Twitter-kirja

Twitteristä puhutaan usein mikroblogina. “Mikro” viittaa tietysti lyhyisiin, 140 merkin viesteihin. Mikroblogi on toki kätevä sana, lyhyt ja naseva, mutta minusta se ei kuvaa Twitteriä kovinkaan hyvin.

Olen tyypillisesti aloittanut Twitter-koulutukseni kertomalla, miksi Twitter ei mielestäni ole mikroblogi. Tämä kytkeytyy tietysti siihen, mitä Twitter mielestäni sitten on ja mitkä ovat sen vahvuudet ja erot muihin sosiaalisen median sivustoihin. Korostan sitä, miten Twitterissä nousee esiin erityisesti sen demokraattisuus. Twitterissä ei ole “blogiposteja” tai “blogikommentteja”, vaan ainoastaan tweettejä.

Miksi ei sitten pitäisi puhua mikroblogauksesta? Termi on varmasti osaltaan syynä siihen, miksi turhan monet käyttävät Twitteriä pelkästään broadcast-mediana ja toisaalta siihen, miksi se nähdään turhanpäiväisenä sivuna, jossa ihmiset kertovat, mitä ovat syöneet lounaaksi.

Mielestäni Twitter on lähempänä keskustelufoorumia tai reaaliaikaista keskustelua kuin blogia. Käsittämällä sen blogiksi ja käyttämällä sitä tämän käsityksen mukaan, ei Twitteristä saa kaikkea irti.

Moni kysyy tässä vaiheessa, että jos Twitter ei kerran ole mikroblogi, mikä se sitten on? Tämä kysymys vihjaa, että kaikille erityyppisille webbipalveluille pitäisi olla oma “genrensä”. Toisten palveluiden, kuten vaikkapa YouTuben, kohdalla sellainen on helppo määritellä, mutta esimerkiksi Twitteriä on hankala tiivistää yhteen sanaan.

Itse sanoisin, että Twitter on sosiaalisen median sivusto, jossa kommunikoidaan enimmillään 140 merkin mittaisilla viesteillä. Ei nasevaa tai nokkelaa, mutta kertoo hyvin, mistä palvelussa on kyse – niin hyvin kuin sen voi yhdellä lyhyehköllä virkkeellä ilmaista. Hieman toisella tavalla asia ilmaistaan Twitter-kirjan alussa: “[Twitter] on eräänlainen uniikki yhdistelmä blogeja ja keskustelukanavia, sähköpostia ja pikaviestimiä.”

Jos on aivan pakko kutistaa Twitter yhteen sanaan, käyttäisin mieluummin termiä “mikrofoorumi” kuin “mikroblogi”. Toki kuulen mielelläni muitakin näkemyksiä aiheesta. Mitä termiä itse käytät tai käyttäisit? Tarvitseeko kaikille verkkopalveluille olla oma laatikko?

EDIT: Twitterissä on ehdotettu termejä pikafoorumi, pienviestin, (lyhyt)viestiyhteisö ja savolaisittain lyhytviestimuljautin.

Hashtagit ovat siis avainsanoja (jotkut kutsuvat niitä Jaikusta/Qaikusta tuttuun tyyliin kanaviksi), joilla keskustelua voi kerätä kasaan. Twitterin webbikäyttöliittymässä ja useimmissa asiakasohjelmissa ne ovat linkkejä ja niitä voi seurata reaaliajassa. Tässä lista joistakin Suomessa alkunsa saaneista tageista

