Fidget Spinner stressilelu Twitterin tulikuumana puheenaiheena

Monille saattoi tulla hieman yllätyksenä viimeviikon Twitterin trendaava hashtagi Fidget Spinner. Muistan itsekin katsoneeni hashtagia hölmistyneenä ja miettien, että miksi ihmeessä päivän polttava puheenaihe on Fidget Spinner Suomi. Pikaisten googlailujen jälkeen selvisi kyseessä olevan ikivanha stressilelu, jonka valmistajan patentti oli umpeutunut. Tästä stressilelusta tuli siis nuorison keskuudessa ehdoton hittituote ja se meni nopeasti viraaliksi. Jälleen yksi osoitus Twitterin voimasta. Täysin tuntematon ilmiö muuttui mailmankuuluksi alle 24 tunnissa. Nyt lähes kaikki tietävät mikä ihme on Fidget Spinner.

 


Twitter-kirja sähköisessä muodossa

Tosiaan, tämä blogi ei ole päivittynyt yli vuoteen, mutta 2009 ilmestynyt ja kauan sitten loppuunmyyty kirjani (josta oli tarkoitus tulla uusi, päivitetty laitos, joka ei kuitenkaan valitettavasti toteutunut) Näin käytät Twitteriä on nyt saatavilla sähkökirjana PDF-muodossa hintaan 4,99 euroa. Sitä voi lukea tietokoneella, älypuhelimella, tabletilla tai käytännössä kaikilla lukulaitteilla.

Kirjaa ei siis ole päivitetty, vaan kyseessä on sama, 2009 julkaistu teos, nyt vain e-kirjana. Monet tiedoista ovat siis vanhentuneita, mutta kirjassa on paljon edelleen hyödyllistä tietoa ja vinkkejä esimerkiksi siitä, miten eri käyttäjäryhmät voivat hyödyntää Twitteriä. Kirjaa kysellään minulta edelleen jatkuvasti ja edellinen arvostelukin siitä ilmestyi tämän vuoden puolella.

Twitter-kirjan jälkeenhän minulta on ilmestynyt myös kirjat CFS:n ja fibromyalgian hoito, Hankala potilas vai hankala sairaus sekä esikoisromaanini Marian ilmestyskirja, joita on saatavilla edelleen (kaikkia paitsi keskimmäistä myös e-kirjana). Twitter-koulutuksia pidän nykyään harvoin, koska en enää asu Suomessa, mutta viime elokuussa olin viimeksi Ylellä kouluttamassa.


Kustantamoiden kuurupiilo

Pari päivää sitten keskustelu sähkökirjojen hinnoista kääntyi hetkeksi siihen, miksi kustantajat ovat niin vanhakantaisia. Suomalaisia kustantajia ei Twitteristä juuri löydy, vaikka ulkomaalaisia sieltä kyllä löytyy vaikka kuinka paljon. Tulee mieleen lähinnä Twitter-kirjan kustantaja @finnlectura (joka saisi tweetata hieman aktiivisemmin…), @Kirjalabyrintti (-”-) sekä “palvelukustantamo” @bodsuomi (joka on kiitettävän aktiivinen). Tulevan esikoisromaanini kustantaja on kyllä lupautunut jossain vaiheessa liittymään Twitteriin.

Syksyn esikoiskirjailija Tero Hannula kommentoi, ettei hän ole varma, kannattaako kustantajien olla Twitterissä, koska lukijat eivät ole kiinnostuneita kustantajista ja markkinointiviestejä tulee yksityisiltä ihan tarpeeksi. Ja toisaalta kustantajan kannalta tweettaaminen ei välttämättä olisi riittävän tuottoisaa.

No, yksi hyvä esimerkki on mielestäni HarperCollins, jolta löytyy @HarperCollins, @harperbooks ja @HarperPerennial. He tweettaavat aktiivisesti, eivätkä vain markkinointiviestejä. Ja vaikka seassa on myös mainostusta, se passannee kohderyhmälle oikein hyvin, etenkin kun seassa on usein tarjouksia, kilpailuita ja muita etuja.

