapoja suodattaa aiheeseen liittyvät tweetit. Jalkapallokisojen aikana on herännyt taas sama ilmiö. Onko siitä saamarin potkupallosta pakko puhua aivan lakkaamatta? Huomenna tuskaillaan Ruotsin häähumua.

Puuttuvien hashtagien vuoksi kaikkia pallokeskusteluita on vaikea karsia pois näkyvistä, mutta onneksi monilla Twitter-työkaluilla on helppo suodattaa vuvuzeloja käsittelevä keskustelu – selvästi helpompaa kuin suodattaa itse vuvuzelat pois TV-lähetyksistä.

Jo aiemmin on mainittu TweetDeck ja tuntemattomampi TalkingPuffin hyvinä suodatustyökaluina, mutta ominaisuus on yleistymässä muihinkin asiakasohjelmiin. Samoin seurattavien väliaikainen mykistäminen (ilman unfollowaamista) alkaa löytyä jo monista käyttöliittymistä, lisäosista ja asiakasohjelmista.

Suodattaminen parantaa sosiaalisen median käyttökokemusta, säästää aikaa ja helpottaa jyvien erottelemista akanoista. En yhtään ihmettelisi, vaikka parin vuoden päästä pähkäiltäisiin, miten joskus aikoinaan kukaan jaksoi käyttää Twitteriä ilman mykistys- ja suodatustoimintoja.

Tallenna


Naama maahan ja kaaviot narikkaan

Alkuun täytyy tunnustaa, mitä sanoin puolisolleni viime lauantain SoMeTime2010-tapahtumasta etukäteen: “Menen sinne lähinnä kun siellä ‘kuuluu olla’. Verkostoitumaan ja tapaamaan netistä tuttuja ihmisiä [jota olen harrastanut aktiivisesti vuodesta 1997). En mä nyt sinne hauskaa pitämään mene.”

Katja Presnalin keynote

Höpö höpö. Pakko myöntää, että hauskaa oli. En pahemmin perustanut yrityksille tarkoitetuista osuuksista, ROI:n, Vennin diagrammien ja alennuskuponkien hokemisesta, mutta eiväthän ne olleet minulle tarkoitettujakaan, koska en koe itseäni yrittäjäksi (vaikka freelancer olenkin). Toisaalta ne olivat niin lyhyitä, etten myöskään tylsistynyt ja niissä oli paljon mielenkiintoistakin sisältöä. Myös “ohjattua verkostoitumista” pidin hieman väkisin väännettynä, mutta eipä siitä haittaakan ollut.

Mitä sain tapahtumasta irti oli positiivinen energia ja lataus, se mitä Pekka Himanen uudessa Kukoistuksen käsikirjoituksessaan kutsui “rikastavaksi vuorovaikutukseksi”. Kotona työskentelevänä ihmisenä luuhaan kotona liikaa ja vaikka kavereita tapaankin, en ehkä tarpeeksi inspiroivia, idearikkaita ihmisiä.

SoMeTimeä on kritisoitu aika paljon, etenkin henkilöt, jotka eivät olleet tapahtumassa mukana. Sitä kuvailtiin jotakuinkin sisäänpäinlämpiäväksi, inside-henkiseksi selkääntaputteluksi ja se sai samaa kritiikkiä kuin “Suomi-some” yleensä: liikaa metaa, sosiaalisen median käyttöä sosiaalisesta mediasta puhumiseen. Tapahtumalla ei saavutettu maailmanrauhaa, ratkaisua talouskriisiin eikä muitakaan yleviä päämääriä.

Minusta tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty ja siinä oli hyvä tasapaino huvia ja hyötyä. Olisin itse viihtynyt hyvin ilman minkäänlaista ohjelmaakin, pelkkänä “nettimiittinä“, mutta moni olisi silloin karsastanut sinne tulemista. Ei kai sitä nyt hyvää työaikaa voi tuhlata jonninjoutavuuksiin, kuten ihmisten kanssa hengailuun ilman hienoja päämääriä?