• #finnish Suomenkielistä keskustelua
• #some Keskustelua sosiaalisesta mediasta
• #DoSoMething Tämä some-keskustelutagi on tainnut jo kuolla
• #sometu Keskustelua liittyen sosiaalinen media oppimisen tukena -verkostoon
• #friendtrepreneur Keskustelua ystäväyrittäjyydestä
• #applefi Keskustelua Applen tuotteista, lähinnä uusien tuotteiden julkaisun alla
• #taskubileet Twitter on bileet taskussa – alunperin “virtuaaliset juhlat”, nyt enemmänkin jutustelua
• #taskulounas Keskustelua taskubileiden livetapaamisista
• #myynti Keskustelua myynnistä
• #yle Keskustelua Ylestä
• #aplodit ja #kehu Kiitos niille, joille se kuuluu
• #tilannekuva Hulvattoman hauskoja bongauksia Google Street View’stä
• #mitaopin Mitä opin tänään
• #Olympialaiset Keskustelua talviolympialaisista
• #sauna Keskustelua saunomisesta (ja hienovarainen yritys nostaa Suomi Trending Topicsin maailmankartalle)

Seuraavat tägit eivät ole vielä vakiintuneet käyttöön, mutta toivottavasti niiden suosio jatkossa kasvaa, jotta Twitterin käyttäjien on helpompi löytää etsimänsä:

• #arvostelu
• #asunto
• #myydaan
• #ostetaan
• #annetaan
• #tapahtuma
• #tarjous

Työpaikkailmoitusten tägäys ei ole vielä täysin standardoitunut. #työ-alkuiset tagit ovat ongelmallisia, koska useimmissa Twitter-käyttöliittymissä hashtagi katkeaa erikoismerkiksi parsitun ö:n kohdalta. Siksi tagia #duunit on yritetty saada laajempaan käyttöön.

Ja toki Suomessakin yksi suosituimpia tageja on #fail, jolla voi tägätä niin omat kuin muidenkin epäonnistumiset. Jaettu epäonni on kaksinkertainen, vai kuinka se menikään?

P.S. Yhteen viestiin voi sisällyttää useitakin tägejä, mutta ylenpalttista tägäilyä kannattaa välttää – sillä voi nimittäin joutua suljetuksi ulos Twitterin hausta.

Osallistuin ensimmäiseen irccimiittiini vuonna 1998. Niille jotka eivät IRC:tä tunne, kerrottakoon, että se ei ole sama asia kuin IRC-galleria, vaan primitiivinen Twitterin esiaste, joka kehitettiin Suomessa (ihanaa, Suomessa!) 1980-luvun lopulla. Se on niin primitiivinen, ettei siellä ole kuvia ollenkaan, ei edes avatareja, vaan kaikki informaatio on – voitteko kuvitella – tekstimuodossa.

Koska IRC-galleriakaan ei vielä ollut, en ollut nähnyt kai kenestäkään tapaamastani kuvaa etukäteen. “Melkein kuin sokkotreffit!”, sanoo moni nettitapaamisista edelleen, vaikka nykyään yleensä kuvat onkin nähty ja Twitterin pikkukuvakkeiden perusteellakin on yllättävän helppo tunnistaa ihmisiä.

Twitter-tapaamisia kutsutaan tweetupeiksi. Niistä suurin on maailmanlaajuinen hyväntekeväisyystapahtuma nimeltä Twestival, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa kymmenissä eri kaupungeissa viime vuoden helmikuussa. Helsinki Twestival pidettiin Bar Nollassa ja paikalla oli parikymmentä ihmistä, jotka edustivat ainakin viittä kuutta eri kansallisuutta. Myöhemmin toukokuussa miittailtiin Seurasaaressa ja syyskuussa oli jälleen Twestival, tällä kertaa Nudessa. Nuden ympäristö oli minun makuuni hieman vääränlainen, mutta muissa miiteissä oli oikein hauskaa.

Tällä viikolla pienemmät Twitter-miitit ovat nousseet melkeinpä meemiksi #taskulounas-tapahtuman muodossa. #taskulounas on tietysti jatkoa #taskubileet-hassuttelulle, jota on “biletetty” Twitterissä jo monta viikkoa Spotify-soittolistalla höystettynä (nyt juhlat taitavat olla hiipumassa, mutta eivätköhän ne vielä herää henkiin). Maanantaina lounastettiin Helsingissä ja Tampereella ja tapahtumia on ollut suunnitteilla myös ainakin Jyväskylään (#taskujkl) ja Vaasaan.