Joku voi tietysti kommentoida, että muutama tuhat seuraajaa kustantamojätillä on aika vähän. Niinhän se toki onkin. Tähän puoleen HarperCollins voisi varmasti panostaa ja taatusti pystyisi ainakin kymmenkertaistamaan seuraajamääränsä jo esim. sillä, että seuraisi innokkaita lukutoukkia.

Toisaalta seuraajamäärä ei kerro koko totuutta. Kustantamon tweettejä retweetataan aktiivisesti, joten kyllä ne näkyvät Twitterissä. Uskon, että myös suomalaiskustantamoiden olisi helppo saada näkyvyyttä, kunhan tweetit olisivat mielenkiintoisia. Esim. “Saimme juuri talliimme mielenkiintoisen uuden dekkaristin, kerromme pian lisää!” tai “Kummasta kansiehdokkaasta sinä pidät enemmän?”, ei mitään “Konserniimme kuuluu nyt 412 työntekijää”.

Kuka uskaltaa testata?


Twiittaamalla maukasta grilliruokaa

No ei aivan niin yksinkertaista, kuin otsikko antaisi ymmärtää. Lucifer julkaisi uuden kaasugrillimallinsa, joka on niin sanottu IOT-laite, eli grilli yhdistyy esineiden internetverkkoon. Luciferin kaasugrilli ei toki ole ensimmäinen “älygrilli”, mutta se on totta vie ensimmäinen joka lukee Twitteriä. Uutuusgrilliä voi ohjata twiittaamalla sen tilille salaisia koodeja. Koodeja kaasugrilli käyttää lähinnä siksi, että kateellinen naapuri ei käräytä pihvejäsi. Voit lukea lisää täältä: Kaasugrilli Lucifer Twitter toiminnolla

Twitter ei ole uusi apuväline ruuanlaitossa, sillä erilaisia reseptejä jakavia palveluita ja tilejä on ollut Twitterissä sen alkuataipaleelta asti. Luciferin “Tweet your meat” on ihan hauska ominaisuus, mutta se tuskin on kaikkein kätevin tapa grillata ruokansa. Kuitenkin hyvä markkinointikikka, sillä erottuuhan kyseinen kaasugrilli nyt kilpailijoistaan.


Haastateltavana toimittaja Jop de Vrieze

Twitter-blogissa on vallinnut lähiaikoina hiljaisuus, osaksi sen takia, että muutin Suomesta Hollantiin. Täällä Twitter on jo useamman vuoden ollut todella suosittu. Koska minulta kysytään usein, miksei Twitter ole vieläkään Suomessa erityisen suosittu ja olen siitä kirjoittanut paljon, päätin tällä kertaa lähteä selvittämään, miksi Twitter on Hollannissa niin suosittu.

Haastateltavan valinta tuntui osuneen nappiin. Kysymykseen löytyi vastaus ja samalla sain myös muita arvokkaita ideoita. Omien sanojensa mukaan Jop de Vrieze on (tiede)toimittaja, ajattelija ja intohimoinen työskentelijä. Hänen Twitter-tunnuksensa on @Jopinie ja kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.jopinie.nl.

Jop de Vrieze

Miksi uskot Twitterin olevan niin suosittu Hollannissa?

Uskon, että siihen on useita syitä, joita voimme miettiä. Yksi perimmäinen syy on nettiyhteyksien suhteellisen hyvä saatavuus ja älypuhelinten nopeasti kasvava määrä. Lisäksi on joitain enemmän sosiaalisia ja kulttuurillisiä syitä.

Eräs seuraajistani kutsui sitä “kroeg”-tunteeksi [kroeg on hollanniksi pubi, lienee sama sana kuin suomen “krouvi”], samalla lailla kuin menemme mielellämme kahviloihin nauttimaan keskusteluista, olivat ne sitten syvällisiä ja vilpittömiä tai eivät.