Twitterin yrityskäytössä ROI ja hienot kaaviot ja käyrät ovat toki tärkeitä konsepteja ja sosiaalinen media on monille – kuten itsellenikin – tärkeä osa työtä. Minusta ei kannata kuitenkaan juuttua siihen ROI:n hokemiseen vaan muistaa, että sosiaalisessa mediassa saa ja pitää olla myös kivaa. Jos sen ajattelee tylsäksi pakkopullaksi, ei sitä pysty käyttämään hyödyksikään.

Facedown eli päinmakuu

SoMeTime2010-tapahtumassa yksi hauskimpia osuuksia oli kuuluisa “facedown” eli päinmakuu. Internetistä levinneessä meemissä mennään makaamaan johonkin paikkaan naama alaspäin ja otetaan siitä valokuva.

Missä on facedownin ROI? Mitä hyötyä siitä on? Mitä järkeä siinä on? Ei mitään! Ja joskus ihmisille tekee ihmeen hyvää tehdä jotain, jossa ei ole mitään järkeä, miettimättä sitä paljonko työaikaa siihen kuluu. Jos joku näkee sen sisäänpäinlämpeävänä selkääntaputteluna, siitä vain. Onneksi elämä ei kuitenkaan aina ole ihan hirveän vakava asia.

Lisää kirjoittajan kuvia tapahtumasta

Tallenna


Sosiaalinen media tietää enemmän kuin äitisi

En ole Facebookissa. Joskus on tuntunut siltä, että pitäisi olla, mutta lähiaikoina ei tosiaankaan. Facebook on jatkuvasti negatiivisissa uutisotsikoissa, lähinnä heikon yksityisyydensuojan takia.

Viimeksi eilen Facebookista löytyi paha turvallisuusaukko, jonka avulla kuka tahansa pystyi seuraamaan muiden chatteja. Ja “kuka tahansa” tässä aivan kirjaimellisesti, sillä bugia oli todella yksinkertaista hyödyntää.

Heti kun ylläpito sai tiedon tästä aukosta, sitä alettiin korjata. Turvallisuusaukkoja löytyy kaikkialta. Niitä ei saisi olla lainkaan, mutta niitä on lähes mahdotonta välttää kokonaan. Siinä suhteessa Facebook ei ole ainutlaatuinen. Tietynlainen infrastruktuuri ja webbisuunnittelu kuitenkin selvästi lisää riskiä tietoturva-aukkoihin.

Facebook on osoittanut jatkuvaa piittaamattomuutta käyttäjistään – asiakkaistaan. Viis tietoturvasta ja yksityisyydestä, ne ovat epäolennaisia. Tuntuu siltä, että firma tuntee itsensä voittamattomaksi sadoilla miljoonilla asiakkaillaan. Mitä sitten, jos tuhat, tai miljoonakin ihmistä sieltä lähtee, se ei tunnu vielä missään.

Facebook-tunnuksiahan ei voi edes kunnolla poistaa. Surkuhupaisasti kävi Star Wreck -ohjaaja Timo Vuorensolalle, joka poisti FB-tunnuksensa. Facebook kuitenkin loi hänelle automaattisesti oman sivun, joka sanoo “Timo Vuorensola is on Facebook”, eli sitä voisi kuvitella miehen itse tekemäksi. Nyt hänellä on siis Facebook-presenssi, jota hän ei voi itse hallita.

Onko Twitter Facebookia turvallisempi?

Keskustelin aiheesta puolisoni kanssa, joka ei käytä Twitteriä eikä Facebookia. Yritin inttää, että oli tietoturva-aukkoja sitten missä vain (ja niitä on ollut Twitterissäkin), Twitter on tavallaan Facebookia turvallisempi, koska sinne ei anneta samalla lailla arkaluontoista tietoa. Profiilit ovat pelkistettyjä, kuva-albumeja ei ole, eikä käyttäjien ystävyyssuhteita voi samalla lailla mallintaa.

Puolisoni huomautti, että Twitteriin syydetään silti paljon dataa, jota voi analysoida monin eri tavoin. Tämä on toki totta ja siitä on olemassa jo jossain määrin pysäyttäviä esimerkkejä.

