Alkuun täytyy tunnustaa, mitä sanoin puolisolleni viime lauantain SoMeTime2010-tapahtumasta etukäteen: “Menen sinne lähinnä kun siellä ‘kuuluu olla’. Verkostoitumaan ja tapaamaan netistä tuttuja ihmisiä [jota olen harrastanut aktiivisesti vuodesta 1997). En mä nyt sinne hauskaa pitämään mene.”

Höpö höpö. Pakko myöntää, että hauskaa oli. En pahemmin perustanut yrityksille tarkoitetuista osuuksista, ROI:n, Vennin diagrammien ja alennuskuponkien hokemisesta, mutta eiväthän ne olleet minulle tarkoitettujakaan, koska en koe itseäni yrittäjäksi (vaikka freelancer olenkin). Toisaalta ne olivat niin lyhyitä, etten myöskään tylsistynyt ja niissä oli paljon mielenkiintoistakin sisältöä. Myös “ohjattua verkostoitumista” pidin hieman väkisin väännettynä, mutta eipä siitä haittaakan ollut.

Mitä sain tapahtumasta irti oli positiivinen energia ja lataus, se mitä Pekka Himanen uudessa Kukoistuksen käsikirjoituksessaan kutsui “rikastavaksi vuorovaikutukseksi”. Kotona työskentelevänä ihmisenä luuhaan kotona liikaa ja vaikka kavereita tapaankin, en ehkä tarpeeksi inspiroivia, idearikkaita ihmisiä.

SoMeTimeä on kritisoitu aika paljon, etenkin henkilöt, jotka eivät olleet tapahtumassa mukana. Sitä kuvailtiin jotakuinkin sisäänpäinlämpiäväksi, inside-henkiseksi selkääntaputteluksi ja se sai samaa kritiikkiä kuin “Suomi-some” yleensä: liikaa metaa, sosiaalisen median käyttöä sosiaalisesta mediasta puhumiseen. Tapahtumalla ei saavutettu maailmanrauhaa, ratkaisua talouskriisiin eikä muitakaan yleviä päämääriä.

Minusta tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty ja siinä oli hyvä tasapaino huvia ja hyötyä. Olisin itse viihtynyt hyvin ilman minkäänlaista ohjelmaakin, pelkkänä “nettimiittinä“, mutta moni olisi silloin karsastanut sinne tulemista. Ei kai sitä nyt hyvää työaikaa voi tuhlata jonninjoutavuuksiin, kuten ihmisten kanssa hengailuun ilman hienoja päämääriä?

Twitterin yrityskäytössä ROI ja hienot kaaviot ja käyrät ovat toki tärkeitä konsepteja ja sosiaalinen media on monille – kuten itsellenikin – tärkeä osa työtä. Minusta ei kannata kuitenkaan juuttua siihen ROI:n hokemiseen vaan muistaa, että sosiaalisessa mediassa saa ja pitää olla myös kivaa. Jos sen ajattelee tylsäksi pakkopullaksi, ei sitä pysty käyttämään hyödyksikään.

SoMeTime2010-tapahtumassa yksi hauskimpia osuuksia oli kuuluisa “facedown” eli päinmakuu. Internetistä levinneessä meemissä mennään makaamaan johonkin paikkaan naama alaspäin ja otetaan siitä valokuva.

Missä on facedownin ROI? Mitä hyötyä siitä on? Mitä järkeä siinä on? Ei mitään! Ja joskus ihmisille tekee ihmeen hyvää tehdä jotain, jossa ei ole mitään järkeä, miettimättä sitä paljonko työaikaa siihen kuluu. Jos joku näkee sen sisäänpäinlämpeävänä selkääntaputteluna, siitä vain. Onneksi elämä ei kuitenkaan aina ole ihan hirveän vakava asia.

Lisää kirjoittajan kuvia tapahtumasta

Hashtagit ovat siis avainsanoja (jotkut kutsuvat niitä Jaikusta/Qaikusta tuttuun tyyliin kanaviksi), joilla keskustelua voi kerätä kasaan. Twitterin webbikäyttöliittymässä ja useimmissa asiakasohjelmissa ne ovat linkkejä ja niitä voi seurata reaaliajassa. Tässä lista joistakin Suomessa alkunsa saaneista tageista

• #finnish Suomenkielistä keskustelua
• #some Keskustelua sosiaalisesta mediasta
• #DoSoMething Tämä some-keskustelutagi on tainnut jo kuolla
• #sometu Keskustelua liittyen sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostoon
• #friendtrepreneur Keskustelua ystäväyrittäjyydestä
• #applefi Keskustelua Applen tuotteista, lähinnä uusien tuotteiden julkaisun alla
• #taskubileet Twitter on bileet taskussa – alunperin “virtuaaliset juhlat”, nyt enemmänkin jutustelua
• #taskulounas Keskustelua taskubileiden livetapaamisista
• #myynti Keskustelua myynnistä
• #yle Keskustelua Ylestä
• #aplodit ja #kehu Kiitos niille, joille se kuuluu
• #tilannekuva Hulvattoman hauskoja bongauksia Google Street View’stä
• #mitaopin Mitä opin tänään
• #Olympialaiset Keskustelua talviolympialaisista
• #sauna Keskustelua saunomisesta (ja hienovarainen yritys nostaa Suomi Trending Topicsin maailmankartalle)