Mielenkiintoinen teoria. Twitter ei vieläkään ole kovin suosittu Suomessa, vaikka nettiyhteydet (ja kännykkänetti) ovat kaikkialla. Mutta suomalaiset eivät myöskään juuri vietä aikaa kahviloissa.

Joo, itsekin pidin tästä teoriasta. Puhut ihmisille joista pidät, kuuntelet niitä joista pidät. Ihan kuin joukko ihmisiä baarissa.

Sitten on vielä ajatus siitä, että yhtäkkiä kaikilla pitää olla mielipide ja se pitää myös ilmaista. Twitter on tapa ilmaista itseään. Jotkut kutsuvat sitä narsismiksi, mutta narsismia siitä tulee vasta kun se on epätervettä ja epärealistista.

Hollannin talous pohjautuu ennen kaikkea palveluihin. Palvelualalla työskentelevät ovat usein hyvin innokkaita ilmaisemaan itseään ja olemaan näkyvillä. Se on markkinointinäkökulma Twitteriin.

Olen saanut sellaisen kuvan, että hollantilaiset ilmaisevat kärkkäästi mielipiteensä (esim. mielenosoitukset, valitukset ja muut ovat yleisempiä kuin Suomessa.)

No. Mielestäni mielenosoitukset eivät ole kovin yleisiä, meillä on tapana enemmänkin “salonkivalittaa”: istumme tuolilla tietokoneen ääressä, emme mene kaduille osoittamaan mieltämme. Siinä mielessä mekin olemme erittäin hyviä valittamisessa, sen sijaan että tekisimme mitään konkreettista.

Erityisesti vaalien aikaan Twitterissä oli paljon aktiviteettia. Liikaa ihmisiä ilmaisemassa mielipiteitään. Tässä kulttuurissa “jokainen mielipide on samanarvoinen”, auktoriteetti puuttuu.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Miksi arvelet lähes kaikkien hollantilaisten Twitter-käyttäjien tweettaavan hollanniksi, vaikka useimmat hollantilaiset puhuvat erinomaista englantia? Liittyykö sekin “kroeg”-teoriaan?

Kyllä, luulisin niin. Useimmille Twitter on hyvin läheinen juttu. Emme tweettaa maailmalle, vaan seuraajillemme, koemme heihin yhteyttä. Tämä yhteys heikkenee, jos tweetataan englanniksi. Se on kuin pubi, tai kahvinkeittimen äärellä jutustelua. Itse tweettaan paljon työaiheisista jutuista kollegoideni kanssa.

Miten sinä (tai kollegasi) käytät Twitteriä varsinaisessa työssäsi?

Meillä on tunnettu hashtag nimeltä #durftevragen, eli #uskallakysyä. Jos tulee ongelmia pomon, tietokoneen tai jonkin muun kanssa, on parempi kysyä Twitteristä kuin Googlesta. Voi pyytää seuraajiaan retweettaamaan, jolloin saavuttaa suuremman yleisön.

Toinen esimerkki on kun etsin haastateltavia. Kysyin: Etsin naisia, jotka ovat olleet masentuneita ja ovat valmiita puhumaan siitä. PLZ RT. Kahden tunnin sisällä minulla oli viisi vapaaehtoista – ja aidompia vapaaehtoisia kuin olisin saanut perinteisellä menetelmällä: ottamalla psykiatreihin yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. Heidän kauttaan löydät vain heidän suosikkiasiakkaansa tai -potilaansa.

Vielä yksi esimerkki. Eilen veljeni, joka hänkin on toimittaja, kirjoitti blogimerkinnän tämänhetkisestä taistelusta eliitin ja “valkoisen roskaväen”, vasemmiston ja oikeiston välillä. Keskustelimme siitä Twitterissä. Eräs kustantaja liittyi keskusteluun ja ehdotti veljelleni kirjan kirjoittamista aiheesta. Niin nopeasti asiat voivat edetä.