Seuraava Twestival järjestetään Helsingissä 25.3., tosin paikka on vielä auki ja tapahtuma kaipaisi järjestäjiä. Toukokuussa on myös suomalainen some-miitti, johon on tarkoitus yhdistää myös risteily.

Nettituttujen tapaaminen reaalimaailmassa ensimmäistä kertaa on tietyllä tapaa mullistava kokemus, joka antaa verkkoviestinnälle uuden ulottuvuuden. Suosittelen miittailua lämpimästi kaikille, jotka eivät vielä ole tähän ilmiöön heittäytyneet mukaan.

Kuva Seurasaaren tweetupista kirjoittajan omista arkistoista

Suomalaiset yritykset alkavat vähitellen löytää tiensä Twitteriin. Eräs ala, jonka ehdottomasti kannattaisi olla mukana on kahvilat, ravintolat ja muut ruokapaikat. Mieleen tulee vain kaksi suomalaista, @sunrisecafehki ja @KuninkaanLohet, joista ensinmainittu näyttäisi vain syöttävän Facebook-tilansa Twitteriin.

Miksi ruokapaikkojen sitten erityisesti pitäisi olla Twitterissä? No, ihminen tarvitsee – ja ajattelee – ruokaa joka päivä. Vaikkapa autonkorjaajan palveluita tarvitaan selvästi harvemmin ja siksi kynnys automekaanikon seuraamiseen on suurempi (ja suomalainen vahvasti Murphy-uskovaisena ajattelee, että autokorjaamon seuraaminen väistämättä johtaa auton hajoamiseen).

Ruokaan liittyy myös vahva tunne-elementti, kuten televisiomainoksistakin on helppo havaita. 140 merkilläkin voi herättää houkutuksia – toki vielä paremmin kun mukana on visuaalinen elementti, vaikkapa TwitPicin kautta. Lounassuunnitelmat menevät helposti uusiksi, kun lukee ravintolan tweettejä listan uusista herkuista.

Mainitut ruokapaikat eivät ole luoneet juuri Twitter-pöhinää. Tätä kirjoitettaessa Sunrise Cafélla oli yksi seuraaja. Mitä ravintolat sitten voisivat tehdä saadakseen seuraajia? Näin käytät Twitteriä -kirjassa on paljon vinkkejä, mutta kaikki kiteytyy lopulta yhteen sanaan: lisäarvo. Kilpailut ja Twitter-”tarjouskupongit” ovat helppo tapa saada seuraajia. Toki tarvitaan myös aktiivista läsnäoloa, jotta ihmiset löytävät tunnuksen. Kannattaa seurata oman alueen käyttäjiä, etenkin niitä, jotka vaikuttavat kiinnostuneilta ruoasta.

Ja edelläkävijän on helppo hymyillä, varsinkin jos hoitaa PR:ää muuallakin kuin sosiaalisessa mediassa. Kirjoittakaa rohkeasti lehdistötiedotteita! En ihmettelisi yhtään, jos ainakin paikallinen media innostuisi uutisoimaan ravintolasta, joka keräsi kilpailun avulla 200 Twitter-seuraajaa. Optimistista? Se nähdään.

Kuva kirjoittajan omista arkistoista.

Foursquare ja Gowalla ovat sosiaalisia verkostoja, jotka käyttävät hyväkseen mobiililaitteiden GPS-paikannusta. Niiden avulla voi kertoa muille missä menee ja kerätä erilaisia pisteitä ja merkkejä “kirjautumalla sisään” tiettyihin tosielämän paikkoihin ravintoloista rautatieasemiin. Gowallassa on mukana myös jonkinlainen virtuaalinen geokätköily. Kummankin voi asettaa lähettämään päivityksiä myös Twitteriin.

