Twitter-kirja sähköisessä muodossa

Tosiaan, tämä blogi ei ole päivittynyt yli vuoteen, mutta 2009 ilmestynyt ja kauan sitten loppuunmyyty kirjani (josta oli tarkoitus tulla uusi, päivitetty laitos, joka ei kuitenkaan valitettavasti toteutunut) Näin käytät Twitteriä on nyt saatavilla sähkökirjana PDF-muodossa hintaan 4,99 euroa. Sitä voi lukea tietokoneella, älypuhelimella, tabletilla tai käytännössä kaikilla lukulaitteilla.

Kirjaa ei siis ole päivitetty, vaan kyseessä on sama, 2009 julkaistu teos, nyt vain e-kirjana. Monet tiedoista ovat siis vanhentuneita, mutta kirjassa on paljon edelleen hyödyllistä tietoa ja vinkkejä esimerkiksi siitä, miten eri käyttäjäryhmät voivat hyödyntää Twitteriä. Kirjaa kysellään minulta edelleen jatkuvasti ja edellinen arvostelukin siitä ilmestyi tämän vuoden puolella.

Twitter-kirjan jälkeenhän minulta on ilmestynyt myös kirjat CFS:n ja fibromyalgian hoito, Hankala potilas vai hankala sairaus sekä esikoisromaanini Marian ilmestyskirja, joita on saatavilla edelleen (kaikkia paitsi keskimmäistä myös e-kirjana). Twitter-koulutuksia pidän nykyään harvoin, koska en enää asu Suomessa, mutta viime elokuussa olin viimeksi Ylellä kouluttamassa.


Kustantamoiden kuurupiilo

Pari päivää sitten keskustelu sähkökirjojen hinnoista kääntyi hetkeksi siihen, miksi kustantajat ovat niin vanhakantaisia. Suomalaisia kustantajia ei Twitteristä juuri löydy, vaikka ulkomaalaisia sieltä kyllä löytyy vaikka kuinka paljon. Tulee mieleen lähinnä Twitter-kirjan kustantaja @finnlectura (joka saisi tweetata hieman aktiivisemmin…), @Kirjalabyrintti (-”-) sekä “palvelukustantamo” @bodsuomi (joka on kiitettävän aktiivinen). Tulevan esikoisromaanini kustantaja on kyllä lupautunut jossain vaiheessa liittymään Twitteriin.

Syksyn esikoiskirjailija Tero Hannula kommentoi, ettei hän ole varma, kannattaako kustantajien olla Twitterissä, koska lukijat eivät ole kiinnostuneita kustantajista ja markkinointiviestejä tulee yksityisiltä ihan tarpeeksi. Ja toisaalta kustantajan kannalta tweettaaminen ei välttämättä olisi riittävän tuottoisaa.

No, yksi hyvä esimerkki on mielestäni HarperCollins, jolta löytyy @HarperCollins, @harperbooks ja @HarperPerennial. He tweettaavat aktiivisesti, eivätkä vain markkinointiviestejä. Ja vaikka seassa on myös mainostusta, se passannee kohderyhmälle oikein hyvin, etenkin kun seassa on usein tarjouksia, kilpailuita ja muita etuja.

Joku voi tietysti kommentoida, että muutama tuhat seuraajaa kustantamojätillä on aika vähän. Niinhän se toki onkin. Tähän puoleen HarperCollins voisi varmasti panostaa ja taatusti pystyisi ainakin kymmenkertaistamaan seuraajamääränsä jo esim. sillä, että seuraisi innokkaita lukutoukkia.

Toisaalta seuraajamäärä ei kerro koko totuutta. Kustantamon tweettejä retweetataan aktiivisesti, joten kyllä ne näkyvät Twitterissä. Uskon, että myös suomalaiskustantamoiden olisi helppo saada näkyvyyttä, kunhan tweetit olisivat mielenkiintoisia. Esim. “Saimme juuri talliimme mielenkiintoisen uuden dekkaristin, kerromme pian lisää!” tai “Kummasta kansiehdokkaasta sinä pidät enemmän?”, ei mitään “Konserniimme kuuluu nyt 412 työntekijää”.

Kuka uskaltaa testata?


Haastateltavana toimittaja Jop de Vrieze

Twitter-blogissa on vallinnut lähiaikoina hiljaisuus, osaksi sen takia, että muutin Suomesta Hollantiin. Täällä Twitter on jo useamman vuoden ollut todella suosittu. Koska minulta kysytään usein, miksei Twitter ole vieläkään Suomessa erityisen suosittu ja olen siitä kirjoittanut paljon, päätin tällä kertaa lähteä selvittämään, miksi Twitter on Hollannissa niin suosittu.

Haastateltavan valinta tuntui osuneen nappiin. Kysymykseen löytyi vastaus ja samalla sain myös muita arvokkaita ideoita. Omien sanojensa mukaan Jop de Vrieze on (tiede)toimittaja, ajattelija ja intohimoinen työskentelijä. Hänen Twitter-tunnuksensa on @Jopinie ja kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.jopinie.nl.