Lopuksi kyselin vielä Jopilta mielenkiintoisia hollantilaisia tweettaajia, jotka tweettaavat englanniksi. Hänelle ei tullut mieleen oikein mitään ja hän kyseli seuraajiltaankin, mutta ilmeisesti kaikki mielenkiintoiset hollantilaiset tosiaan tweettaavat vain hollanniksi.

Twitteriä hyvin hyödyntävistä hollantilaisfirmoista hän mainitsi rautatieyhtiö NShispeedin, joka tarjoaa asiakaspalvelua Twitterissä. Hollanniksi siis, mutta tästä voisi VR:kin ottaa mallia! Myös lentoyhtiö KLM asiakaspalvelee Twitterissä.


Vieraskynä: Mistä tunnistaa sosiaalisen median asiantuntijan?

Viisas on se joka tietää, ettei tiedä? Twitter-kirjan blogissa nyt kaikkien aikojen ensimmäinen vieraskynä, yrittäjä, viestintäkonsultti ja InFlow-yrityksen perustaja Oskari Uotinen (@OskariUotinen), joka pitää myös blogia Tiedon jyvä sekä Joululahjaideat palvelua.

Aluksi haluan kiittää Maija Haavistoa kunniasta saada kantaa korteni kekoon Twitter-kirjan blogiin. Bloggaukseni lähti liikkeelle siitä, että kirjasin ranskalaisilla viivoilla ajatuksiani siitä, mikä minua on viime aikoina mietityttänyt / kiinnostanut keskustelussa sosiaalisen median ympärillä. Ilman sen kummempaa näkyvää punaista lankaa lähdin kokoamaan yhteenvetoa ajatuksistani ja toivoin tekstini kiteytyvän johonkin nokkelaan huomioon. Jokainen voi päätellä itse, onnistuinko.

Vain asiantuntijoille

Vaikka sosiaalinen media ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö, on se käsitteenä vakiintunut käyttöön vasta viime vuosina. Sosiaalista mediaa on pyritty määrittelemään useaan otteeseen niin akateemisesti kuin ruohonjuuritasolta käsin. Silti moni someen liittyvä ilmiö kaipaa vielä selkeyttä.

Twitterissä ja Qaikussa pyörii sekalainen joukkio, joka äityy välillä keskustelemaan sosiaalisen median olemuksesta. Keskustelua on käyty niin sosiaalisen median asiantuntijuudesta kuin someähkystäkin. Välillä hehkutetaan uusien välineiden mahdollisuuksia, välillä niitä epäillään. Twitterissä retweetataan ja Facebookissa tykätään. Kesän alun somesota oli vielä aivan oma lukunsa.

Kiivas ajatustenvaihto osoittaa sen, että sosiaalinen media herättää kiinnostusta ja ajatuksia. Keskustelu osaltaan määrittää koko sosiaalisen median kontekstia: mitä sosiaalinen media tarkoittaa, kuka voi kutsua itseään asiantuntijaksi, missä on sosiaalisen median bisnes…

Pidän ja markkinoin itseäni sosiaalisen median asiantuntijana, joten erityisesti minussa herätti ajatuksia muun muassa Anja Alasillan ja Katleena Kortesuon blogeissa käyty keskustelu siitä, mitä sosiaalisen median asiantuntijuus on.

Kun jokin ilmiö lyö itsensä läpi somen tavoin, ihmiset toki kiinnostuvat siitä. Totta kai, pitäähän asiasta ottaa selvä. Kiinnostuksen kasvu johtaa luonnollisesti siihen, että esiin marssivat asiantuntijat tarjoten omaa osaamistaan tarkoituksenaan ratkaista asiakkaidensa ongelmia ja tehdä samalla rahaa.

Sosiaalinen media ei minun uskomukseni mukaan tarkoita vain välineitä; kyse on myös jostakin muusta. Kyse on keskustelusta, vuorovaikutuksesta ja vastavuoroisuudesta. Mitä sosiaalisen median asiantuntijuuteen siis kuuluu? Pelkkä tekninen osaaminen ei varmasti riitä. Markkinointiosaamista vaaditaan. Täytyy ymmärtää viestinnän ja ihmisten välisen dynamiikan lakeja… Sosiaalisen median asiantuntijuuden kriteerit ovat lopulta melko kovat.