Seuraavat tägit eivät ole vielä vakiintuneet käyttöön, mutta toivottavasti niiden suosio jatkossa kasvaa, jotta Twitterin käyttäjien on helpompi löytää etsimänsä:

• #arvostelu
• #asunto
• #myydaan
• #ostetaan
• #annetaan
• #tapahtuma
• #tarjous

Työpaikkailmoitusten tägäys ei ole vielä täysin standardoitunut. #työ-alkuiset tagit ovat ongelmallisia, koska useimmissa Twitter-käyttöliittymissä hashtagi katkeaa erikoismerkiksi parsitun ö:n kohdalta. Siksi tagia #duunit on yritetty saada laajempaan käyttöön.

Ja toki Suomessakin yksi suosituimpia tageja on #fail, jolla voi tägätä niin omat kuin muidenkin epäonnistumiset. Jaettu epäonni on kaksinkertainen, vai kuinka se menikään?

P.S. Yhteen viestiin voi sisällyttää useitakin tägejä, mutta ylenpalttista tägäilyä kannattaa välttää – sillä voi nimittäin joutua suljetuksi ulos Twitterin hausta.

Osallistuin ensimmäiseen irccimiittiini vuonna 1998. Niille jotka eivät IRC:tä tunne, kerrottakoon, että se ei ole sama asia kuin IRC-galleria, vaan primitiivinen Twitterin esiaste, joka kehitettiin Suomessa (ihanaa, Suomessa!) 1980-luvun lopulla. Se on niin primitiivinen, ettei siellä ole kuvia ollenkaan, ei edes avatareja, vaan kaikki informaatio on – voitteko kuvitella – tekstimuodossa.

Koska IRC-galleriakaan ei vielä ollut, en ollut nähnyt kai kenestäkään tapaamastani kuvaa etukäteen. “Melkein kuin sokkotreffit!”, sanoo moni nettitapaamisista edelleen, vaikka nykyään yleensä kuvat onkin nähty ja Twitterin pikkukuvakkeiden perusteellakin on yllättävän helppo tunnistaa ihmisiä.

Twitter-tapaamisia kutsutaan tweetupeiksi. Niistä suurin on maailmanlaajuinen hyväntekeväisyystapahtuma nimeltä Twestival, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa kymmenissä eri kaupungeissa viime vuoden helmikuussa. Helsinki Twestival pidettiin Bar Nollassa ja paikalla oli parikymmentä ihmistä, jotka edustivat ainakin viittä kuutta eri kansallisuutta. Myöhemmin toukokuussa miittailtiin Seurasaaressa ja syyskuussa oli jälleen Twestival, tällä kertaa Nudessa. Nuden ympäristö oli minun makuuni hieman vääränlainen, mutta muissa miiteissä oli oikein hauskaa.

Tällä viikolla pienemmät Twitter-miitit ovat nousseet melkeinpä meemiksi #taskulounas-tapahtuman muodossa. #taskulounas on tietysti jatkoa #taskubileet-hassuttelulle, jota on “biletetty” Twitterissä jo monta viikkoa Spotify-soittolistalla höystettynä (nyt juhlat taitavat olla hiipumassa, mutta eivätköhän ne vielä herää henkiin). Maanantaina lounastettiin Helsingissä ja Tampereella ja tapahtumia on ollut suunnitteilla myös ainakin Jyväskylään (#taskujkl) ja Vaasaan.

Seuraava Twestival järjestetään Helsingissä 25.3., tosin paikka on vielä auki ja tapahtuma kaipaisi järjestäjiä. Toukokuussa on myös suomalainen some-miitti, johon on tarkoitus yhdistää myös risteily.

Nettituttujen tapaaminen reaalimaailmassa ensimmäistä kertaa on tietyllä tapaa mullistava kokemus, joka antaa verkkoviestinnälle uuden ulottuvuuden. Suosittelen miittailua lämpimästi kaikille, jotka eivät vielä ole tähän ilmiöön heittäytyneet mukaan.

Kuva Seurasaaren tweetupista kirjoittajan omista arkistoista

Foursquare ja Gowalla ovat sosiaalisia verkostoja, jotka käyttävät hyväkseen mobiililaitteiden GPS-paikannusta. Niiden avulla voi kertoa muille missä menee ja kerätä erilaisia pisteitä ja merkkejä “kirjautumalla sisään” tiettyihin tosielämän paikkoihin ravintoloista rautatieasemiin. Gowallassa on mukana myös jonkinlainen virtuaalinen geokätköily. Kummankin voi asettaa lähettämään päivityksiä myös Twitteriin.

Näitä palveluita, erityisesti Foursquarea on käytetty Suomessakin jo jonkin aikaa, mutta viimeisen viikon aikana niiden lähettämät tweetit ovat herättäneet selvästi tavallista enemmän keskustelua Twitterissä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat.