Jop de Vrieze

Miksi uskot Twitterin olevan niin suosittu Hollannissa?

Uskon, että siihen on useita syitä, joita voimme miettiä. Yksi perimmäinen syy on nettiyhteyksien suhteellisen hyvä saatavuus ja älypuhelinten nopeasti kasvava määrä. Lisäksi on joitain enemmän sosiaalisia ja kulttuurillisiä syitä.

Eräs seuraajistani kutsui sitä “kroeg”-tunteeksi [kroeg on hollanniksi pubi, lienee sama sana kuin suomen "krouvi"], samalla lailla kuin menemme mielellämme kahviloihin nauttimaan keskusteluista, olivat ne sitten syvällisiä ja vilpittömiä tai eivät.

Mielenkiintoinen teoria. Twitter ei vieläkään ole kovin suosittu Suomessa, vaikka nettiyhteydet (ja kännykkänetti) ovat kaikkialla. Mutta suomalaiset eivät myöskään juuri vietä aikaa kahviloissa.

Joo, itsekin pidin tästä teoriasta. Puhut ihmisille joista pidät, kuuntelet niitä joista pidät. Ihan kuin joukko ihmisiä baarissa.

Sitten on vielä ajatus siitä, että yhtäkkiä kaikilla pitää olla mielipide ja se pitää myös ilmaista. Twitter on tapa ilmaista itseään. Jotkut kutsuvat sitä narsismiksi, mutta narsismia siitä tulee vasta kun se on epätervettä ja epärealistista.

Hollannin talous pohjautuu ennen kaikkea palveluihin. Palvelualalla työskentelevät ovat usein hyvin innokkaita ilmaisemaan itseään ja olemaan näkyvillä. Se on markkinointinäkökulma Twitteriin.

Olen saanut sellaisen kuvan, että hollantilaiset ilmaisevat kärkkäästi mielipiteensä (esim. mielenosoitukset, valitukset ja muut ovat yleisempiä kuin Suomessa.)

No. Mielestäni mielenosoitukset eivät ole kovin yleisiä, meillä on tapana enemmänkin “salonkivalittaa”: istumme tuolilla tietokoneen ääressä, emme mene kaduille osoittamaan mieltämme. Siinä mielessä mekin olemme erittäin hyviä valittamisessa, sen sijaan että tekisimme mitään konkreettista.

Erityisesti vaalien aikaan Twitterissä oli paljon aktiviteettia. Liikaa ihmisiä ilmaisemassa mielipiteitään. Tässä kulttuurissa “jokainen mielipide on samanarvoinen”, auktoriteetti puuttuu.

Mielenkiintoisia ajatuksia. Miksi arvelet lähes kaikkien hollantilaisten Twitter-käyttäjien tweettaavan hollanniksi, vaikka useimmat hollantilaiset puhuvat erinomaista englantia? Liittyykö sekin “kroeg”-teoriaan?

Kyllä, luulisin niin. Useimmille Twitter on hyvin läheinen juttu. Emme tweettaa maailmalle, vaan seuraajillemme, koemme heihin yhteyttä. Tämä yhteys heikkenee, jos tweetataan englanniksi. Se on kuin pubi, tai kahvinkeittimen äärellä jutustelua. Itse tweettaan paljon työaiheisista jutuista kollegoideni kanssa.

Miten sinä (tai kollegasi) käytät Twitteriä varsinaisessa työssäsi?

Meillä on tunnettu hashtag nimeltä #durftevragen, eli #uskallakysyä. Jos tulee ongelmia pomon, tietokoneen tai jonkin muun kanssa, on parempi kysyä Twitteristä kuin Googlesta. Voi pyytää seuraajiaan retweettaamaan, jolloin saavuttaa suuremman yleisön.

Toinen esimerkki on kun etsin haastateltavia. Kysyin: Etsin naisia, jotka ovat olleet masentuneita ja ovat valmiita puhumaan siitä. PLZ RT. Kahden tunnin sisällä minulla oli viisi vapaaehtoista – ja aidompia vapaaehtoisia kuin olisin saanut perinteisellä menetelmällä: ottamalla psykiatreihin yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. Heidän kauttaan löydät vain heidän suosikkiasiakkaansa tai -potilaansa.

Vielä yksi esimerkki. Eilen veljeni, joka hänkin on toimittaja, kirjoitti blogimerkinnän tämänhetkisestä taistelusta eliitin ja “valkoisen roskaväen”, vasemmiston ja oikeiston välillä. Keskustelimme siitä Twitterissä. Eräs kustantaja liittyi keskusteluun ja ehdotti veljelleni kirjan kirjoittamista aiheesta. Niin nopeasti asiat voivat edetä.

Lopuksi kyselin vielä Jopilta mielenkiintoisia hollantilaisia tweettaajia, jotka tweettaavat englanniksi. Hänelle ei tullut mieleen oikein mitään ja hän kyseli seuraajiltaankin, mutta ilmeisesti kaikki mielenkiintoiset hollantilaiset tosiaan tweettaavat vain hollanniksi.