Näitä palveluita, erityisesti Foursquarea on käytetty Suomessakin jo jonkin aikaa, mutta viimeisen viikon aikana niiden lähettämät tweetit ovat herättäneet selvästi tavallista enemmän keskustelua Twitterissä. Toiset rakastavat, toiset vihaavat.

Foursquaren ja Gowallan lähettämien tweettien sisältö on luokkaa “Olen nyt Helsingin rautatieasemalla”. Foursquaressa voi nousta myös paikan pormestariksi (mayor). Itseäni ainakin huvittaa, kun joku automaattijulistautuu vaikkapa McDonaldsin pormestariksi tai kun joku toinen syrjäyttää tämän. Näen mielessäni kukkulan kuningas -tyylisen leikin, jossa Mäkkärin kunkku syrjäytetään valtaistuimeltaan.

Ongelma

Monia päivitykset kuitenkin ärsyttävät, sillä kyse on sosiaalisessa mediassa ongelmallisena pidetystä automaatiosta, kohinasta eikä aidosta sisällöstä, ja jos itse on vaikkapa Oulussa, tiedolla tuskin on paljoa käyttöä.

Toiset puolustautuvat sillä, etteivät tweetit ole hyödyttömiä. Eräs palvelun taustalla olevista ideoista on tietenkin se, että voi tavata samassa paikassa olevia ihmisiä myös oikeassa elämässä ja tätä on hyödynnetty Suomessakin. Suurimmalle osalle tieto ei toki ole relevanttia, mutta samaa tuskin voi sanoa kaikista muistakaan tweeteistä.

Itse näkisin asian niin, että joissain paikoissa sijaintinsa tweettaaminen on ihan mielekästä. Esimerkiksi lentokentällä, tavaratalossa tai museossa vierähtää usein tunteja ja siinä on hyvin aikaa muiden ihmisten tapaamiseen. Voi ehkä ajatella myös, että näiden sijaintien tweettaaminen kertoo jotain ihmisestä. Moni tweettaa olevansa tällaisessa paikassa, vaikkei käyttäisikään paikannussovellusta.

Mutta mitä kertoo tai ketä hyödyttää tieto siitä, että joku on ensin Sörnäisen metroasemalla ja hetkeä myöhemmin Kampin metroasemalla, pian kenties jopa Ruoholahdessa? Harva alkaa sellaisissa paikoissa tapailemaan toisia. Harva myöskään kertoisi ilman Foursquarea tai Gowallaa olevansa metroasemalla tai ratikassa, ainakaan ilman mitään lisätietoa, joka voisi tehdä tweetistä mielenkiintoisen tai informatiivisen.

Tähän on helppo todeta, että Twitteriin saa syöttää ihan mitä tahansa sisältöä. Jos muita ei miellytä, voi aina lopettaa tämän ihmisen seuraaminen. Tottahan se onkin, mutta muuten mukavan ihmisen kohdalla tähän on kurja ryhtyä.

Ratkaisu

Jos Foursquare tai Gowalla tai mikä tahansa muu ohjelma automaattisine päivityksineen ärsyttää liikaa, monilla Twitter-asiakasohjelmilla ne voi filtteröidä pois. Vaihtoehtoja ovat esim. TweetDeck, TalkingPuffin, Mixero ja Nambu, jotka tukevat tiettyjä merkkiyhdistelmiä sisältävien tweettien suodatusta.

TalkingPuffin on käsittääkseni ainoa ohjelma, joka osaa suodattaa pois melkein mitä vaan, mukaan lukien tietyn ohjelman lähettämät tweetit. Näin voi FourSquaren (joka TalkingPuffinin sivuilla erityisesti mainitaan esimerkkinä) lisäksi suodattaa pois erilaisia kilpailu- ja äänestyspalveluita – vaikka twitterfeedin kautta tulevat RSS-syötteet, jos niin haluaa. TalkingPuffinissa on jopa mukana roskapostisuodinten kaltainen automaattinen “kohinasuodin”.