TweetPsych on palvelu, joka analysoi käyttäjän persoonaa tämän tweettien perusteella. Esimerkiksi oma henkilökohtainen tunnukseni on TweetPsychin mielestä keskivertoa ahdistuneempi ja negatiivisempi – mutta tweettaa myös keskivertokäyttäjää rakentavammin ja puhuu enemmän oppimisesta ja ajattelusta.

Konkreettisempi esimerkki Twitter-tietojen analysoinnista on SleepingTime.org, joka osaa kertoa kenen tahansa aktiivisen (ja lähinnä kotimaassaan pysyttelevän) Twitter-käyttäjän nukkuma-ajat ja tiedot pitävät yllättävän hyvin paikkansa.

Tieto ihmisen nukkuma-ajoista ei välttämättä tee kenestäkään haavoittuvaa, mutta lisää kyllä tietoisuutta siitä, että sosiaalisen median sisältö ihan oikeasti on julkista ja kertoo paljon myös rivien välistä. Kukaan perheenjäsenistäni (puolisoani lukuunottamatta) ei tiedä vuorokausirytmiäni, mutta kuka tahansa nettikäyttäjä voi sen ottaa selville. Siinä on ajattelemisen aihetta.

Ei myöskään kannata unohtaa paikannuspalveluita kuten Foursquarea ja Gowallaa. Niistäkin on tehty varoittava esimerkki: Please Rob Me -sivusto listaa kaikki Twitterin käyttäjät, jotka viimeisimpien tweettiensä mukaan eivät ole kotonaan ja sopivat siis hyvin murtovarkauksien kohteeksi. Moni on tweetannut oman kotiosoitteensakin näillä palveluilla, mitä hieman kummastelen.

Foliohatun käyttäminen lienee turhaa, mutta terveen järjen käyttö on aina sallittua ja suotavaa. Muista myös se, että vaikka suojaisit tweettisi tai välittäisit arkaluontoista tietoa vain yksityisviesteillä, ikävä tietoturva-aukko voi pahimmillaan tehdä niistäkin julkisia. Kun tieto muuttuu netissä julkiseksi vaikka vain hetkeksikin, sitä voi olla lähes mahdoton poistaa.

Tallenna

Tallenna


Uusien Twitter-ominaisuuksien tulva

Twitter on tällä viikolla julkistanut paljon uusia ominaisuuksia Chirp-kehittäjäkonferenssissaan. @Anywhere-alustan virallisen julkaisun lisäksi eniten huomiota ovat saaneet Twitterin oma geopaikannusominaisuus Points of Interest sekä mainosten tulo Twitteriin.

Promoted Tweets

Mainosten tulossa Twitteriin tuskin on mitään kovin ihmeellistä, sillä Twitterille on kaipailtu liiketoimintamallia jo pitkään. Mainokset ovat looginen ja ihmisille tuttu tapa tehdä rahaa. Ne näkyvät erityisinä “promotoituina tweetteinä”, jotka ovat hieman kuin retweetit: periaatteessa ihan tavallisia tweettejä, joihin voi vastata, joita voi lisätä suosikkeihin ja joita voi myös retweetata.

Ensimmäiset mainokset ovat jo näkyvillä (kts. ottamani kuvankaappaus yllä), mutta näkyvät tällä hetkellä ilmeisesti ainoastaan Twitterin haussa. Myöhemmin niitä on tarkoitus näkyä myös normaalin Twitter-virran seassa, myös Twitter-asiakasohjelmien käyttäjille.

Jotkut ovat ehtineet jo närkästyä aiheesta, vaikka en näe siihen mitään syytä. Pakko Twitterinkin on takoa voittoa ja suunniteltu mainosten levitystapa ja -määrä vaikuttaa varsin siedettävältä, verrattuna vilkkuviin ja välkkyviin bannereihin tai erään nimeltämainitsemattoman musiikkipalvelun nimeltämainitsemattomaan Jonathaniin. On lupailtu, että mainokset jotka eivät “resonoi” (eli suomeksi kiinnosta ihmisiä) katoavat pian näkyvistä.