Twitteriä hyvin hyödyntävistä hollantilaisfirmoista hän mainitsi rautatieyhtiö NShispeedin, joka tarjoaa asiakaspalvelua Twitterissä. Hollanniksi siis, mutta tästä voisi VR:kin ottaa mallia! Myös lentoyhtiö KLM asiakaspalvelee Twitterissä.


Vieraskynä: Mistä tunnistaa sosiaalisen median asiantuntijan?

Viisas on se joka tietää, ettei tiedä? Twitter-kirjan blogissa nyt kaikkien aikojen ensimmäinen vieraskynä, yrittäjä, viestintäkonsultti ja InFlow-yrityksen perustaja Oskari Uotinen (@OskariUotinen), joka pitää myös blogia Tiedon jyvä.

Aluksi haluan kiittää Maija Haavistoa kunniasta saada kantaa korteni kekoon Twitter-kirjan blogiin. Bloggaukseni lähti liikkeelle siitä, että kirjasin ranskalaisilla viivoilla ajatuksiani siitä, mikä minua on viime aikoina mietityttänyt / kiinnostanut keskustelussa sosiaalisen median ympärillä. Ilman sen kummempaa näkyvää punaista lankaa lähdin kokoamaan yhteenvetoa ajatuksistani ja toivoin tekstini kiteytyvän johonkin nokkelaan huomioon. Jokainen voi päätellä itse, onnistuinko.

Vain asiantuntijoille

Vaikka sosiaalinen media ei sinänsä ole mikään uusi ilmiö, on se käsitteenä vakiintunut käyttöön vasta viime vuosina. Sosiaalista mediaa on pyritty määrittelemään useaan otteeseen niin akateemisesti kuin ruohonjuuritasolta käsin. Silti moni someen liittyvä ilmiö kaipaa vielä selkeyttä.

Twitterissä ja Qaikussa pyörii sekalainen joukkio, joka äityy välillä keskustelemaan sosiaalisen median olemuksesta. Keskustelua on käyty niin sosiaalisen median asiantuntijuudesta kuin someähkystäkin. Välillä hehkutetaan uusien välineiden mahdollisuuksia, välillä niitä epäillään. Twitterissä retweetataan ja Facebookissa tykätään. Kesän alun somesota oli vielä aivan oma lukunsa.

Kiivas ajatustenvaihto osoittaa sen, että sosiaalinen media herättää kiinnostusta ja ajatuksia. Keskustelu osaltaan määrittää koko sosiaalisen median kontekstia: mitä sosiaalinen media tarkoittaa, kuka voi kutsua itseään asiantuntijaksi, missä on sosiaalisen median bisnes…

Pidän ja markkinoin itseäni sosiaalisen median asiantuntijana, joten erityisesti minussa herätti ajatuksia muun muassa Anja Alasillan ja Katleena Kortesuon blogeissa käyty keskustelu siitä, mitä sosiaalisen median asiantuntijuus on.

Kun jokin ilmiö lyö itsensä läpi somen tavoin, ihmiset toki kiinnostuvat siitä. Totta kai, pitäähän asiasta ottaa selvä. Kiinnostuksen kasvu johtaa luonnollisesti siihen, että esiin marssivat asiantuntijat tarjoten omaa osaamistaan tarkoituksenaan ratkaista asiakkaidensa ongelmia ja tehdä samalla rahaa.

Sosiaalinen media ei minun uskomukseni mukaan tarkoita vain välineitä; kyse on myös jostakin muusta. Kyse on keskustelusta, vuorovaikutuksesta ja vastavuoroisuudesta. Mitä sosiaalisen median asiantuntijuuteen siis kuuluu? Pelkkä tekninen osaaminen ei varmasti riitä. Markkinointiosaamista vaaditaan. Täytyy ymmärtää viestinnän ja ihmisten välisen dynamiikan lakeja… Sosiaalisen median asiantuntijuuden kriteerit ovat lopulta melko kovat.

Ehkä bloggaukseni kliimaksi on todeta, kuinka lapsenkengissä sosiaalisen median ympäristön määrittely meillä loppujen lopuksi vielä on. Yritysmaailmassa ensimmäiset menestystarinat on saatu, Sanastokeskus TSK:n julkaisema Sosiaalisen median sanasto on kasattu, ja alan tutkimusta ja koulutusta alkaa löytyä myös kotimaasta. Onko mitään muuta alaa, joka olisi näin kovassa myllerryksessä kuin sosiaalinen media nyt on?

Sosiaalisen median osaamistani markkinoivana ”asiantuntijana” lainaan lopuksi toista verkkoviestinnän ammattilaista, Eve Holopaista: ”En osaa kaikkea, mutta tiedän, mistä löydän kullekin osa-alueelle erikoisasiantuntijan tarvittaessa.” Mielestäni tässä tiivistyy juuri sosiaalisen median ydin: vuorovaikutus ja verkostoituminen. Kuinka kukaan voisi nykymaailmassa osatakaan kaikkea yhtään mistään? Taito on löytää ympärilleen ihmiset, joiden kanssa voi yhdessä suunnata kohti yhteisiä tavoitteita.