Aikoinaan seurasin Twitterissä vain ihmisiä, joiden tweeteistä pystyin ainakin suurimman osan joten kuten ymmärtämään. Käytännössä tähän lukeutuivat suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, hollanniksi, norjaksi ja tanskaksi tweettaavat.

Kun otin käyttöön selainlisäosa pbtweetin, seurauspolitiikkani muuttui, sillä pbtweet osaa kääntää useimmat yleiset kielet englanniksi Google Translatea käyttäen. Toki tweetit voisi kääntää itsekin Google Translatella, mutta käytännössä siihen ei vaivaudu, ainakaan kovin usein.

Pbtweet osaa ketjuttaa keskustelut ja kääntää ne englanniksi

Paitsi että pbtweet ja muut tweettien kääntämistä tukevat Twitter-asiakasohjelmat helpottavat vierailla kielillä tweettaavien seuraamista, niitä hyödyntämällä Twitter soveltuu entistäkin paremmin kielten opiskeluun. Omat hollannin opintoni ovat saaneet paljon potkua Twitteristä.

Twitterissä saa hyvän kuvan siitä, miten jotain kieltä oikeasti käytetään – ja miten eri lailla eri ihmiset voivat sitä käyttää. On jännä havaita, miten esimerkiksi Google Translate kääntää joidenkin tweettaajien viestit aina järkevästi, mutta toisten samankielisten puheista se ei meinaa saada mitään tolkkua, yksinkertaisesti siksi, että eri ihmisillä on erilainen kirjoitustyyli.

Ainakin oman kokemukseni mukaan Twitterissä käytetty kirjoitustapa ja sanavarasto sopivat vaikeusasteltaan hyvin kielten opiskeluun. Siinäkin on puolensa, kun voi opetella kieltä pikku pätkinä päivän mittaan, joka päivä.

Oletko käyttänyt Twitteriä kielten opiskeluun? Käytätkö Twitter-kääntäjiä? Seuraatko ihmisiä, jotka tweettaavat kielillä, joita et ymmärrä?

P.S. Näin käytät Twitteriä -kirjassa kerrotaan, miten voit saada Twitterissä lyhyitä tekstejä käännettyä alan ammattilaisilla, ilmaiseksi.

Twitter kasvaa Suomessa hurjaa tahtia. Edelleen on kuitenkin monia käyttäjäryhmiä, jotka loistavat poissaolollaan. Tässä puhtaasti kirjoittajan omiin havaintoihin perustuva katsaus erilaisten suomalaisten käyttäjäryhmien Twitter-läsnäoloon. Listaa saa toki täydentää ja kommentoida.

Miten saisimme esimerkiksi urheilijat ja kirjailijat mukaan Twitteriin?