Geopaikannusta ja muuta metadataa

Twitterin julkistaman Points of Interestin tarkoituksena puolestaan on liittää Tweetteihin konkreettista tietoa siitä, missä paikassa ne on kirjoitettu, esimerkiksi tietty ravintola tai urheilustadion. Tarkoituksena on mm. helpottaa sitä, että käyttäjä voi etsiä kaikki tietystä paikasta tai sen läheltä lähetetyt tweetit. Points of Interest, kuten geopaikannusominaisuudet yleisesti, varmasti kytkeytyy mukavasti mainosten kohdentamiseen.

Vähemmän huomiota on saanut muutaman kuukauden sisällä tuleva ominaisuus nimeltä Annotations. Se lisää tweetteihin metadataa, jota sitten voi etsiä haussa. Ominaisuuden sisältöä ei juuri ole tarkennettu, mutta paikannustagien ja hashtagien korvaajien lisäksi metadataa saattaisi olla vaikkapa se, kenen tekemään sisältöön viitataan tai onko tweetti vaikkapa linkki blogipostiin, osa jotain chattia tai tapahtumakutsu. Esittäkää ihmeessä omia arvauksianne tai visioita siitä, mihin käyttäisitte metadataa!

Muut ominaisuudet

Twitter suunnittelee myös oma linkkilyhennintä. Tulossa saattaa olla myös kuvien ja muun multimedian integroiminen suoraan Twitteriin omaan käyttöliittymään.

Twitterillä on selvästi tavoitteena integroida itse palveluun lisää toimintoja, siinä missä aikaisemmin erilaiset ekstrat on jätetty kolmannen osapuolten palveluiden toteutettavaksi. Twitterhän ilmoitti myös ostavansa Mac- ja iPhone-ohjelma Tweetien ja kehittelevänsä omaa ohjelmaa Android-puhelimille. Herää kysymys siitä, miksi Twitter valpastuu tähän vasta nyt.

On sinänsä mielenkiintoista, miten hurjaa tahtia Twitter julkaisee/julkistaa uusia ominaisuuksia. Itse olen ollut Twitterissä melko tarkkaan kaksi vuotta ja ensimmäisen reilun vuoden aikana uusia toimintoja ei julkaistu käytännössä lainkaan. Vielä kun saisimme ne uudet retweetit kommentointiominaisuuden kanssa, mitä on odoteltu jo reilu puoli vuotta…

P.S. Ei ominaisuus sinänsä, mutta Chirpissä kerrottiin myös, että kaikki julkiset tweetit Twitterin alusta asti tullaan arkistoimaan Yhdysvaltain kongressin kirjastoon, jossa niitä voidaan käyttää esimerkiksi ei-kaupalliseen tutkimukseen.

Tallenna


Suomen Twitter-skenet

Suomessa alkaa olla jo varsin elävä Twitter-”skene”. Oikeastaan näitä skenejä on mielestäni kaksi, joista toinen on porskuttanut jo pidempään ja toinen aktivoitunut enemmänkin viime vuoden lopussa ja tämän vuoden aikana. Varoitan jo etukäteen, että tässä blogipostauksessa ei ole mitään suurempaa pointtia, vaan enemmänkin kokoelma havaintoja, joita joku saattaa pitää mielenkiintoisina.

Suomen ensimmäinen, kansainvälisempi Twitter-skene syntyi jo vuoden 2008 aikana ja 2009 alussa. Se koostuu enimmäkseen Suomeen työn perässä muuttaneista ulkomaalaisista ja heidän tuttavistaan. Kansallisuuksia löytyy ainakin neljältä eri mantereelta. Jopa yli puolet työskentelee Nokialla ja loputkin enimmäkseen IT-alalla, osa markkinoinnissa tai mediassa. Käytännössä kaikille some on pelkkä harrastus.

Enemmistö kansainvälisen skenen jäsenistä on noin 25-35-vuotiaita ja asuu Helsinki-Tampere-akselilla. Useimmilla ei ole vielä perhettä. Nämä Twitter-käyttäjät tapailevat paljon toisiaan synttäreillä, tupareilla ja lounailla ja ovat olleet aktiivisia myös Twestival-tapahtumissa. Monet tuntevat toisensa Jaikusta, jotkut vieläkin kauempaa.

