Pari päivää sitten keskustelu sähkökirjojen hinnoista kääntyi hetkeksi siihen, miksi kustantajat ovat niin vanhakantaisia. Suomalaisia kustantajia ei Twitteristä juuri löydy, vaikka ulkomaalaisia sieltä kyllä löytyy vaikka kuinka paljon. Tulee mieleen lähinnä Twitter-kirjan kustantaja @finnlectura (joka saisi tweetata hieman aktiivisemmin…), @Kirjalabyrintti (-”-) sekä “palvelukustantamo” @bodsuomi (joka on kiitettävän aktiivinen). Tulevan esikoisromaanini kustantaja on kyllä lupautunut jossain vaiheessa liittymään Twitteriin.
Syksyn esikoiskirjailija Tero Hannula kommentoi, ettei hän ole varma, kannattaako kustantajien olla Twitterissä, koska lukijat eivät ole kiinnostuneita kustantajista ja markkinointiviestejä tulee yksityisiltä ihan tarpeeksi. Ja toisaalta kustantajan kannalta tweettaaminen ei välttämättä olisi riittävän tuottoisaa.
No, yksi hyvä esimerkki on mielestäni HarperCollins, jolta löytyy @HarperCollins, @harperbooks ja @HarperPerennial. He tweettaavat aktiivisesti, eivätkä vain markkinointiviestejä. Ja vaikka seassa on myös mainostusta, se passannee kohderyhmälle oikein hyvin, etenkin kun seassa on usein tarjouksia, kilpailuita ja muita etuja.
Joku voi tietysti kommentoida, että muutama tuhat seuraajaa kustantamojätillä on aika vähän. Niinhän se toki onkin. Tähän puoleen HarperCollins voisi varmasti panostaa ja taatusti pystyisi ainakin kymmenkertaistamaan seuraajamääränsä jo esim. sillä, että seuraisi innokkaita lukutoukkia.
Toisaalta seuraajamäärä ei kerro koko totuutta. Kustantamon tweettejä retweetataan aktiivisesti, joten kyllä ne näkyvät Twitterissä. Uskon, että myös suomalaiskustantamoiden olisi helppo saada näkyvyyttä, kunhan tweetit olisivat mielenkiintoisia. Esim. “Saimme juuri talliimme mielenkiintoisen uuden dekkaristin, kerromme pian lisää!” tai “Kummasta kansiehdokkaasta sinä pidät enemmän?”, ei mitään “Konserniimme kuuluu nyt 412 työntekijää”.
Kuka uskaltaa testata?
4 Responses on Kustantamoiden kuurupiilo
Siis kaikkiaan koko kenttähän on aivan auki! Suurin osa bisnestoimijoista ei ole todellakaan eksploroinut tapoja, joilla sosiaalista mediaa voisi omassa toiminnassa hyödyntää.
Twitterin osalta ollaan aika lailla FB:n alkuaikojen tilanteessa – olkoonkin että twiittaamalla on saatettu yksi presidentti yhteen supervaltaan. Yrityksen yskivät kun pitäisi kyetä kertomaan omasta toiminnasta “heti kun tapahtuu”. Yskivät, vaikka kyseinen aspekti sisältyy mainonnan perusoppeihin: kerro asiakkaille uutuuksista ja muutoksista. Paitsi jos käytät markkinoinnissa kätkettyjä ja viivästettyjä metodeita.
Sitten on argumentaatio tyyliin: “no me ollaan jo siellä feisbuukissa”. Ikään kuin olisi ilmaantunut pakko “lopettaa toi ja aloittaa tää”. Kaiken, minkä ohjaa twitteriin, saa samantien fb:iin – ja päinvastoin. Erona vain, että twitterissä ei tehdä kahden kauppoja. Jos bisnes on kiinnostava, sitä voi ryhtyä seuraamaan.
Olen itse ottanut harrastuksekseni muistuttaa kaiken sortin palveluntarjoajia, oli sitten kyseessä lounaspalvelu joka tuo sapuskaa työpaikalle, tai maan toiseksi suurin iltapäivälehti, että hoitavat tweetterinsä kondikseen.
On se kumma kun se on niin vaikeaa..
Pieni Karhu on Twitterissä @pienikarhu
mistä kuulkaas tällääsen kirjan saa ostaa kun ei ymmärrä tästä vittteristä yhtää mitää….eikä oo aikaa,mutta joku pikakurssi..
Pahoittelen myöhäistä vastausta. Ikävä kyllä kirja on tällä erää loppuunmyyty, siitä piti tulla uusi painos, mutta valitettavasti se ei näytä materialisoituneen.
Leave a comment on Kustantamoiden kuurupiilo
RSS feed for comments on this post · TrackBack URI