Viisas on se joka tietää, ettei tiedä? Twitter-kirjan blogissa nyt kaikkien aikojen ensimmäinen vieraskynä, yrittäjä, viestintäkonsultti ja InFlow-yrityksen perustaja Oskari Uotinen (@OskariUotinen), joka pitää myös blogia Tiedon jyvä.

Aluksi haluan kiittää Maija Haavistoa kunniasta saada kantaa korteni kekoon Twitter-kirjan blogiin. Bloggaukseni lähti liikkeelle siitä, että kirjasin ranskalaisilla viivoilla ajatuksiani siitä, mikä minua on viime aikoina mietityttänyt / kiinnostanut keskustelussa sosiaalisen median ympärillä. Ilman sen kummempaa näkyvää punaista lankaa lähdin kokoamaan yhteenvetoa ajatuksistani ja toivoin tekstini kiteytyvän johonkin nokkelaan huomioon. Jokainen voi päätellä itse, onnistuinko.

Vain asiantuntijoille

Vaikka sosiaalinen media ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö, on se käsitteenä vakiintunut käyttöön vasta viime vuosina. Sosiaalista mediaa on pyritty määrittelemään useaan otteeseen niin akateemisesti kuin ruohonjuuritasolta käsin. Silti moni someen liittyvä ilmiö kaipaa vielä selkeyttä.

Twitterissä ja Qaikussa pyörii sekalainen joukkio, joka äityy välillä keskustelemaan sosiaalisen median olemuksesta. Keskustelua on käyty niin sosiaalisen median asiantuntijuudesta kuin someähkystäkin. Välillä hehkutetaan uusien välineiden mahdollisuuksia, välillä niitä epäillään. Twitterissä retweetataan ja Facebookissa tykätään. Kesän alun somesota oli vielä aivan oma lukunsa.

Kiivas ajatustenvaihto osoittaa sen, että sosiaalinen media herättää kiinnostusta ja ajatuksia. Keskustelu osaltaan määrittää koko sosiaalisen median kontekstia: mitä sosiaalinen media tarkoittaa, kuka voi kutsua itseään asiantuntijaksi, missä on sosiaalisen median bisnes…

Pidän ja markkinoin itseäni sosiaalisen median asiantuntijana, joten erityisesti minussa herätti ajatuksia muun muassa Anja Alasillan ja Katleena Kortesuon blogeissa käyty keskustelu siitä, mitä sosiaalisen median asiantuntijuus on.

Kun jokin ilmiö lyö itsensä läpi somen tavoin, ihmiset toki kiinnostuvat siitä. Totta kai, pitäähän asiasta ottaa selvä. Kiinnostuksen kasvu johtaa luonnollisesti siihen, että esiin marssivat asiantuntijat tarjoten omaa osaamistaan tarkoituksenaan ratkaista asiakkaidensa ongelmia ja tehdä samalla rahaa.

Sosiaalinen media ei minun uskomukseni mukaan tarkoita vain välineitä; kyse on myös jostakin muusta. Kyse on keskustelusta, vuorovaikutuksesta ja vastavuoroisuudesta. Mitä sosiaalisen median asiantuntijuuteen siis kuuluu? Pelkkä tekninen osaaminen ei varmasti riitä. Markkinointiosaamista vaaditaan. Täytyy ymmärtää viestinnän ja ihmisten välisen dynamiikan lakeja… Sosiaalisen median asiantuntijuuden kriteerit ovat lopulta melko kovat.

Ehkä bloggaukseni kliimaksi on todeta, kuinka lapsenkengissä sosiaalisen median ympäristön määrittely meillä loppujen lopuksi vielä on. Yritysmaailmassa ensimmäiset menestystarinat on saatu, Sanastokeskus TSK:n julkaisema Sosiaalisen median sanasto on kasattu, ja alan tutkimusta ja koulutusta alkaa löytyä myös kotimaasta. Onko mitään muuta alaa, joka olisi näin kovassa myllerryksessä kuin sosiaalinen media nyt on?

Sosiaalisen median osaamistani markkinoivana ”asiantuntijana” lainaan lopuksi toista verkkoviestinnän ammattilaista, Eve Holopaista: ”En osaa kaikkea, mutta tiedän, mistä löydän kullekin osa-alueelle erikoisasiantuntijan tarvittaessa.” Mielestäni tässä tiivistyy juuri sosiaalisen median ydin: vuorovaikutus ja verkostoituminen. Kuinka kukaan voisi nykymaailmassa osatakaan kaikkea yhtään mistään? Taito on löytää ympärilleen ihmiset, joiden kanssa voi yhdessä suunnata kohti yhteisiä tavoitteita.

Vapaasti käytettävä kuva stck.xchng-käyttäjältä jweimer