Vapaasti käytettävä kuva stck.xchng-käyttäjältä jweimer


Twitter urheilutoimittajan työkaluna

Twitter-kirjan blogin historian ensimmäinen haastateltava on Jani Mesikämmen eli @Karhuherra, omien sanojensa mukaan “turkulainen urheilutoimittaja, elämäntapakirjoittaja ja blogofiili”. Lehtijuttujen lisäksi hän kirjoittaa blogia Suomen suurimmalle jääkiekkosivustolle.

Miten Twitter voi hyödyttää urheilutoimittajaa ja miksi se soveltuu erityisen hyvin urheilun seuraamiseen tai siitä keskustelemiseen?

Twitter on loistava uutislähde kansainvälisten tapahtumien ja lajien seurantaan, koska maailmalla sen käyttö on media-alalla varsin kattavaa. Siinä yhdistyvät mukavasti tiedonkulun nopeus, tiiviys ja lähteiden monipuolisuus – toisaalta myös suodattaminen. Etenkin Pohjois-Amerikassa monilla ammattitoimittajilla on oma tili, jolla visertävät työasioita. Siinä uutisseurantaa yhdistyy se mukava puoli, että pystyy helposti seuraamaan arvostamiaan nimiä ja mielenkiintoisia persoonia. Ja lähteitä on tietysti monia muitakin kuin pelkät mediatyypit ja uutispalvelut, se auttaa kokonaiskuvan muodostamisessa.

Käytätkö jotain asiakasohjelmaa tai työkalua, joka mielestäsi helpottaa seuraamista?

Työläppärillä on Tweetdeck, joka pyörii kivasti taustalla vaikka töitä tehdessä, päivitykset loikkivat ruudun kulmaan pelejäkin katsoessa. Toisinaan harjoitan väljää live-seurantaa tapahtumissa, jossa olen paikan päällä. Pohjois-Amerikassa sekin on huomattavasti yleisempää. Perustwitteriä käyttäessä aihekohtaiset listat ovat käteviä, joskin olen liian laiska päivittämään niitä.

Ketkä ovat mielenkiintoisimpia tweettaavia urheilijoita, joita seuraat?

Suomessa on valitettavasti minimaalisen vähän visertäviä atleetteja, olympiakisojen ajalta jäi mieleen positiivisena poikkeuksena naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaaja Terhi Mertanen. Muutoin seuraan vain muutamaa NHL-jääkiekkoilijaa, maailmantähdillä on harvoin mitään kiehtovaa sanomista 140 merkillä.

Millaisia/mitä muita urheiluaiheisia tunnuksia seuraat?

Kaikkea mahdollista, esimerkiksi NHL-jääkiekon osalta kattaus on laaja: iso joukko toimittajia ja uutispalveluita, lehtiä ja tv-kanavia, vähintään yhtä iso joukko yksittäisiä bloggaajia ja jopa faneja. Valmentajiin en juuri muista törmänneeni, mutta seuroilla on virallisia tiedotustilejä ja oman hauskan mausteensa tuovat ammattilaispelaajien agentit, joiden joukossa on muutama asiakkaidensa puolta tarmokkaasti pitävä värikäs persoona. (P-Amerikassa tältä saralta on jo noussut pari kohuakin erään tietyn agentin twiittien perusteella).

Suomessa esimerkiksi urheiluseurat ovat vasta hitaasti heräilemässä Twitterin ja vastaavien välineiden mahdollisuuksiin, mielellään seuraisi useampiakin.

Maalivahti

Mistä urheilulajeista Twitterissä puhutaan eniten? Onko sellaisia, joista mielestäsi puhutaan yllättävän paljon tai yllättävän vähän?

Oma näppituntuma on se, että Twitter on vielä sillä tavalla pohjoismerikkalaisesti painottunut ilmiö, että sikäläiset isot ammattilaislajit ovat vahvasti esillä. Siitä johtuen ainakin globaalista pieneksi lajiksi mieltyvä jääkiekko on ylikorostetusti esillä. Jenkkien isot lajit – jenkkifutis, baseball ja koripallo – ovat niin isoja sirkuksia, että se näkyy tietysti Twitterissäkin. Ja toki jalkapallo on maailman suosituimpana lajina paljon esillä.

Twitterin hienous on lopulta siinä, että kaiken turhan kuonan voi oman mielensä mukaan suodattaa pois. En seuraa kaikkea urheilua niin kattavasti, että voisin sanoa, millainen on twitter-skene esim. rugbyn tai kriketin suhteen (jotka suosioltaan ovat globaalia kärkeä).

Mikä on ollut hauskin/mielenkiintoisin urheiluaiheinen “hetki”/tapahtuma Twitterissä?

Hetkiä tulee niin paljon vuodenkierrossa, etteivät ne oikein jää mieleen. Isojen uutisten kohdalla on kiehtovaa seurata sitä kokonaisuuden vyörymistä, kun ammattimediat puskevat omaa informaatiotaan ja rinnalla tulee bloggareiden tai Twitter-aktiivien teräviä huomioita ja fanien tunnepohjaista reagointia. Tällaista näin ensimmäistä kertaa isommin tänä keväänä olympiakisojen ja NHL:n jääkiekkofinaalien yhteydessä.