Tämä uudempi ja isompi skene, jota voisin kutsua vaikkapa Taskubileet-skeneksi, on hieman heterogeenisempää porukkaa, vaikka heistäkin suuri osa on töissä IT-alalla, PR-alalla tai mediassa. Jotkut muutkin alat ovat hyvin edustettuina, kuten opettajat. Myös opiskelijoita ja startup-yrittäjiä on paljon. Monet Taskubileet-tweettaajista ravaavat ahkerasti sosiaalisen median seminaareissa, sillä useiden työkin liittyy aiheeseen.

Taskubileet-tweettaajia voi bongata ympäri Suomea. Ikähaarukka vaihtelee noin 15 ja 60 vuoden välillä, enemmistö taitaa olla 25-40-vuotiaita perheellisiä. He tweettaavat useimmiten suomeksi ja käyvät usein pitkiäkin keskusteluita keskenään. Tätä porukkaa ei ole näkynyt Twestivaleilla yhtään niin paljon kuin toista “skeneä”, mutta sen sijaan he ovat pitäneet omia Taskulounas-tapaamisiaan ja tällä hetkellä on järjesteillä Somemiitti Helsingissä 22.5.

Mietin tähän loppuun jotain kysymystä, mutta “mitä mieltä olet” tai “oletko samaa mieltä” on vähän turhan kulunut. Ehkä parempi kysymys olisi, pitäisikö näiden “skenejen” välille saada enemmän yhteistyötä?


Twestival 2010 -tunnelmia

Viime viikon torstaina oli kansainvälinen Twestival-tapahtuma, joka järjestettiin sadoissa kaupungeissa eri puolilla maailmaa. Helsingissä biletettiin ravintola Nudessa jo toista kertaa.

Twestival: Hellaura valitsee arpoja

Sekä Twestival että syyskuussa järjestetty Twestival Local ovat hyväntekeväisyystapahtumia. Viimeisimmän tapahtuman kokonaistuotto oli lähes 400 000 taalaa, jolla varmasti parannetaan maailmaa ainakin piirun verran. Helsingin osuuskin keräsi rahaa kunnioitettavat 785 euroa, joka lahjoitettiin Concern-järjestön kautta tukemaan tyttöjen koulutusten. Lahjoitusintoa auttoi varmasti arpajaiset, joissa oli palkintoina Twitter-kirjan lisäksi mm. lippuja Docpoint-festivaaleille ja Nokian sponsoroima N900-puhelin.

Twestival oli oikein mukava tapahtuma ja tällä kertaa saatiin vihdoin paikalle kunnioitettava määrä osallistujia. Twitter-tapaamisista tuttuun tapaan porukka oli hyvin kansainvälistä. Sääli vain, että Twestivalit järjestetään aina torstai-iltaisin – siinä on tietysti omat hyvät puolensa järjestelyjen kannalta, mutta esimerkiksi ulkopaikkakuntalaisten kannalta se on ongelmallista. En myöskään ole aivan varma, onko tällainen baariympäristö paras paikka tapaamisten järjestämiseen, mutta Suomen talvessa vaihtoehdot ovat tietysti vähissä.

Twestival: Naisilla on hauskaa

Helsinki Twestivalin järjestäjät ilmeisesti lähettivät aikamoisen kasan lehdistötiedotteitakin, mutta pressi ei silti kiinnostunut tapahtumasta. Kaipa syynä on se, ettei siinä kuitenkaan ollut mitään uutta tai mullistavaa. Ehkä ensi kerralla…

Loput ottamani kuvat Twestivalilta löytyvät täältä.

P.S. Tarkoitukseni on kirjoittaa ensi viikolla lisää Suomen “Twitter-sceneistä” ja vielä lisää Twitter-livetapaamisista.

Tallenna


Twitter vaivuttaa transsitilaan

Sosiaalisen median addiktoivuudesta on viime aikoina puhuttu paljon. Teinit näpyttelevät jopa satoja tekstiviestejä päivässä. Tutkimukset väittävät, että erityisesti nuorempi polvi tarkistaa usein Twitterin tai Facebookin – tai päivittää niitä – nukkumaan mentyään, aamulla ennen sängystä nousemista, kesken ruokailun tai jopa kesken sänkypuuhien.