• Suuryritykset Automaattisyötteitä näkyy jonkin verran, aitoa läsnäoloa vähän.
• Pienet yritykset Pienet yritykset näkyvät Twitterissä selvästi suuria paremmin. Erityisesti IT- ja PR-alan yritykset ovat panostaneet Twitteriin – vaikka törmää siellä digialaan erikoistuneihin mainostoimistoihinkin, jotka syöttävät pelkkää twitterfeediä tai ovat unohtaneet tunnuksensa kokonaan. Muidenkin alojen yritykset alkavat löytää Twitterin, esimerkkeinä @ParturiKampaamo ja @asunnonvalitys.
• Kirjailijat Tietokirjailijoita löytyy, romaanikirjailijoita ja runoilijoita häviävän vähän. Ei tule juuri muita tunnettuja mieleen kuin Anja Snellman.
• Muusikot Suomalaisten muusikoiden Twitter-läsnäolo on hyvällä mallilla. Vähemmän tunnettuja bändejä, artisteja ja DJ:itä löytyy jonkin verran, tunnetumpiakin kohtuudella. Levykaupat ja pienet levy-yhtiöt tuntuvat hyödyntävän Twitteriä varsin mallikkaasti.
• Viihdetaiteilijat Suomalaisia näyttelijöitä, koomikoita ja juorujulkkiksia on Twiterissä jonkin verran, juontajia vähän enemmän. Monille Twitter tuntuu olevan pienten julkkispiirien keskinäinen kommunikaatioväline, kuten ulkomaisillekin julkuille.
• Poliitikot Useimmilla puolueilla ja monilla niiden sisäisilläkin järjestöillä (nuoriso-, paikallis- jne) on vähintään siedettävä Twitter-läsnäolo, mutta muuten suomalaisessa politiikassa Twitter on vielä marginaalissa. Ministereistä tweettaa muutama (hekin valitettavan yksisuuntaisesti), kansanedustajia parikymmentä ja paikallispolitiikassa mukana olevia vähän enemmän.
• TV ja radio Yle ja Nelonen hyödyntävät Twitteriä aktiivisesti, MTV3:lla on lähinnä syöteläsnäoloa. Radiokanavia on mukana useita, erityisesti nuorison suosimia.
• Lehdet Tällä rintamalla tilanne on hälyttävän huono, erityisesti aikakauslehtien suhteen. Paikallislehtienkin kannattaisi aktivoitua. Moni lehti on alkanut syöttää Twitteriin RSS:ää, mutta harva on keksinyt palvelulle mitään fiksumpaa käyttöä.
• Urheilijat Suomen tiettävästi ensimmäiset “Twitter-potkut” kohdistuivat urheilijaan, tosin hänkin oli ulkomaalaisvahvistus. Jotkut urheilujoukkueet tweettaavat automaattisyötteitä, mutta suomalaisia huippu-urheilijoita löytyy Twitteristä vain muutamia.
• Terveydenhuolto Maailmalla yksi tärkeimpiä käyttäjäryhmiä, mutta käyttö Suomessa on edelleen hyvin vähäistä. Yksi tweettaava suomalaislääkäri on tullut vastaan, mutta esimerkiksi lääkäriasemia tai muita terveydenhuollon palveluita ei ole tullut vastaan.
• Järjestöt Järjestöjen suhteen tilanne tuntuu olevan päinvastainen kuin yrityksillä: isot, erityisesti hyväntekeväisyysjärjestöt, ovat pieniä näkyvämmin mukana.
• Kirkko Kirkon nuorisotyö alkaa näkyä Twitterissäkin, mutta itse organisaation näkyvyys voisi olla parempi.
• Koulut ja opettajat Sometu-verkosto on saanut Twitteriin mukaan melkoisen liudan opettajia. Jonkin verran lukioita, yliopistoja ja ammattikorkeakoulujakin löytyy, mutta vähän suhteessa niiden kokonaismäärään.
• Julkinen sektori Kirjastot ja nuorisootyö ovat aktiivisimmin mukana, mutta määrä ei vielä päätä huimaa. Muutama kaupunki tweettaa, nekin enimmäkseen automaattisyötteillä. Julkisten palveluiden läsnäolo varmasti lisäisi Twitterin suosiota.
• Nuoret Suomalaisnuoret viihtyvät perinteisesti Facebookissa ja IRC-galleriassa, mutta alkavat vähitellen löytää tiensä Twitteriinkin. Erityisesti fanittajien ja julkkisten seuraajien määrä on ollut kasvussa.
• Eläkeläiset Vanhempaan suomalaiseen ikäluokkaan ei Twitterissä juuri törmää – tosin aika vähän on heille suunnattua sisältöäkään.