Millaista luulet, että olisi ollut seurata Suomen 1995 jääkiekkovoittoa Twitterissä?

Luultavasti aika kiehtovaa. Ainoat kerrat kun olen omassa Twitter-virrassani ja Facebookissa kohdannut todellisia tunnekuohuja ja yllättävänkin vahvoja reaktioita ovat Suomen Leijonien dramaattisia tappioita, ensin olympiakisoissa kuusi maalia omaan päähän yhdessä erässä USA:ta vastaan ja sitten MM-kisoissa tuli tappio Tanskalle. Niiden reaktioiden rinnalla esimerkiksi Euroviisu-floodaus on aika tasapaksua. MM-kullan kohdalla hurma olisi varmaan melkoista visertäjienkin keskuudessa, taatusti löytyisi uusia puolia hillityistäkin hahmoista. (Tästä asiasta sananen lisää blogissa.)

Mikä on Twitterin huonoin puoli urheilua seuratessa?

Huonoin puoli on ehdottomasti sen aiheuttama addiktio :) …välillä seurattavaa on niin paljon, että itse urheiluun keskittyminen voi hetkittäin kärsiä, mutta siitä voinee syyttää vain itseään.

Mitä mieltä olet siitä, että esimerkiksi urheilujärjestöt ovat rajoittaneet urheilijoiden osallistumista sosiaaliseen mediaan erilaisilla säännöillä?

Lähinnä se on absurdia, koska urheilijat ovat muutoin nykyään niin täysin tuotteistettuja hahmoja. Mitään oikeaa sanottavaa heillä ei sitten kuitenkaan saisi olla. Olympiakisoissahan on osallistujilla bloggaus- ja kolumnikielto, mikä on jo tympeää. Jalkapallon MM-kisoissa yksittäiset joukkueet ovat kieltäneet pelaajilta sosiaaliseen mediaan kirjoittelun ja vastaavan. Sekin on tylsää, mutta urheilumaailman tuntevalle ymmärrettävää matalaotsaisuutta.

Urheiluyhteisöjen kirjoittamattomat koodistot ovat niin vahvoja, että sitä päivää saataneen vielä odotella, että joku urheilija rohkenisi kyseenalaistaa toden teolla tällaiset sananvapauden rajoitukset. “What happens in the locker room, stays in the locker room” -ajattelu rajoittaa täysin viatontakin osallistumista.

Pitäisikö urheilukisojen katsomoissa olla Twitter-ruudut samaan tapaan kuin esim. joissakin konferensseissa?

En tiedä pitäisikö, mutta olisihan se helppo ja suht vetävä tapa aktivoida yleisöä. Kaikilla isoilla stadioneilla ja isoissa areenoissa on mediakuutiot, jonne dataa olisi helppoa ajaa pyörimään.

Miten yrittäisit houkutella suomalaisia urheilijoita ja urheilutoimittajia Twitteriin?

Kollegoille sitä voi suositella ihan puhtaasti ammatillisen kehittymisen ja ennakkoluulottomuuden nimissä. Urheilijoille ja seuroille voisin pitää inspiroivan pukukoppipuheen siitä, millaisia uusia ulottuvuuksia suhteessa ulkomaailmaan voi saavuttaa visertämällä. Suomessa ehtii vielä mainiosti sporttiväen eturintamaan tässäkin asiassa, on helppoa näyttää fiksulta ja kauniilta.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä MeiTeng


Twitteristä radiossa

Olin eilen YleX-radiokanavan Surffilauta-ohjelman haastattelussa liittyen Twitteriin. Jos ohjelma jäi kuulematta, se löytyy myös verkosta.

Leena alias @lekahe, jonka paikasta kymmenen suosituimman suomalaistwitteröijän joukossa vinkkasin heille, taisi kyllä varastaa show’n. Harvoin kai YleX:n popjuoruissa juoruillaan matikanopettajista!


V:llä alkavat veemäiset torvet

Jos olet elänyt tynnyrissä viimeisen pari viikkoa, kerrottakoon, että vuvuzelat ovat torvia, joita paikalliset soittavat parhaillaan Etelä-Afrikassa järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa. Ne aiheuttavat TV-lähetykseenkin jatkuvan, ampiaisen surinaa muistuttavan taustametelin.

Olen turkasen kyllästynyt mokomiin torviin, vaikka en edes katso jalkapalloa. Tuntuu, ettei Twitterissä välillä ole juuri muusta puhuttukaan. Ensin jauhettiin siitä, kuinka ärsyttäviä vuvuzelat ovat. Sitten postailtiin linkkejä TV-yhtiöihin, jotka suodattavat äänen pois sekä tee-se-itse -niksejä vuvuzelojen suodatukseen kotikatsomoissa. Toki aiheesta syntyi myös tusinoittain hassunhauskoja kiertovitsejä.

Voi kenties ihmetellä, miksi ihminen, joka ei katso jalkapalloa eikä jaksa enää aiheesta käytävää keskustelua blogaa siitä. Juuri siksi. Mielessä alkoi syntyä varsin mielenkiintoinen analogia, jota maustaa ripaus ehtaa metaa.