Kulttuuri on muuttunut medioiden muuttumisen myötä – on vaikea kuvitella, että aikoinaan olisi rynnätty kesken kaiken vällyjen välistä katsomaan, onko kirjekyyhky tullut tai kurkkaamaan kirjaa, jossa oli just tosi jännä kohta kesken.

Myönnän meneväni usein aamuisin ensimmäiseksi Twitteriin (tosin vasta sängystä noustuani). Toisaalta minulle ei tule sanomalehteä enkä pidä aamutelevisiosta, ja kaipaan kuitenkin jotain rentouttavaa aamurutiinia. Minun ei tulisi mieleenikään keskeyttää muita, muualla kuin tietokoneella tapahtuvia puuhia Twitterin “päivystämistä” varten. En käytä Twitteriä kännykältä lainkaan hyvin satunnaisia tekstiviestipäivityksiä huolimatta

Omassa sosiaalisen median käytössäni olen huomannut, että mitä lähempänä, sitä addiktoivampi. Esimerkiksi ollessani viime kesänä lähes kahden viikon ulkomaanlomalla, en tarkistanut sähköposteja kertaakaan ja Twitteriä vilkaisin vasta viimeisenä iltana, vaikka nettipääte olikin päivittäin käytettävissä ja tarkistimme siltä.esimerkiksi säätiedotusta, karttoja ja aukioloaikoja.

Toisaalta kotona tietokoneella istuessa hyvin usein tulee kiusaus tarkistaa Twitter-viestit. Nykyään kun web-Twitter päivittää viestejä automaattisesti, helposti niitä ehtii tarkistuksen aikana tulla lisää ja sitten voikin klikata näkyviinsä uuden liudan tweettejä. Jos uudet tweetit loppuvat kesken, kauaa ei tarvitse odotella, kun taas tulee uusia.

Twitter-transsissa kyse ei ole siitä, että minun täytyy lähettää päivityksiä, että pelkään menettäväni jotain kallisarvoista tai että saan jonkin tiedon tai viestin myöhässä tai muita myöhemmin. Siihen on vain mukavan helppo jumiutua, etenkin jos pitäisi tehdä töitä, jotka sillä hetkellä eivät ihan niin nappaisi. (Tietysti on niitäkin ihmisiä, joille sosiaalinen media on osa työtä – tai jopa koko työ – mutta useimmille meistä se muodostaa korkeintaan pienen osan siitä.)

Ajastin

Jos töitä kuitenkin saa vielä tehtyä ja muistaa tavata kavereitakin, pitäisikö asialle tehdä jotain? Asettaa itselleen aikalaskuri, oman kiireisyyden mukaan 15-60 minuuttia päivässä, jonka asettaa pyörimään aina kun käyttää Twitteriä (tai Facebookia) ja kun laskurista loppuu aika, loppuu myös tweettaus siltä päivältä? Se kertoisi samalla karun totuuden siitä, kuinka paljon aikaa näihin palveluihin hupenee.

Toisaalta voi ajatella niin, että ihmisen aivot tarvitsevat välillä lepohetkeä. Harva pystyy tekemään ajatustyötä kahdeksan tuntia putkeen, pelkkä ruokatauko välissä. Jos aikaa ei kulu loputtoman paljon sosiaalisen median uumenissa, tarvitseeko siitä huolehtia? Kyse on varmaan siitä, millainen kunkin henkilökohtainen työskentelyflow on.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä dachadesig

Tallenna


Kaikkialla, kaikkien kanssa – ja toivottavasti ilman valaita

Twitter julkisti eilen SXSW-tapahtumassa uuden @anywhere-alustansa. Tämän alustan tarkoituksena on sulauttaa Twitter osaksi monia muita sivustoja, joukossa useita maailman suosituimmista verkkopalveluista kuten Amazon, The Huffington Post, Digg ja eBay.

En pidä uusien teknologioiden tai keksintöjen hypettämisestä väkisin, mutta @anywherestä on mitä todennäköisimmin tulossa iso juttu. Se on tärkein ase Twitterin matkalla todelliseen maailmanvalloitukseen – vielä enemmän kuin Oprahin tai Obaman tweettailu.