Pienempänä luin vuonna 1989 tai 1990 ilmestynyttä Tieteen Kuvalehteä, jossa luvattiin lentävien henkilöautojen olevan muutaman vuoden päässä massatuotannosta. Artikkelissa esitelty, kuvissa muistaakseni raflaavan ferrarinpunainen auto pystyi kulkemaan 500 kilometriä tunnissa ja nousi pystysuoraan ilmaan. Vaikuttava juttu, mutta ko. autoa odottelemme edelleen.

Tulevaisuudenhan piti olla silloin, kun meillä on lentäviä autoja. Ehkä tätä käsitystä pitää korjata: tulevaisuus onkin tweettaava auto. Ford aikoo ympätä autoihinsa Twitterin. Ajoturvallisuuden nimissä se lukee tweetit ääneen ja omatkin tweetit voi sanella. Mikä olisikaan hauskempaa kun ominaisuus menee vahingossa päälle ja vaikkapa hellät hetket työkaverin kanssa päätyvät puolison luettaviksi. Osaakohan auto tweetata automaattisesti kuunneltavan radiokanavan ja bensan loppumisen?

Tweettaava auto (ehdotan Fordille nimeä “Twitt”) ei toki vielä riitä mihinkään. Twitter pitää saada mukaan kaikkiin laitteisiin! Mikrouuneissahan on ollut MP3-soittimia ja ääninauhureita jo vuosien ajan, joten miksei Twitterkin. Leivänpaahdin ja kahvinkeitin pitää nekin päivittää 2.0-versioihin.

Tulevaisuuden televisio jakaa katseltavan ohjelman nimen automaattisesti Twitteriin. Jääkaappi tweettaa sinne laitettavat tai pois otettavat ruoat (toki voit rastia pois kaiken mitä et halua julkisuuteen, niin että sushit ja samppanjat tweettaantuvat, mutta roiskeläppäpizza ei). Miksi ruokkia itusalaatilla vain perhettään, jos sillä voi pakkosyöttää myös seuraajiaan?

Twitterin 140 merkin rajoitus viestiä kohden tuntuu aluksi todella rajalliselta. Yksi tekstiviestikin on sentään 160 merkkiä ja jo vuosien ajan käytännössä kaikilla matkapuhelimilla on voinut lähettää paljon pidempiä, ketjutettuja viestejä. Mitä 140 merkissä muka voi sanoa ja miten tällaisesta rajoituksesta voisi olla muuta kuin haittaa?

Olen kirjoittanut työkseni vuodesta 2000. Koen, että Twitter on parantanut kirjoitustaitoani. Paitsi että se pakottaa tiivistämään asiasta esiin oleellisen, myös sanavalintoja ja ennen kaikkea turhien sanojen karsimista joutuu miettimään. Monen kirjoittajan suurin ongelma on tarpeeton vuolassanaisuus, erityisesti kirjoitettaessa virallista tekstiä (eli suomeksi kapulakieltä). Selkeys ja helppotajuisuus ovat aina tärkeitä, tekstin tyypistä riippumatta!

Olen kirjoittanut paljon muunkinlaisia lyhyitä tekstejä kuin tweettejä, esimerkiksi 55- ja 100-sanaisia novelleja (yhden kuusisanaisenkin) ja paljon haikurunoja. Näissäkin genreissä tuntui aluksi siltä, ettei sana- tai tavumäärä voi riittää mihinkään. Mitä enemmän tällaisia tekstejä kirjoittaa, sitä pidemmälle se kuitenkin kantaa. Nykyään haikurunon 5-7-5 tavun maksimipituus tuntuu jo turhankin paljolta ja yleensä käytän paljon vähemmän tavuja.

Lehtijuttujen kirjoittamisessa olen aina inhonnut eniten otsikoiden ja väliotsikoiden laatimista. Uutisjutussa ne muodostuvat yleensä kuin itsestään, mutta muuntyyppisessä tekstissä niitä saa – ainakin minä saan – vääntämällä vääntää. Twitterin käyttö harjoittaa kuin itsestään tätä taitoa. Olen kirjoittanut jonkin verran myös mainostekstiä ja tässäkin Twitteristä on ollut hyötyä. Tweetit liikkuvat monesti journalismin ja copywritingin välimaastossa.