Mykistysnappula voittaa tykkäysnappulan

Euroviisujen aikoihin moni kyllästyi keskusteluun ja alkoi etsiä tapoja suodattaa aiheeseen liittyvät tweetit. Jalkapallokisojen aikana on herännyt taas sama ilmiö. Onko siitä saamarin potkupallosta pakko puhua aivan lakkaamatta? Huomenna tuskaillaan Ruotsin häähumua.

Puuttuvien hashtagien vuoksi kaikkia pallokeskusteluita on vaikea karsia pois näkyvistä, mutta onneksi monilla Twitter-työkaluilla on helppo suodattaa vuvuzeloja käsittelevä keskustelu – selvästi helpompaa kuin suodattaa itse vuvuzelat pois TV-lähetyksistä.

Jo aiemmin on mainittu TweetDeck ja tuntemattomampi TalkingPuffin hyvinä suodatustyökaluina, mutta ominaisuus on yleistymässä muihinkin asiakasohjelmiin. Samoin seurattavien väliaikainen mykistäminen (ilman unfollowaamista) alkaa löytyä jo monista käyttöliittymistä, lisäosista ja asiakasohjelmista.

Suodattaminen parantaa sosiaalisen median käyttökokemusta, säästää aikaa ja helpottaa jyvien erottelemista akanoista. En yhtään ihmettelisi, vaikka parin vuoden päästä pähkäiltäisiin, miten joskus aikoinaan kukaan jaksoi käyttää Twitteriä ilman mykistys- ja suodatustoimintoja.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä bodgie


Naama maahan ja kaaviot narikkaan

Alkuun täytyy tunnustaa, mitä sanoin puolisolleni viime lauantain SoMeTime2010-tapahtumasta etukäteen: “Menen sinne lähinnä kun siellä ‘kuuluu olla’. Verkostoitumaan ja tapaamaan netistä tuttuja ihmisiä [jota olen harrastanut aktiivisesti vuodesta 1997). En mä nyt sinne hauskaa pitämään mene.”

Katja Presnalin keynote

Höpö höpö. Pakko myöntää, että hauskaa oli. En pahemmin perustanut yrityksille tarkoitetuista osuuksista, ROI:n, Vennin diagrammien ja alennuskuponkien hokemisesta, mutta eiväthän ne olleet minulle tarkoitettujakaan, koska en koe itseäni yrittäjäksi (vaikka freelancer olenkin). Toisaalta ne olivat niin lyhyitä, etten myöskään tylsistynyt ja niissä oli paljon mielenkiintoistakin sisältöä. Myös “ohjattua verkostoitumista” pidin hieman väkisin väännettynä, mutta eipä siitä haittaakan ollut.

Mitä sain tapahtumasta irti oli positiivinen energia ja lataus, se mitä Pekka Himanen uudessa Kukoistuksen käsikirjoituksessaan kutsui “rikastavaksi vuorovaikutukseksi”. Kotona työskentelevänä ihmisenä luuhaan kotona liikaa ja vaikka kavereita tapaankin, en ehkä tarpeeksi inspiroivia, idearikkaita ihmisiä.

SoMeTimeä on kritisoitu aika paljon, etenkin henkilöt, jotka eivät olleet tapahtumassa mukana. Sitä kuvailtiin jotakuinkin sisäänpäinlämpiäväksi, inside-henkiseksi selkääntaputteluksi ja se sai samaa kritiikkiä kuin “Suomi-some” yleensä: liikaa metaa, sosiaalisen median käyttöä sosiaalisesta mediasta puhumiseen. Tapahtumalla ei saavutettu maailmanrauhaa, ratkaisua talouskriisiin eikä muitakaan yleviä päämääriä.

Minusta tapahtuma oli erinomaisesti järjestetty ja siinä oli hyvä tasapaino huvia ja hyötyä. Olisin itse viihtynyt hyvin ilman minkäänlaista ohjelmaakin, pelkkänä “nettimiittinä“, mutta moni olisi silloin karsastanut sinne tulemista. Ei kai sitä nyt hyvää työaikaa voi tuhlata jonninjoutavuuksiin, kuten ihmisten kanssa hengailuun ilman hienoja päämääriä?

Twitterin yrityskäytössä ROI ja hienot kaaviot ja käyrät ovat toki tärkeitä konsepteja ja sosiaalinen media on monille – kuten itsellenikin – tärkeä osa työtä. Minusta ei kannata kuitenkaan juuttua siihen ROI:n hokemiseen vaan muistaa, että sosiaalisessa mediassa saa ja pitää olla myös kivaa. Jos sen ajattelee tylsäksi pakkopullaksi, ei sitä pysty käyttämään hyödyksikään.

Facedown eli päinmakuu

SoMeTime2010-tapahtumassa yksi hauskimpia osuuksia oli kuuluisa “facedown” eli päinmakuu. Internetistä levinneessä meemissä mennään makaamaan johonkin paikkaan naama alaspäin ja otetaan siitä valokuva.