Surffailutottumuksistasi riippumatta Twitter on todennäköisesti pian osana useita suosikkisivustojasi. Koska sen on ottamassa käyttöön moni maailman johtavista verkkopalveluista, tuhannet muut sivustot tulevat varmasti seuraamaan perässä.

Kun Twitter on kaikkialla verkossa, käyttäjämäärän voi arvata kasvavan rajusti, jopa räjähdysmäisesti. Toisaalta tämä integraatio havainnollistaa sitä, että Twitterillä todella on käyttöä ja sitä voi hyödyntää hyvin monilla eri tavoilla, jolloin uusien tunnusten perustajat ehkä todennäköisemmin aktivoituvat käyttämäänkin palvelua. Twitterillähän on perinteisesti ollut huono retentio ja suurin osa tunnuksista lojuu tyhjän panttina.

@anywhere saattaa olla vihdoin se sysäys, joka nostaa Twitterin aidosti Facebookin rinnalle “jokamiehen” palveluna, synonyymina sosiaaliselle medialle. On mielenkiintoista nähdä, voiko Facebook lähteä kilpailemaan vastaavalla palvelulla – tai kokeeko se sitä ylipäänsä tarpeelliseksi. Facebook Connect on toki jo nyt käytössä monella sivustolla, mutta se ei kuitenkaan ole sama asia, ja harvat aivan suurimmista verkkopalveluista hyödyntävät sitä.

Twitter tuskin pystyy notkauttamaan tai ylittämään Facebookin huikeita käyttäjämääriä, mutta ei sen tarvitsekaan. Kun Twitter jossain vaiheessa ohittaa sadan miljoonan käyttäjän virstapylvään, se on tarpeeksi osoittamaan, ettei kyseessä ole ainakaan hetkessä ohimenevä ilmiö.

Failwhale

Voiko enää mikään estää Twitter-vallankumousta? Ainakin on syytä toivoa, että taustalla todella valmistaudutaan räjähdysmäiseen kasvuun ja palvelun kapasiteetti riittää. Jo tällä hetkellä Twitter nikottelee nykyisen käyttäjämäärän kanssa ja ylikuormituksesta kertovasta failwhalesta on tullut jo käsite.

On useita huippusuosittuja sivustoja, jotka ovat vuosia kärsineet vakavista ongelmista huikeasta kasvusta seuranneen alikapasiteetin takia, esimerkkeinä vaikkapa taideyhteisö DeviantART ja sosiaalisen median palvelu Orkut (jonka ylläpito on ollut aivan ala-arvoista Google-omistuksesta huolimatta), mutta käyttäjät ovat ihme kyllä silti pysyneet uskollisina. Toivoa kuitenkin sopii, että Twitter hoitaisi asian paremmin.

Tallenna


Ei mikään mikroblogi

Twitteristä puhutaan usein mikroblogina. “Mikro” viittaa tietysti lyhyisiin, 140 merkin viesteihin. Mikroblogi on toki kätevä sana, lyhyt ja naseva, mutta minusta se ei kuvaa Twitteriä kovinkaan hyvin.

Olen tyypillisesti aloittanut Twitter-koulutukseni kertomalla, miksi Twitter ei mielestäni ole mikroblogi. Tämä kytkeytyy tietysti siihen, mitä Twitter mielestäni sitten on ja mitkä ovat sen vahvuudet ja erot muihin sosiaalisen median sivustoihin. Korostan sitä, miten Twitterissä nousee esiin erityisesti sen demokraattisuus. Twitterissä ei ole “blogiposteja” tai “blogikommentteja”, vaan ainoastaan tweettejä.

Miksi ei sitten pitäisi puhua mikroblogauksesta? Termi on varmasti osaltaan syynä siihen, miksi turhan monet käyttävät Twitteriä pelkästään broadcast-mediana ja toisaalta siihen, miksi se nähdään turhanpäiväisenä sivuna, jossa ihmiset kertovat, mitä ovat syöneet lounaaksi.

Mielestäni Twitter on lähempänä keskustelufoorumia tai reaaliaikaista keskustelua kuin blogia. Käsittämällä sen blogiksi ja käyttämällä sitä tämän käsityksen mukaan, ei Twitteristä saa kaikkea irti.