Ehkä bloggaukseni kliimaksi on todeta, kuinka lapsenkengissä sosiaalisen median ympäristön määrittely meillä loppujen lopuksi vielä on. Yritysmaailmassa ensimmäiset menestystarinat on saatu, Sanastokeskus TSK:n julkaisema Sosiaalisen median sanasto on kasattu, ja alan tutkimusta ja koulutusta alkaa löytyä myös kotimaasta. Onko mitään muuta alaa, joka olisi näin kovassa myllerryksessä kuin sosiaalinen media nyt on?

Sosiaalisen median osaamistani markkinoivana ”asiantuntijana” lainaan lopuksi toista verkkoviestinnän ammattilaista, Eve Holopaista: ”En osaa kaikkea, mutta tiedän, mistä löydän kullekin osa-alueelle erikoisasiantuntijan tarvittaessa.” Mielestäni tässä tiivistyy juuri sosiaalisen median ydin: vuorovaikutus ja verkostoituminen. Kuinka kukaan voisi nykymaailmassa osatakaan kaikkea yhtään mistään? Taito on löytää ympärilleen ihmiset, joiden kanssa voi yhdessä suunnata kohti yhteisiä tavoitteita.

Tallenna

Tallenna


Twitter toi lisäpotkua seksikaupan myyntiin

Suomalainen seksileluja ja seksivälineitä internetissä myyvä seksikauppa Libido, on käyttänyt alusta alkaen Twitteriä liiketoimintansa tukena.

Oliko Twitterin käyttö teille ilmiselvä valinta? Miten päädyitte käyttämään Twitteriä mainontaan?

Verkkokauppaa perustaessamme mietimme miten erottua muista seksikaupoista. Twitter oli melko uusi ilmiö, ja varsinkin nuoret aikuiset tuntuivat tarttuvan alustaan melko innokkaasti. Saimme siis kohdistettua oman toimintamme suoraan tavoittelemallemme asiakasryhmälle. Seksivälineiden ja seksilelujen markkinointi on jostain syystä edelleen tabu. Tästä syystä esimerkiksi Facebookin kaltaiset markkinointikanavat eivät hyväksy seksikauppoja mainosverkostoonsa. Twitter toimi meillä hienosti puskaradiona, jolla saimme uuden seksileluverkkokauppamme kuluttajien tietoisuuteen.

 

Onko Twitter ollut tehokas markkinointiväline?

Twitter on tuottanut tulosta alusta alkaen. Ensimmäisetä Twiitistä ensimmäiseen myytyyn seksileluun kului noin 5 minuuttia. Vaikka aluksi meidän seuraajapohja oli erittäin pieni, lähinnä kavereista koostuva porukka, levisi meidän “hauskoiksikin” luokitellut Twiitit retweettauksen ansiosta kulovalkean tavoin ympäri internettiä. Ehkä tosiaan seksileluista kansanomaisesti puhuminen oli porukan mielestä niin outoa, että Twiittejä lähdettiin tästä syystä jakamaan tyylillä “eihän näin suoraan voi puhua seksileluista”.


Twitter urheilutoimittajan työkaluna

Twitter-kirjan blogin historian ensimmäinen haastateltava on Jani Mesikämmen eli @Karhuherra, omien sanojensa mukaan “turkulainen urheilutoimittaja, elämäntapakirjoittaja ja blogofiili”. Lehtijuttujen lisäksi hän kirjoittaa blogia Suomen suurimmalle jääkiekkosivustolle.

Miten Twitter voi hyödyttää urheilutoimittajaa ja miksi se soveltuu erityisen hyvin urheilun seuraamiseen tai siitä keskustelemiseen?