Missä on facedownin ROI? Mitä hyötyä siitä on? Mitä järkeä siinä on? Ei mitään! Ja joskus ihmisille tekee ihmeen hyvää tehdä jotain, jossa ei ole mitään järkeä, miettimättä sitä paljonko työaikaa siihen kuluu. Jos joku näkee sen sisäänpäinlämpeävänä selkääntaputteluna, siitä vain. Onneksi elämä ei kuitenkaan aina ole ihan hirveän vakava asia.

Lisää kirjoittajan kuvia tapahtumasta


Sosiaalinen media tietää enemmän kuin äitisi

En ole Facebookissa. Joskus on tuntunut siltä, että pitäisi olla, mutta lähiaikoina ei tosiaankaan. Facebook on jatkuvasti negatiivisissa uutisotsikoissa, lähinnä heikon yksityisyydensuojan takia.

Viimeksi eilen Facebookista löytyi paha turvallisuusaukko, jonka avulla kuka tahansa pystyi seuraamaan muiden chatteja. Ja “kuka tahansa” tässä aivan kirjaimellisesti, sillä bugia oli todella yksinkertaista hyödyntää.

Heti kun ylläpito sai tiedon tästä aukosta, sitä alettiin korjata. Turvallisuusaukkoja löytyy kaikkialta. Niitä ei saisi olla lainkaan, mutta niitä on lähes mahdotonta välttää kokonaan. Siinä suhteessa Facebook ei ole ainutlaatuinen. Tietynlainen infrastruktuuri ja webbisuunnittelu kuitenkin selvästi lisää riskiä tietoturva-aukkoihin.

Facebook on osoittanut jatkuvaa piittaamattomuutta käyttäjistään – asiakkaistaan. Viis tietoturvasta ja yksityisyydestä, ne ovat epäolennaisia. Tuntuu siltä, että firma tuntee itsensä voittamattomaksi sadoilla miljoonilla asiakkaillaan. Mitä sitten, jos tuhat, tai miljoonakin ihmistä sieltä lähtee, se ei tunnu vielä missään.

Facebook-tunnuksiahan ei voi edes kunnolla poistaa. Surkuhupaisasti kävi Star Wreck -ohjaaja Timo Vuorensolalle, joka poisti FB-tunnuksensa. Facebook kuitenkin loi hänelle automaattisesti oman sivun, joka sanoo “Timo Vuorensola is on Facebook”, eli sitä voisi kuvitella miehen itse tekemäksi. Nyt hänellä on siis Facebook-presenssi, jota hän ei voi itse hallita.

Onko Twitter Facebookia turvallisempi?

Keskustelin aiheesta puolisoni kanssa, joka ei käytä Twitteriä eikä Facebookia. Yritin inttää, että oli tietoturva-aukkoja sitten missä vain (ja niitä on ollut Twitterissäkin), Twitter on tavallaan Facebookia turvallisempi, koska sinne ei anneta samalla lailla arkaluontoista tietoa. Profiilit ovat pelkistettyjä, kuva-albumeja ei ole, eikä käyttäjien ystävyyssuhteita voi samalla lailla mallintaa.

Puolisoni huomautti, että Twitteriin syydetään silti paljon dataa, jota voi analysoida monin eri tavoin. Tämä on toki totta ja siitä on olemassa jo jossain määrin pysäyttäviä esimerkkejä.

TweetPsych on palvelu, joka analysoi käyttäjän persoonaa tämän tweettien perusteella. Esimerkiksi oma henkilökohtainen tunnukseni on TweetPsychin mielestä keskivertoa ahdistuneempi ja negatiivisempi – mutta tweettaa myös keskivertokäyttäjää rakentavammin ja puhuu enemmän oppimisesta ja ajattelusta.

Konkreettisempi esimerkki Twitter-tietojen analysoinnista on SleepingTime.org, joka osaa kertoa kenen tahansa aktiivisen (ja lähinnä kotimaassaan pysyttelevän) Twitter-käyttäjän nukkuma-ajat ja tiedot pitävät yllättävän hyvin paikkansa.

Tieto ihmisen nukkuma-ajoista ei välttämättä tee kenestäkään haavoittuvaa, mutta lisää kyllä tietoisuutta siitä, että sosiaalisen median sisältö ihan oikeasti on julkista ja kertoo paljon myös rivien välistä. Kukaan perheenjäsenistäni (puolisoani lukuunottamatta) ei tiedä vuorokausirytmiäni, mutta kuka tahansa nettikäyttäjä voi sen ottaa selville. Siinä on ajattelemisen aihetta.

Ei myöskään kannata unohtaa paikannuspalveluita kuten Foursquarea ja Gowallaa. Niistäkin on tehty varoittava esimerkki: Please Rob Me -sivusto listaa kaikki Twitterin käyttäjät, jotka viimeisimpien tweettiensä mukaan eivät ole kotonaan ja sopivat siis hyvin murtovarkauksien kohteeksi. Moni on tweetannut oman kotiosoitteensakin näillä palveluilla, mitä hieman kummastelen.

