streetcafe

Minulle sosiaalinen media on nautinnollisimmillaan, kun se on aidosti sosiaalista. Ei kaupata mitään, ei jaella pakonomaisesti hyödyllisiä linkkejä oman maineen kasvattamiseksi, ei yritetä turhan tietoisesti verkostoitua tai solmia suhteita uralla etenemiseksi tai asiakkaiden saamiseksi (vaikka sitäkin voi toki tehdä).

Tämä sosiaalinen media on enemmänkin sellainen kokemus, kuin istuisi kahvilassa ja havainnoisi ulkona käveleviä ihmisiä. Nämä ihmiset toki puhuvat, joten heidän sielunelämäänsä ei tarvitse arvuutella ulkonäön tai habituksen perusteella, vaan antaa heidän itse kertoa. Ja toki kynnys koputtaa heidän olkapäälleen ja aloittaa aktiivinen keskustelu on paljon pienempi kuin siellä katukahvilassa.

Olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin blogien välityksellä, sellaisia joihin en todennäköisesti olisi koskaan törmännyt reaalimaailmassa tai ainakaan ystävystynyt heidän kanssaan. Jotkut tutustumiset ovat olleet yksipuolisia: en ole välttämättä koskaan edes kommentoinut heidän blogiinsa, eivätkä he edes tiedä minun olemassaolostani. Silti koen “tuntevani” heidät jollain tasolla ja että heihin tutustuminen on rikastuttanut elämääni ja antanut uusia näkökulmia.

Twitterin avulla voin tutustua vieläkin useampaan ihmiseen. En toki tunne kaikkia 800+ ihmisestä joita seuraan omalla tunnuksellani tai 600+ ihmisestä, joita seuraan @twtrkirjan kautta, mutta vähintään useisiin kymmeniin koen silti tutustuneeni. Heihin kuuluvat mm. rääväsuinen amerikkalainen perheenäiti joka kertoo miehensä syöpähoidoista, 15-vuotias australialainen nuortenkirjailija, hollantilainen ravitsemusgenomiikan professori, buddhalainen naispappi-isoäiti ja Sri Lankaan muuttanut kanadalainen mormoninainen, joka kirjoittaa scifiä ja leipoo ahkerasti.

Ei uskoisi, miten paljon 140-merkkiset viestit voivat kertoa ihmisestä. Moni varmaan pitää Twitter-tuttavuuksia pinnallisina, koska eihän tuossa määrässä voi kertoa mitään oleellista. Luulen, että se on kuitenkin juuri päinvastoin. Jos olet avoin ja annat persoonasi tulla läpi, lyhyet viestit nimenomaan tiivistävät sinusta esiin jotain oleellista, pintaa syvemmältä.

Paitsi toivottaa rauhallista joulua ja virikkeellistä uutta vuotta, haluan myös kiittää kaikkia Twitter-ihmisille, joihin olen saanut tutustua!