Twitter on loistava uutislähde kansainvälisten tapahtumien ja lajien seurantaan, koska maailmalla sen käyttö on media-alalla varsin kattavaa. Siinä yhdistyvät mukavasti tiedonkulun nopeus, tiiviys ja lähteiden monipuolisuus – toisaalta myös suodattaminen. Etenkin Pohjois-Amerikassa monilla ammattitoimittajilla on oma tili, jolla visertävät työasioita. Siinä uutisseurantaa yhdistyy se mukava puoli, että pystyy helposti seuraamaan arvostamiaan nimiä ja mielenkiintoisia persoonia. Ja lähteitä on tietysti monia muitakin kuin pelkät mediatyypit ja uutispalvelut, se auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa.

Käytätkö jotain asiakasohjelmaa tai työkalua, joka mielestäsi helpottaa seuraamista?

Työläppärillä on Tweetdeck, joka pyörii kivasti taustalla vaikka töitä tehdessä, päivitykset loikkivat ruudun kulmaan pelejäkin katsoessa. Toisinaan harjoitan väljää live-seurantaa tapahtumissa, jossa olen paikan päällä. Pohjois-Amerikassa sekin on huomattavasti yleisempää. Perustwitteriä käyttäessä aihekohtaiset listat ovat käteviä, joskin olen liian laiska päivittämään niitä.

Ketkä ovat mielenkiintoisimpia tweettaavia urheilijoita, joita seuraat?

Suomessa on valitettavasti minimaalisen vähän visertäviä atleetteja, olympiakisojen ajalta jäi mieleen positiivisena poikkeuksena naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaaja Terhi Mertanen. Muutoin seuraan vain muutamaa NHL-jääkiekkoilijaa, maailmantähdillä on harvoin mitään kiehtovaa sanomista 140 merkillä.

Millaisia/mitä muita urheiluaiheisia tunnuksia seuraat?

Kaikkea mahdollista, esimerkiksi NHL-jääkiekon osalta kattaus on laaja: iso joukko toimittajia ja uutispalveluita, lehtiä ja tv-kanavia, vähintään yhtä iso joukko yksittäisiä bloggaajia ja jopa faneja. Valmentajiin en juuri muista törmänneeni, mutta seuroilla on virallisia tiedotustilejä ja oman hauskan mausteensa tuovat ammattilaispelaajien agentit, joiden joukossa on muutama asiakkaidensa puolta tarmokkaasti pitävä värikäs persoona. (P-Amerikassa tältä saralta on jo noussut pari kohuakin erään tietyn agentin twiittien perusteella).

Suomessa esimerkiksi urheiluseurat ovat vasta hitaasti heräilemässä Twitterin ja vastaavien välineiden mahdollisuuksiin, mielellään seuraisi useampiakin.

Maalivahti

Mistä urheilulajeista Twitterissä puhutaan eniten? Onko sellaisia, joista mielestäsi puhutaan yllättävän paljon tai yllättävän vähän?

Oma näppituntuma on se, että Twitter on vielä sillä tavalla pohjoismerikkalaisesti painottunut ilmiö, että sikäläiset isot ammattilaislajit ovat vahvasti esillä. Siitä johtuen ainakin globaalista pieneksi lajiksi mieltyvä jääkiekko on ylikorostetusti esillä. Jenkkien isot lajit – jenkkifutis, baseball ja koripallo – ovat niin isoja sirkuksia, että se näkyy tietysti Twitterissäkin. Ja toki jalkapallo on maailman suosituimpana lajina paljon esillä.

Twitterin hienous on lopulta siinä, että kaiken turhan kuonan voi oman mielensä mukaan suodattaa pois. En seuraa kaikkea urheilua niin kattavasti, että voisin sanoa, millainen on twitter-skene esim. rugbyn tai kriketin suhteen (jotka suosioltaan ovat globaalia kärkeä).

Mikä on ollut hauskin/mielenkiintoisin urheiluaiheinen “hetki”/tapahtuma Twitterissä?