Foliohatun käyttäminen lienee turhaa, mutta terveen järjen käyttö on aina sallittua ja suotavaa. Muista myös se, että vaikka suojaisit tweettisi tai välittäisit arkaluontoista tietoa vain yksityisviesteillä, ikävä tietoturva-aukko voi pahimmillaan tehdä niistäkin julkisia. Kun tieto muuttuu netissä julkiseksi vaikka vain hetkeksikin, sitä voi olla lähes mahdoton poistaa.

Vapaasti käytettävä kuva stock.xchng-käyttäjältä juliaf


Uusien Twitter-ominaisuuksien tulva

Twitter on tällä viikolla julkistanut paljon uusia ominaisuuksia Chirp-kehittäjäkonferenssissaan. @Anywhere-alustan virallisen julkaisun lisäksi eniten huomiota ovat saaneet Twitterin oma geopaikannusominaisuus Points of Interest sekä mainosten tulo Twitteriin.

Promoted Tweets

Mainosten tulossa Twitteriin tuskin on mitään kovin ihmeellistä, sillä Twitterille on kaipailtu liiketoimintamallia jo pitkään. Mainokset ovat looginen ja ihmisille tuttu tapa tehdä rahaa. Ne näkyvät erityisinä “promotoituina tweetteinä”, jotka ovat hieman kuin retweetit: periaatteessa ihan tavallisia tweettejä, joihin voi vastata, joita voi lisätä suosikkeihin ja joita voi myös retweetata.

Ensimmäiset mainokset ovat jo näkyvillä (kts. ottamani kuvankaappaus yllä), mutta näkyvät tällä hetkellä ilmeisesti ainoastaan Twitterin haussa. Myöhemmin niitä on tarkoitus näkyä myös normaalin Twitter-virran seassa, myös Twitter-asiakasohjelmien käyttäjille.

Jotkut ovat ehtineet jo närkästyä aiheesta, vaikka en näe siihen mitään syytä. Pakko Twitterinkin on takoa voittoa ja suunniteltu mainosten levitystapa ja -määrä vaikuttaa varsin siedettävältä, verrattuna vilkkuviin ja välkkyviin bannereihin tai erään nimeltämainitsemattoman musiikkipalvelun nimeltämainitsemattomaan Jonathaniin. On lupailtu, että mainokset jotka eivät “resonoi” (eli suomeksi kiinnosta ihmisiä) katoavat pian näkyvistä.

Geopaikannusta ja muuta metadataa

Twitterin julkistaman Points of Interestin tarkoituksena puolestaan on liittää Tweetteihin konkreettista tietoa siitä, missä paikassa ne on kirjoitettu, esimerkiksi tietty ravintola tai urheilustadion. Tarkoituksena on mm. helpottaa sitä, että käyttäjä voi etsiä kaikki tietystä paikasta tai sen läheltä lähetetyt tweetit. Points of Interest, kuten geopaikannusominaisuudet yleisesti, varmasti kytkeytyy mukavasti mainosten kohdentamiseen.

Vähemmän huomiota on saanut muutaman kuukauden sisällä tuleva ominaisuus nimeltä Annotations. Se lisää tweetteihin metadataa, jota sitten voi etsiä haussa. Ominaisuuden sisältöä ei juuri ole tarkennettu, mutta paikannustagien ja hashtagien korvaajien lisäksi metadataa saattaisi olla vaikkapa se, kenen tekemään sisältöön viitataan tai onko tweetti vaikkapa linkki blogipostiin, osa jotain chattia tai tapahtumakutsu. Esittäkää ihmeessä omia arvauksianne tai visioita siitä, mihin käyttäisitte metadataa!

Muut ominaisuudet

Twitter suunnittelee myös oma linkkilyhennintä. Tulossa saattaa olla myös kuvien ja muun multimedian integroiminen suoraan Twitteriin omaan käyttöliittymään.

Twitterillä on selvästi tavoitteena integroida itse palveluun lisää toimintoja, siinä missä aikaisemmin erilaiset ekstrat on jätetty kolmannen osapuolten palveluiden toteutettavaksi. Twitterhän ilmoitti myös ostavansa Mac- ja iPhone-ohjelma Tweetien ja kehittelevänsä omaa ohjelmaa Android-puhelimille. Herää kysymys siitä, miksi Twitter valpastuu tähän vasta nyt.

On sinänsä mielenkiintoista, miten hurjaa tahtia Twitter julkaisee/julkistaa uusia ominaisuuksia. Itse olen ollut Twitterissä melko tarkkaan kaksi vuotta ja ensimmäisen reilun vuoden aikana uusia toimintoja ei julkaistu käytännössä lainkaan. Vielä kun saisimme ne uudet retweetit kommentointiominaisuuden kanssa, mitä on odoteltu jo reilu puoli vuotta…

P.S. Ei ominaisuus sinänsä, mutta Chirpissä kerrottiin myös, että kaikki julkiset tweetit Twitterin alusta asti tullaan arkistoimaan Yhdysvaltain kongressin kirjastoon, jossa niitä voidaan käyttää esimerkiksi ei-kaupalliseen tutkimukseen.