Foursquaren ja Gowallan lähettämien tweettien sisältö on luokkaa “Olen nyt Helsingin rautatieasemalla”. Foursquaressa voi nousta myös paikan pormestariksi (mayor). Itseäni ainakin huvittaa, kun joku automaattijulistautuu vaikkapa McDonaldsin pormestariksi tai kun joku toinen syrjäyttää tämän. Näen mielessäni kukkulan kuningas -tyylisen leikin, jossa Mäkkärin kunkku syrjäytetään valtaistuimeltaan.

Ongelma

Monia päivitykset kuitenkin ärsyttävät, sillä kyse on sosiaalisessa mediassa ongelmallisena pidetystä automaatiosta, kohinasta eikä aidosta sisällöstä, ja jos itse on vaikkapa Oulussa, tiedolla tuskin on paljoa käyttöä.

Toiset puolustautuvat sillä, etteivät tweetit ole hyödyttömiä. Eräs palvelun taustalla olevista ideoista on tietenkin se, että voi tavata samassa paikassa olevia ihmisiä myös oikeassa elämässä ja tätä on hyödynnetty Suomessakin. Suurimmalle osalle tieto ei toki ole relevanttia, mutta samaa tuskin voi sanoa kaikista muistakaan tweeteistä.

Itse näkisin asian niin, että joissain paikoissa sijaintinsa tweettaaminen on ihan mielekästä. Esimerkiksi lentokentällä, tavaratalossa tai museossa vierähtää usein tunteja ja siinä on hyvin aikaa muiden ihmisten tapaamiseen. Voi ehkä ajatella myös, että näiden sijaintien tweettaaminen kertoo jotain ihmisestä. Moni tweettaa olevansa tällaisessa paikassa, vaikkei käyttäisikään paikannussovellusta.

Mutta mitä kertoo tai ketä hyödyttää tieto siitä, että joku on ensin Sörnäisen metroasemalla ja hetkeä myöhemmin Kampin metroasemalla, pian kenties jopa Ruoholahdessa? Harva alkaa sellaisissa paikoissa tapailemaan toisia. Harva myöskään kertoisi ilman Foursquarea tai Gowallaa olevansa metroasemalla tai ratikassa, ainakaan ilman mitään lisätietoa, joka voisi tehdä tweetistä mielenkiintoisen tai informatiivisen.

Tähän on helppo todeta, että Twitteriin saa syöttää ihan mitä tahansa sisältöä. Jos muita ei miellytä, voi aina lopettaa tämän ihmisen seuraaminen. Tottahan se onkin, mutta muuten mukavan ihmisen kohdalla tähän on kurja ryhtyä.

Ratkaisu

Jos Foursquare tai Gowalla tai mikä tahansa muu ohjelma automaattisine päivityksineen ärsyttää liikaa, monilla Twitter-asiakasohjelmilla ne voi filtteröidä pois. Vaihtoehtoja ovat esim. TweetDeck, TalkingPuffin, Mixero ja Nambu, jotka tukevat tiettyjä merkkiyhdistelmiä sisältävien tweettien suodatusta.

TalkingPuffin on käsittääkseni ainoa ohjelma, joka osaa suodattaa pois melkein mitä vaan, mukaan lukien tietyn ohjelman lähettämät tweetit. Näin voi FourSquaren (joka TalkingPuffinin sivuilla erityisesti mainitaan esimerkkinä) lisäksi suodattaa pois erilaisia kilpailu- ja äänestyspalveluita – vaikka twitterfeedin kautta tulevat RSS-syötteet, jos niin haluaa. TalkingPuffinissa on jopa mukana roskapostisuodinten kaltainen automaattinen “kohinasuodin”.

Penguin julkaisee loppuvuodesta kirjan nimeltä Twitterature – The World’s Greatest Books Retold Through Twitter. Opus sisältää Twitter-versiot kymmenistä maailmankirjallisuuden klassikoista tai bestsellereistä, mukaan lukien Dostojevskiä, Shakespearea ja Sieppari ruispellossa. Uudemmista suosikeista mukaan ovat yllätyksettömästi päässeet Da Vinci -koodi ja Harry Potterit.

Mitä tämä twirjallisuus sitten tarjoaa? Valitettavasti kirjoja ei ole tiivistetty yhteen tweettiin, vaan jokaisen sisältö on jaettu pariinkymmeneen enintään 140 merkin mittaiseen viestiin ja modernisoitu esimerkiksi niin, että monilla päähenkilöistä on nyt iPhone. Taiteellinen vapaus näkyy myös siinä, että Da Vinci -koodin päähenkilönä on kukas muukaan kuin Tom Hanks. Esimerkkejä twlassikoista voi tietenkin lukea kirjoittajien Twitter-tunnukselta.

Enää pitäisi keksiä, mikä koko jutussa on hauskaa… Vai onko mikä tahansa hauskaa, jos siihen liittyy Twitter?

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä Zsuzsanna Kilián