Hetkiä tulee niin paljon vuodenkierrossa, etteivät ne oikein jää mieleen. Isojen uutisten kohdalla on kiehtovaa seurata sitä kokonaisuuden vyörymistä, kun ammattimediat puskevat omaa informaatiotaan ja rinnalla tulee bloggareiden tai Twitter-aktiivien teräviä huomioita ja fanien tunnepohjaista reagointia. Tällaista näin ensimmäistä kertaa isommin tänä keväänä olympiakisojen ja NHL:n jääkiekkofinaalien yhteydessä.

Millaista luulet, että olisi ollut seurata Suomen 1995 jääkiekkovoittoa Twitterissä?

Luultavasti aika kiehtovaa. Ainoat kerrat kun olen omassa Twitter-virrassani ja Facebookissa kohdannut todellisia tunnekuohuja ja yllättävänkin vahvoja reaktioita ovat Suomen Leijonien dramaattisia tappioita, ensin olympiakisoissa kuusi maalia omaan päähän yhdessä erässä USA:ta vastaan ja sitten MM-kisoissa tuli tappio Tanskalle. Niiden reaktioiden rinnalla esimerkiksi Euroviisu-floodaus on aika tasapaksua. MM-kullan kohdalla hurma olisi varmaan melkoista visertäjienkin keskuudessa, taatusti löytyisi uusia puolia hillityistäkin hahmoista. (Tästä asiasta sananen lisää blogissa.)

Mikä on Twitterin huonoin puoli urheilua seuratessa?

Huonoin puoli on ehdottomasti sen aiheuttama addiktio :) …välillä seurattavaa on niin paljon, että itse urheiluun keskittyminen voi hetkittäin kärsiä, mutta siitä voinee syyttää vain itseään.

Mitä mieltä olet siitä, että esimerkiksi urheilujärjestöt ovat rajoittaneet urheilijoiden osallistumista sosiaaliseen mediaan erilaisilla säännöillä?

Lähinnä se on absurdia, koska urheilijat ovat muutoin nykyään niin täysin tuotteistettuja hahmoja. Mitään oikeaa sanottavaa heillä ei sitten kuitenkaan saisi olla. Olympiakisoissahan on osallistujilla bloggaus- ja kolumnikielto, mikä on jo tympeää. Jalkapallon MM-kisoissa yksittäiset joukkueet ovat kieltäneet pelaajilta sosiaaliseen mediaan kirjoittelun ja vastaavan. Sekin on tylsää, mutta urheilumaailman tuntevalle ymmärrettävää matalaotsaisuutta.

Urheiluyhteisöjen kirjoittamattomat koodistot ovat niin vahvoja, että sitä päivää saataneen vielä odotella, että joku urheilija rohkenisi kyseenalaistaa toden teolla tällaiset sananvapauden rajoitukset. “What happens in the locker room, stays in the locker room” -ajattelu rajoittaa täysin viatontakin osallistumista.

Pitäisikö urheilukisojen katsomoissa olla Twitter-ruudut samaan tapaan kuin esim. joissakin konferensseissa?

En tiedä pitäisikö, mutta olisihan se helppo ja suht vetävä tapa aktivoida yleisöä. Kaikilla isoilla stadioneilla ja isoissa areenoissa on mediakuutiot, jonne dataa olisi helppoa ajaa pyörimään.

Miten yrittäisit houkutella suomalaisia urheilijoita ja urheilutoimittajia Twitteriin?

Kollegoille sitä voi suositella ihan puhtaasti ammatillisen kehittymisen ja ennakkoluulottomuuden nimissä. Urheilijoille ja seuroille voisin pitää inspiroivan pukukoppipuheen siitä, millaisia uusia ulottuvuuksia suhteessa ulkomaailmaan voi saavuttaa visertämällä. Suomessa ehtii vielä mainiosti sporttiväen eturintamaan tässäkin asiassa, on helppoa näyttää fiksulta ja kauniilta.