Twitteristä voi olla hyötyä hyvin monenlaisille kirjoittajille. Esimerkiksi Social Media Law Student -blogi kannustaa oikeustieteen opiskelijoita käyttämään Twitteriä oppiakseen ilmaisemaan itseään kömpelön ja koukeroisen lakikielen lisäksi myös tavalla, jota tavallinenkin ihminen voi ymmärtää. Samaa suosittelisin lämpimästi myös esimerkiksi poliitikoille ja tieteen tekijöille. Kuulisin mielelläni myös lukijoiden kokemuksia aiheesta!

Lopuksi vielä varoittava esimerkki eräältä tunnetulta amerikkalaispoliitikolta siitä, miten 140 merkin rajoitusta ei kannata yrittää kiertää.

Tätä voisi jo kutsua nettitermillä "fail"

Minulle sosiaalinen media on nautinnollisimmillaan, kun se on aidosti sosiaalista. Ei kaupata mitään, ei jaella pakonomaisesti hyödyllisiä linkkejä oman maineen kasvattamiseksi, ei yritetä turhan tietoisesti verkostoitua tai solmia suhteita uralla etenemiseksi tai asiakkaiden saamiseksi (vaikka sitäkin voi toki tehdä).

Tämä sosiaalinen media on enemmänkin sellainen kokemus, kuin istuisi kahvilassa ja havainnoisi ulkona käveleviä ihmisiä. Nämä ihmiset toki puhuvat, joten heidän sielunelämäänsä ei tarvitse arvuutella ulkonäön tai habituksen perusteella, vaan antaa heidän itse kertoa. Ja toki kynnys koputtaa heidän olkapäälleen ja aloittaa aktiivinen keskustelu on paljon pienempi kuin siellä katukahvilassa.

Olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin blogien välityksellä, sellaisia joihin en todennäköisesti olisi koskaan törmännyt reaalimaailmassa tai ainakaan ystävystynyt heidän kanssaan. Jotkut tutustumiset ovat olleet yksipuolisia: en ole välttämättä koskaan edes kommentoinut heidän blogiinsa, eivätkä he edes tiedä minun olemassaolostani. Silti koen “tuntevani” heidät jollain tasolla ja että heihin tutustuminen on rikastuttanut elämääni ja antanut uusia näkökulmia.

Twitterin avulla voin tutustua vieläkin useampaan ihmiseen. En toki tunne kaikkia 800+ ihmisestä joita seuraan omalla tunnuksellani tai 600+ ihmisestä, joita seuraan @twtrkirjan kautta, mutta vähintään useisiin kymmeniin koen silti tutustuneeni. Heihin kuuluvat mm. rääväsuinen amerikkalainen perheenäiti joka kertoo miehensä syöpähoidoista, 15-vuotias australialainen nuortenkirjailija, hollantilainen ravitsemusgenomiikan professori, buddhalainen naispappi-isoäiti ja Sri Lankaan muuttanut kanadalainen mormoninainen, joka kirjoittaa scifiä ja leipoo ahkerasti.

Ei uskoisi, miten paljon 140-merkkiset viestit voivat kertoa ihmisestä. Moni varmaan pitää Twitter-tuttavuuksia pinnallisina, koska eihän tuossa määrässä voi kertoa mitään oleellista. Luulen, että se on kuitenkin juuri päinvastoin. Jos olet avoin ja annat persoonasi tulla läpi, lyhyet viestit nimenomaan tiivistävät sinusta esiin jotain oleellista, pintaa syvemmältä.

Paitsi toivottaa rauhallista joulua ja virikkeellistä uutta vuotta, haluan myös kiittää kaikkia Twitter-ihmisille, joihin olen saanut tutustua!