Moni kysyy tässä vaiheessa, että jos Twitter ei kerran ole mikroblogi, mikä se sitten on? Tämä kysymys vihjaa, että kaikille erityyppisille webbipalveluille pitäisi olla oma “genrensä”. Toisten palveluiden, kuten vaikkapa YouTuben, kohdalla sellainen on helppo määritellä, mutta esimerkiksi Twitteriä on hankala tiivistää yhteen sanaan.

Itse sanoisin, että Twitter on sosiaalisen median sivusto, jossa kommunikoidaan enimmillään 140 merkin mittaisilla viesteillä. Ei nasevaa tai nokkelaa, mutta kertoo hyvin, mistä palvelussa on kyse – niin hyvin kuin sen voi yhdellä lyhyehköllä virkkeellä ilmaista. Hieman toisella tavalla asia ilmaistaan Twitter-kirjan alussa: “[Twitter] on eräänlainen uniikki yhdistelmä blogeja ja keskustelukanavia, sähköpostia ja pikaviestimiä.

Jos on aivan pakko kutistaa Twitter yhteen sanaan, käyttäisin mieluummin termiä “mikrofoorumi” kuin “mikroblogi”. Toki kuulen mielelläni muitakin näkemyksiä aiheesta. Mitä termiä itse käytät tai käyttäisit? Tarvitseeko kaikille verkkopalveluille olla oma laatikko?

EDIT: Twitterissä on ehdotettu termejä pikafoorumi, pienviestin, (lyhyt)viestiyhteisö ja savolaisittain lyhytviestimuljautin.


Selkoa risuaitaviidakkoon

Hashtagit ovat siis avainsanoja (jotkut kutsuvat niitä Jaikusta/Qaikusta tuttuun tyyliin kanaviksi), joilla keskustelua voi kerätä kasaan. Twitterin webbikäyttöliittymässä ja useimmissa asiakasohjelmissa ne ovat linkkejä ja niitä voi seurata reaaliajassa. Tässä lista joistakin Suomessa alkunsa saaneista tageista

  • #finnish Suomenkielistä keskustelua
  • #some Keskustelua sosiaalisesta mediasta
  • #DoSoMething Tämä some-keskustelutagi on tainnut jo kuolla
  • #sometu Keskustelua liittyen sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostoon
  • #friendtrepreneur Keskustelua ystäväyrittäjyydestä
  • #applefi Keskustelua Applen tuotteista, lähinnä uusien tuotteiden julkaisun alla
  • #taskubileet Twitter on bileet taskussa – alunperin “virtuaaliset juhlat”, nyt enemmänkin jutustelua
  • #taskulounas Keskustelua taskubileiden livetapaamisista
  • #myynti Keskustelua myynnistä
  • #yle Keskustelua Ylestä
  • #aplodit ja #kehu Kiitos niille, joille se kuuluu
  • #tilannekuva Hulvattoman hauskoja bongauksia Google Street View’stä
  • #mitaopin Mitä opin tänään
  • #Olympialaiset Keskustelua talviolympialaisista
  • #sauna Keskustelua saunomisesta (ja hienovarainen yritys nostaa Suomi Trending Topicsin maailmankartalle)

Seuraavat tägit eivät ole vielä vakiintuneet käyttöön, mutta toivottavasti niiden suosio jatkossa kasvaa, jotta Twitterin käyttäjien on helpompi löytää etsimänsä:

Työpaikkailmoitusten tägäys ei ole vielä täysin standardoitunut. #työ-alkuiset tagit ovat ongelmallisia, koska useimmissa Twitter-käyttöliittymissä hashtagi katkeaa erikoismerkiksi parsitun ö:n kohdalta. Siksi tagia #duunit on yritetty saada laajempaan käyttöön.

Ja toki Suomessakin yksi suosituimpia tageja on #fail, jolla voi tägätä niin omat kuin muidenkin epäonnistumiset. Jaettu epäonni on kaksinkertainen, vai kuinka se menikään?

P.S. Yhteen viestiin voi sisällyttää useitakin tägejä, mutta ylenpalttista tägäilyä kannattaa välttää – sillä voi nimittäin joutua suljetuksi ulos Twitterin hausta.