Tallenna


Twitteristä lisäpontta laihdutukseen

Suomalaisen kamppailu lihavuuden ja ylipainon kanssa on johtanut useiden kohdalla niin sanottuun jojo-laihdutukseen. Jojo laihdutuksessa paino putoaa ankaran laihdutuskuurin seurauksena ja kipuaa pian entistä kovempiin lukemiin repsahtamisen myötä. Suurimpana ongelmana laihduttajat kokevat usein ruoka-aikojen epäsäännöllisyyden sekä tsempparin puutteen laihdutuksessa.

Useimmat repsahtavat, koska laihdutus ja painonhallinta tuntuu liian suurelta projektilta hallita. Ruoka-aikojen muistaminen on hankalaa, eikä kukaan ole vieressä kertomassa mitä ja milloin pitäisi tehdä.

Yllättäen apu tähänkin löytyy Twitteristä. Tarkemmin sanottuna Laihdutus vinkit sivuston tuottamasta Twiittauspalvelusta, jota käyttäjä voi alkaa seurata. Palveluun liittyvät laihduttajat saavat säännöllisin väliajoin Twitterin kautta muistutusviestejä syömisestä, sekä liikunnan harrastamisesta. Palvelu on tavallaa kuin oma personal trainer ylipainon kanssa painivalle. Mitä tästä opimme? Twitteristä on moneksi!


V:llä alkavat veemäiset torvet

Jos olet elänyt tynnyrissä viimeisen pari viikkoa, kerrottakoon, että vuvuzelat ovat torvia, joita paikalliset soittavat parhaillaan Etelä-Afrikassa järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa. Ne aiheuttavat TV-lähetykseenkin jatkuvan, ampiaisen surinaa muistuttavan taustametelin.

Olen turkasen kyllästynyt mokomiin torviin, vaikka en edes katso jalkapalloa. Tuntuu, ettei Twitterissä välillä ole juuri muusta puhuttukaan. Ensin jauhettiin siitä, kuinka ärsyttäviä vuvuzelat ovat. Sitten postailtiin linkkejä TV-yhtiöihin, jotka suodattavat äänen pois sekä tee-se-itse -niksejä vuvuzelojen suodatukseen kotikatsomoissa. Toki aiheesta syntyi myös tusinoittain hassunhauskoja kiertovitsejä.

Voi kenties ihmetellä, miksi ihminen, joka ei katso jalkapalloa eikä jaksa enää aiheesta käytävää keskustelua blogaa siitä. Juuri siksi. Mielessä alkoi syntyä varsin mielenkiintoinen analogia, jota maustaa ripaus ehtaa metaa.

Mykistysnappula voittaa tykkäysnappulan

Euroviisujen aikoihin moni kyllästyi keskusteluun ja alkoi etsiä tapoja suodattaa aiheeseen liittyvät tweetit. Jalkapallokisojen aikana on herännyt taas sama ilmiö. Onko siitä saamarin potkupallosta pakko puhua aivan lakkaamatta? Huomenna tuskaillaan Ruotsin häähumua.

Puuttuvien hashtagien vuoksi kaikkia pallokeskusteluita on vaikea karsia pois näkyvistä, mutta onneksi monilla Twitter-työkaluilla on helppo suodattaa vuvuzeloja käsittelevä keskustelu – selvästi helpompaa kuin suodattaa itse vuvuzelat pois TV-lähetyksistä.

Jo aiemmin on mainittu TweetDeck ja tuntemattomampi TalkingPuffin hyvinä suodatustyökaluina, mutta ominaisuus on yleistymässä muihinkin asiakasohjelmiin. Samoin seurattavien väliaikainen mykistäminen (ilman unfollowaamista) alkaa löytyä jo monista käyttöliittymistä, lisäosista ja asiakasohjelmista.

Suodattaminen parantaa sosiaalisen median käyttökokemusta, säästää aikaa ja helpottaa jyvien erottelemista akanoista. En yhtään ihmettelisi, vaikka parin vuoden päästä pähkäiltäisiin, miten joskus aikoinaan kukaan jaksoi käyttää Twitteriä ilman mykistys- ja suodatustoimintoja.

Tallenna